Sarvasto, Helsinki

Kolme vuotta kestänyt seikkailumme Chenoalla on päättynyt. Olemme palanneet kotisatamaamme Sarvastoon jo syyskuun alussa. Mutta vene-elämämme jatkuu toistaiseksi edelleen, sillä asunnossamme on meneillään putkiremontti eikä siellä voi tällä hetkellä asua.

Pitkään suunnittelemamme Karibian purjehdus onnistui kaikin puolin yli odotusten. Pieniä teknisiä murheita lukuunottamatta kaikki sujui todella hienosti. Koimme upeita elämyksiä sekä merellä että maissa ja tapasimme paljon ystävällisiä ja mukavia ihmisiä. Tällä hetkellä syystuulen ja sateen tuivertaessa kaipaamme tietysti Karibian lämpöä, mutta sen korvaa monin verroin lastenlasten ja muiden läheisten suoma inhimillinen lämpö.

Kiitämme kaikkia blogiamme seuranneita mielenkiinnosta ja pahoittelemme, että blogipäivityksemme ovat olleet varsin epäsäännöllisiä ja sattumanvaraisia. Joka tapauksessa ne ovat tarjonneet meille itsellemmekin rungon matkakertomukselle, jota on mukava jälkeenkin päin muistella.
Hyvää syksyä ja tulevaa talvea!
Riitta ja Lennart, s/y Chenoa

Chenoa kotisatamassa Helsingin Sarvastossa

Borgholm, Sweden 18.08.2013 * 16.45 - Borstö, Finland 20.08.2013 * 20.30 = 2 d, 3h, 45'/255.4 Nm

Yhden yön kunnollisen levon jälkeen olo oli aamulla virkeä. Saimme välttämättömät huoltotoimenpiteet tehtyä ja kun vielä saimme nettiyhteyden toimimaan, päivitimme blogin. Iltapäivällä katselimme sääennusteita ja verrattuamme niitä perjantaina Vekalta Suomesta saamiimme säätietoihin totesimme, että nyt olisi hyvä sääikkuna lähteä matkamme varsinaiselle viimeiselle legille. Noin 15 solmun avotuuli saatteli meidät matkaan. Purjeet ylös ja kun vielä sattui olemaan sunnuntai, levitimme virsikirjan. Illalla taivas vetäytyi pilveen, joten emme nähneet täysikuuta jonka aika nyt oli. Yöllä satoi ajoittain vettä, mutta sekään ei tuntunut kurjalta tällä viimeisellä hienolla legillä. 

Maanantaiaamu valkeni auringonpaisteessa ja hyvässä tuulessa, joten jo aamuyöllä päätimme ohittaa Visbyn ja jatkaa suoraan kohti Koti-Suomea. Suotuisa tuuli jatkui iltaan asti, jolloin tuuli heikkeni ja kääntyi taas täysin myötäiseksi. Viritettiin taas virsikirja, jolla päästiin tiistaiaamupäivään asti. Tuuli tyyntyi lähes kokonaan, joten aina uskollinen Perkins  sai huolehtia eteenpäin pääsystä. Iltapäivällä ohitimme Utön,  rupesi tuntumaan jo ihan kotoisalta. Ilma  oli tosi lämmin, Suomen kesä parhaimmillaan. Ystävämme Hesassa seurasivat meidän matkantekoamme AIS:n välityksellä ja jopa Utön webkamerasta. Utön ohituksen jälkeen virisi tuuli uudestaan, joten pääsimme purjeilla aina Borstön läntisen sisääntuloväylän alkuun.    

Utö

Illalla 20:30 kiinnityimme Borstössä Månsin  ja Magnuksen laituriin, samaan paikkaan, josta olimme lähteneet 3  vuotta 18 päivää ja 6 tuntia aikaisemmin. Lähtiessämme Magnus kehotti meitä tulemaan samaan paikkaan, kun joskus palaamme. Nyt laituri on tyhjä, haikeus onnistuneen matkan päättymisestä sekoittuu suruun sillä sekä Måns että Magnus ovat poissa ikuisesti.

Chenoa in Borstö

Istuttiin pitkään sitloodassa ja muisteltiin ystäviämme ja ihailtiin Borstön upeita maisemia täysin tyynessä ja lämpimässä säässä. Tuli pakostakin mieleen, että miksi ihmeessä täältä on pitänyt lähteä pois, niin upeaa kuin täällä on.

Seuraavana päivänä koimme yllätyksen, kun entiset gastimme Pekka ja Jussi tulivat Pekan veneellä toivottamaan meidät tervetulleiksi Suomeen. He tarjosivat meille Pekan veneessään valmistaman  loistavan aterian. Vietimme mukavan illan yhteistä purjehdusta muistellen ja kun entiset lentäjäkollegat taas tapasivat, niin kyllä illan ja yön mittaan jonkin verran myös lennettiin. Myöskin gastimme Seppo, jonka viimeksi tapasimme Azoreilla, tuli Borstöseen  toivottamaan meidät tervettulleiksi Suomeen  hienosti omalla vesitasollaan.  Näistä tervetulovisiiteistä jäi meille tunne, että kaikki kolme gastiamme olivat viihtyneet seurassamme. Hieno tunne, kiitos Seppo, Pekka ja Jussi. Vaikka emme vielä ihan olekaan kotona, on Borstö matkamme päätepiste. Haluamme viettää muutaman rauhallisen viikon täällä purkaen tunteitamme ja sopeutua  ajatukseen toisenlaisen elämän realiteeteistä. Edessä on vielä tämän blogin vaikea päättäminen, jonka toivon mukaan saamme lähiaikoina tehtyä. 

Lennart, Pekka and Jussi visiting Gumma, the old lady of Borstö

Heiligenhafen, Germany 15.08.2013 *07.05 - Borgholm, Sweden 17.08.2013 * 08.45 = 2 vrk 1h 40'/270 Nm

Tuuli on laantunut ja sääennusteiden mukaan on sopiva rako lähteä kohti pohjoista. Irrotettiin köydet aamulla klo 7.05. On upea ilma. Nostettiin purjeet Fehmarnin sillan jälkeen. Aamukoleuden jälkeen tuli päivästä tosi kuuma. Iltapävällä tuuli tyyntyi lähes täysin, mutta voimistui taas illalla.  Yöllä päästiin hyvää vauhtia eteenpäin n. 15 solmun etelätuulella. Logissa näemme välillä jopa 9 solmun nopeuksia, mutta todellinen nopeus pohjan suhteen on vain 7 solmua. Lähes koko matkan Karibialta tänne Itämerelle asti olemme kulkeneet vastavirtaan; jossain tuolla etelässä tai lännessä pitää olla hurjan paljon vettä, jonka toiset virrat tuovat takaisin. Niitä virtoja pitkin olisi vissiin kotimatka pitänyt tehdä.

Bridge of Fehmarn

Captain Lennart

Cheaf officer Riitta

Liikuttiin koko ajan vilkasliikenteisten laivaväylien lähellä. Väylille ei pienveneillä saa mennä muutoin kuin väylää ylitettäessä, mikä pitää tehdä 90 aseen kulmassa.  Onneksi meillä  on sekä vastaanottava että lähettävä  AIS. Laivat näkevät meidät nimeltä samoin kuin me näemme heidät; tämä jo luo tietyn ammattimaisuuden kuvan,  sujuva englanin kielen radiopuhelin (VHF) kielen hallinta vahvistaa tätä kuvaa. Kun olemme kommunikoineet laivojen tai viranomaisten kanssa väistöliikkeistä ja/tai liikennetiedoista, on meitä kohdeltu aina täysin tasa-arvoisina merenkulkijoina, ja lisäksi hyvin kohteliaasti, vaikka näkevät että kyseessä on purjevene  eli ns. huvialus.

The very polite and helpful Dutch M/S Merwedgracht, destination Rauma Finland

Tuulet ja sää suosii meitä, joten päätämme ohittaa  Bornholmilla sijaitsevan Haslen sataman, jonka olimme asettaneet päämääräksi. Jatkamme kohti Ruotsia, Kalmariin, Borgholmiin tai jopa Visbyhyn.

Pienen epämielyttävän jännitysmomentin aiheutti pakastin, jonka huomasimme menneen epäkuntoon. Onneksi havaitsimme vian eikä pakastin kovinkaan kummasti kerennyt sulaa. Taas kerran on muuntaja hajonnut. Johtoja yhdistelemällä saimme muuntajan ohitettua ja näin pakastimen toimimaan. Ei tarvinnut ruveta pakkosyömään pakastimen sisältöä.

Vähän ennen Kalmaria meitä kutsuttiin VHF:llä. Meidän takaa tuleva kemikaalitankkilaiva kysyi, josko voisimme muuuttaa hivenen kurssia, jotta hän pääsisi ohittamaan meidät kapealla väylällä, kun hänellä on syväystä  6 metriä. Merikortista näkee, että laiva juuri ja juuri pääsee kulkemaan syväyksensä puitteissa. Laivan nopeus on vain puoli solmua meitä nopeampi. Siirryimme väylältä sivuun, pienensimme purjeita ja päästimme näin laivan ohitsemme. Hetken kuluttua näimme luotsiveneen valot. Luotsin noustua laivaan se lisäsi huomattavasti nopeutta.
Alitamme Kalmarin ja Öölannin välisen sillan juuri aamuhämärän alussa. Vaikka kuinka on tottunut liikkumaan öisin ja pimeässä, on kieltämättä helpompaa liikkua, kun on edes vähän päivän valoa.

Kalmar Bridge

Öölannissa siaitsevan Borgholmin edustalla olimme aamulla  8 aikaan. Kun väsymys tänä aamuna painoi meitä molempia ja lisäksi oli odotettavissa ehkä vähän reippaamman puoleinen keli Öölanin ja Gotlanin välillä, päätimme antaa periksi ja mennä meille ennestään tuttuun Borgholmiin lepäämään. Satamassa oli hyvin tilaa. Saimme veneen kyljittäin laituriin. Lennart kävi  satamatoimistossa kirjautumassa ja maksamassa.  Sen kunniaksi, että oltiin jo melkein kotivesillä, nautittiin Skandinaviaan-tulo-aamiainen kuohuviinin  kera.

Borgholm

Rendsburg, Germany 10.08.2013 *09.15 - Heiligenhafen, Germany 10.08.2013 *19.45 = 10 h 30'/55,9 Nm

Aikaisen aamiaisen jälkeen laitettiin vene lähtökuntoon, köydet irrotettiin  09:15.    Rendsburgista on lyhyt matka varsinaiseen kanavaan. Noin kolmen tunnin köröttelyn jälkeen saavuimme Holtenauhun. Puolen tunnin odottelun jälkeen pääsimme sulkuun. Täälläkin jouduttiin samaan sulkuun rahtilaivojen kanssa, jotka olivat sulun vasemmalla puolella ja pienveneet oikealla. Sulutuksen hankalin vaihe oli ainakin Riitan kannalta kiipeäminen pystysuoria, pieniä tikkaita pitkin ylös maksamaan kanavamaksu (35 €). Vielä hirveämpää oli alastulo. Vaikeinta oli päästä takaisin veneeseen  veden pinnan tasolla olevalta kiinnitysponttoonilta. Lennart sai kiskoa hartiavoimin, että sai Riitan takaisin veneeseen.

Rendsburg

Kun oltiin selvitty sulusta, harkittiin menoa Kielissän tuttuun Düsternbrookin marinaan yöksi, mutta koska keli näytti hyvältä ja tuulikin suosi matkan jatkamista, päätettiin jatkaa kohti Fehmarnia ja sen eteläpuolella sijaitsevaa Heilingenhafenia. Lähes heti tämän päätöksen jälkeen tuli raju sadekuuro, joka kasteli Lenskin läpimäräksi. Kylmä tuuli sai hänen hampaansa kalisemaan. Johtuneeko tästä, että nyt puuttuu yhdestä hampaasa iso pala. On ilmeisesti sekä vene että miehistö isomman huollon tarpeessa.

A long time ago I was flying Skytruck, now somebody is sailing Seatruck

Tulimme Heiligenhafeniin illan suussa. Avuliaat saksalaiset ottivat narut vastaan laituriin tultaessa. Täällä kiinnitys tapahtuu saksalaiseen tapaan kahden perätolpan väliin.
Heiligenhafen on pieni, vilkas lomakaupunki, jonka keskellä historiallinen vanhakaupunki. Iso marina on hyvin varustettu ja kohtuuhintainen,  satamamaksu Chenoan kokoisesta veneestä 24,50 € + 2 € sähköstä, nettiyhteys 6 €/vrk. Muutenkin kohtuuhintaisuutta kannatti täällä hyödyntää, joten teimme viimeiset proviantti- ja juomahankinnat ennen kalliiseen Skandinaviaan siirtymistä.
Odotimme Heiligenhafenissa neljä päivää tuulten kääntymistä ja laantumista. Samalla saimme hyvin ansaittua lepoa ja venettä huollettua.

Rathaus of Heiligenhafen

Fisher harbor Heiligenhafen

Our guard

Geese arriving at the protected area of  Heiligenhafen

Brunsbüttel, Germany 08.08.2013*08.40 - Rendsburg, Germany 08.08.2013*15.55 = 7 h 15'/36,3 Nm

Naapurivene, joka osoittautui suomalaiseksi, halusi lähteä kahdeksalta. Unet pois silmistä, paikat äkkiä kuntoon ja kanavalle. Köröteltiin pitkn Kielin kanavaa hiljakseen. Liikennettä oli mielestämme paljon vähemmäm kuin edellisillä kerroilla. Tihkutti vettä ja oli kylmä, joten rupesi tuntumaan jotenkin ihan kotoiselta. Ajoimme ilmeisesti jossain vaiheessa liian lähellä rantaa, koska saimme pari kertaa pienen pohjakosketuksen. Tuntui aika surkuhupaisalta, että koko 3 vuoden aikana ei ole sattunut mitään vastaavaa ja sitten tasaisessa kanavassa pitää kosketella pohjaa.

Päätimme mennä lepäämään pariksi yöksi kanavan varrella olevaan Rendsburgin marinaan, jossa ollaan käyty pari kertaa aikaisemminkin. Marinassa on naispuolinen satamapäällikkö Frau Hafenmaisterin. Edelliseltä käynniltämme on tapahtunut sen verran edistystä, että nyt on ilmainen, toimiva nettiyhteys. Saimme päivitetyksi pienen pätkän blogia, joka ei kyllä vieläkään ole läheskään ajan tasalla.

Kävimme Rendsburgissa myös tekemässä edullisia ostoksia ja totesimme taas kerran, että ruoka on täällä Suomeen verrattuna paljon halvempaa..

Helgoland, Germany 07.08.2013 *13.10 - Brunsbüttel, Germany 08.08.2013* 01.50 = 12 h 40'/58,3 Nm

Ennen lähtöä käytiin tankkaamassa vene. Polttoainelaituriin pääsee tuntia ennen ja tuntia jälkeen korkean veden. Tämä ajoitus määräsi lähtöaikamme, joten edessä oli taas kerran ajo vastavirtaan. Diesel maksoi 1,06 €/l, halvempaa kuin Euroopan verollinen hinta, mutta ei niin halpaa kuin muistimme edelliseltä käynniltämme.

Satamasta ulos päästyämme nostimme ison purjeen. Matkan ainana sää muuttui aika epämiellyttäväksi. Satoi vettä ja tuuli kiihtyi yli 25 solmuun. Päätimme laittaa ison purjeen kakkosreiviin. Varsinkin yöaikana on mahdolliset väistöliikkeet helpompi tehdä vähän pienemmillä purjeilla. Hyvästä tuulesta huolimatta matka edistyi hitaasti kovasta vastavirrasta johtuen. Laivaliikenne tällä Elbe-joelle vievällä alueella on todella vilkasta.  

Mietimme Cuxhavenissa yöpymistä, kun ohitimme  marinan portin, mutta päätimme kuitenkin jatkaa Brunsbütteliin asti.  Yöstä tulee erittäin epämielyttävä, on ajettava laivaväylän ja matalan rannan välissä. Kaikkialla on jos jonkinlaista valaistua ja valaisematonta merkkiä ja poijua. Lisäksi alkaa sataa vettä ja näkyvyys menee  välillä tosi surkeaksi, kaiken lisäksi olen likomärkä.  Ennen Brunsbüttelin sulkuja piti vielä ylittää Elben laivaväylä. Onneksi siellä ei juuri silloin ollut muuta liikennettä, joten ylitys kävi ongelmitta. Tulimme sulkujen odotuspaikalle keskellä yötä, otimme yhteyttä VHF:llä kanavan valvontaan. Kysyimme saadaanko tulla sulkuun. Meille vastattiin, että sulku on auki,  Christina on ensimmäisenä menossa sulkuun ja te olette toisena. Christinaa vain ei näkynyt missään.  Tiesimme olevamme oikeassa paikassa, mutta ihmettelimme, missä se Christina on, kunnes huomasimme edessä olevan suuren rahtilaivan perässä nimen Christina. Vanha sulku eli ”North Lock”  on pienveneille tarkoitettu sulku, mutta koska uusi sulku on nyt remontissa, käyttävät suuretkin alukset vanhaa sulkua. Tämä vähän hämäsi meitä.  Pyysimme kanavan valvojaa vahvistamaan, että hän tarkoitti edessämme olevaa suurta rahtilaivaa.  -Näin on, te menette sulkuun rahtilaivan jälkeen ja ohitatte se paapuurin puolelta ja menette sen eteen. Sulun seinän ja rahtilaivan väliin jäi juuri ja juuri riittävä rako meille, laivan potkuri pyöri aiheuttaen voimakkaat virtaukset laivan ympärillä.  Pienveneet pääsevät suluista läpi   yöaikaan, mutta kanavassa saa liikkua ainoastaan auringon nousun ja laskun välisenä aikana.  Sulusta ulos päästyämme menimme Brunsbüttelin  marinaan kanavan sisäpuolella. Kanavassa sisällä olevat pienveneet eivät pääse suluista merelle yöaikaan, joten pieni marina oli ihan täynnä. Kiinnityimme ainoaan meille mahdolliseen paikkaan isohkon purjeveneen kylkeen. Aamulla huomasimme, että vene oli suomalainen.

Delfzijl, Holland 04.08.2013 *19.40 - Helgoland, Germany 05.08.2013 *16.40 = 21 h/107 Nm

Lähtö laiturista oli hankalaa ahtaassa tilassa,  tuuli painoi lisäksi väärään suuntaan. Kun lopulta saimme veneen oikeaan suuntaan, se kääntyi yllättäen poikittain kapeassa tilassa suuren jokilaivan ja laitureiden välissä. Ei auttanut muuta kuin yrittää pakilla ulos kapeikosta, mutta vene kääntyi aina paapuuriin päin. Huomasin, että peräsin oli lukkintunut  täysin paapuurin puolelle ja ratti pyöri tyhjää.  Käyttämällä konetta vuoroin eteen ja pakille sain meidät kahden laiturin väliin, jossa sitten tuuli auttoi ja painoi meidät laituriin. Kaksi hollantilaispurjehtijaa oli ottamassa veneen vastaan, kun olivat huomanneet tilanteen.  ”Whitlock”-ohjaustolpan liian pieni kvadrantti oli mennyt ääriasentoon, jolloin ratin hammaspyörä jää pyörimään tyhjää.  Ei auttanut muu kuin purkaa koko ohjausjärjestelmä, jotta saatiin lukkiutunut peräsin toimimaan ja ohjaustolpassa kvadrantti oikeaan paikkaan.  Korjaushommissa meni monta tuntia, vaikka korjaustoimenpiteet ovat tuttuja ennestään. Sama ongelma oli peruskorjauksen jälkeisenä ensimmäisenä kautena. Vika korjattiin asentamalla vahvat säädettävät stopparit, jotta peräsin ei pääsisi kääntymää liiaksi ja lukkiutuisi. Systeemi on toiminut moitteetta kuusi vuotta kaikissa olosuhteissa. Ilmeisesti  paapuurin stoppariin pitää asentaa yksi säätölevy lisää estämään vastaavanlaiset tilanteet. Olimme onnekkaita, kun selvisimme varsin epämielyttävästä tilanteesta vain yhdellä pienellä naarmulla paapuurin kyljessä.  Illalla päästiin lähtemään uudestaan laiturista. Meidän viereen oli tullut saksalainen moottorivene, jonka miehistö auttoi meitä lähdössä. Tuulikin oli jo tyyntynyt, joten päästiin lähtemään ilman ongelmia. Päiväksi ajoitettu korkean veden lähtöaika oli ja meni,  joten vastassa  oli 4 solmun vastavirta,  mutta pääasia  oli, että päästiin liikkeelle.

North Sea wind farm

Somebody bought a crane

Helgoland

Olemme käyneet Helgolandissa 4 vuotta sitten, joten se on meille ennestään tuttu. Vierasvenesatamassa venepaikat on ryhmitelty veneen koon mukaan ja veneet kiinnitetään kyljittäin toisiinsa.  Me kiinnityimme hollantilaisen purkkarin kylkeen, joka oli neljäs vene laiturista lukien. Myöhemmin samaan pakkaan tuli vielä 4 hollantilaisvenettä lisää, joten pakassa oli yhteensä 9 venettä. Jos ja kun joku haluaa lähteä pois pakasta, on usein seurauksena jonkinasteinen sirkus, jossa sirkustirehtöörejä on monta. Jos itse ei ole esiintymässä, on katseleminen ilmaista huvia.

Helgolandin maaperä on punaista hiekkakiveä, josta meri ja eroosio ovat muovanneet upeita rantajyrkänteitä ja pilareita. Hienoin on "Lange Anna" aivan saaren luoteiskärjessä. Rantajyrkänteet ovat täynnä lintuja, joita kuvasimme taas uudestaan, vaikka meillä on edelliseltä käynniltämme runnsaasti lintukuvia täältä.

Lange Anna

Helgoland on taxfree-aluetta, joten teimme edullisia ostoksia: tupakkaa, nestemäisiä virvokkeita, argentiinalaista sisäfilettä ja suomalaista lakritsaa sekä dieseliä. Saarella käy paljon turisteja, enimmäkseen saksalaisia, joita tulee monta laivalastillista päivässä manner-Saksasta. Laivat eivät pääse rantaan asti isoa katamaraania lukuunottamatta, jonka laituripaikka on vierasvenesataman päädyssä. Ihmiset kuljetetaan laivoista rantaan isoilla avoveneillä.

Helgolandin pääsaaren vieressä on matala dyynisaari Düne, jossa on hienot hiekkarannat  ja iso hyljeyhdyskunta. Tällä kertaa emme ehtineet käydä siellä, mutta edellisellä käynnillämme kävimme siellä uimassa ja tervehtimässä hylkeitä. 

Oostende, Belgium 31.07.2013*10.45 - Delfzijl, Holland 02.08.2013*14.20 = 2 vrk 3h 35'/ 243,3 Nm

Lähtö piti ajoittaa nostosiltojen ja sulun  avausten mukaan. Pääsimme yllättävän helposti pois ahtaasta laituripaikasta. Meidän lisäksemme sulkuun tuli vain yksi toinen purkkari, joten homma kävi ihan helposti.

Merellä oli  n. 15 solmun myötätuuli, joka keikutti venettä puolelta toiselle. Kun tultiin Hollannin aluevesille meitä kutsuttiin VHF:ssä. Kutsuja oli yläpuolellamme kaarteleva Hollannin ranikkovartioston lentokone. Halusivat tietää keitä ollaan, mistä tullaan ja minne ollaan menossa. Vähän ajan päästä vastaantulevasta partiolaivasta laskettiin suurehko kumivene, joka ajoi meidän viereen. Kysyivät kohteliaasti saavatko tulla veneeseen tekemään rurtiininomaista tarkastusta. Kohtalaisessa aallokossa 8 solmun nopeudella liikkuvaan veneeseemme nouseminen näytti aika hankalalta.  Kaksi veneeseemme noussutta virkamiestä esittäytyivät,toinen tullista, toinen oli immigration- eli maahantuloviranomainen. Hollantilaisia kiinosti lähinnä missä ja milloin olemme liikkuneet aina matkamme alusta lähtien.   He kyselivät meiltä lisäksi kaikenlaista samalla kun tarkastivat veneen paperit ja meidän passit. Kerroimme, että ranskalaiset tullipoliisit olivat ratsanneet meidät aikaisemmin, joten takavarikoitavaa ei pitäisi löytyä. Hollantilaisista sai sen käsityksen, että pitivät ranskalaisten takavarikointitoimenpidettä hyvinkin pikkumaisena.   Hollantilaiset eivät penkoneet  paikkoja sen kummemmin,  toinen miehistä kävi kyllä veneen päällisin puolin läpi ehkä enemmän muodon vuoksi.  Kaverit olivat kohteliaita,  kuulustelu ja tarkastus tehtiin sivistyneesti. Kun Lenski kysyi suoraan, että etsivätkö huumeita oli vastaus:  kyllä huumeet ja laiton maahantulo ovat näiden tarkastusten päällimmäinen syy. Ihmetyttää, miksi tarkastuksia tehdään kanaalin itäpuoleisella rannikolla, kun taas Englannin puolelta emme ole kuulleet kenenkää joutuneen tarkastuksen kohteeksi. 

Dutch customs and immigration officers leaving Chenoa

Yöllä ylitimme Rotterdamin sisääntuloväylän, mikä kävi tällä kertaa aika helposti, sillä laivojen etäisyydet toisiinsa nähden olivat sen verran pitkiä, että kerkesimme väylän poikki ilman sen kummempia väistöliikkeitä. Seuraava väylän ylitys oli juuri auringon nousun aikoihin.  Amsterdamin väylällä oli laivoja harvakseltaan, joten siitäkin väylästä päästiin helposti yli. Delfzijliin menee mereltä pitkä ja uuvuttava jokiväylä. Matka edistyi tosi hitaasti, koska  oli voimakas vastavirta.  Oli kaiken lisäksi tosi kuuma. Vaikka oltiin Karibialta tulossa, niin tämä helle tuntui tosi tukalalta.

Typical Dutch 

 Kun päästiin Delfzijliin,  jäätiin marinan odotuslaituriin. Satamakonttorissa ei ollut ketään.  Pitkä purjehdus vaati veronsa ja nukahdettiin molemmat. Kun herättiin,  käytiin ilmoittautumassa satamatoimistossa ja siirryttiin meille osoitettuun laituripaikkaan.

Delfzijl on meille tuttu paikka 3 vuoden takaa, kun oltiin menossa alaspäin kohti etelää. Kaupungin keskellä on iso tuulimylly, jota kävimme tervehtimässä ja kuvaamassa. Löysimme myös saman rihkamakaupan, jossa olimme aikaisemmin tehneet edullisia ostoksia. Nytkin jotain "tarpeellista" tarttui mukaan. Löysimme myös Lidlin, jossa täydensimme muonavarojamme. Kävimme myös toisessa supermarketissa ostamassa lisää herkkuja. Illallinen nautittiin kannella lämpimässä ilta-aurinossa.  

The Dutch motorized barges are becoming bigger and bigger  

St. Peter Port, Guernsey 24.07.2013 *08.30 (UTC) - Oostende, Belgium 26.07 * 13:05 (UTC) = 2 vrk 4 h 35'/242,0 Nm

Gernsey’ssä oltiin vain yksi yö. Herättiin aikaisin ja irrotettiin köydet viereisen brittiveneen kyljestä. Ajettiin polttoainelaiturille, jonka edessä oli pitkä jono veneitä odottamassa vuoroaan. Riitta yritti päästä maihin yhden laiturissa olevan hollantilaisveneen kyljestä, että olisi voinut käydä maksamassa satamamaksun sillä välin kun odotettiin tankkaukseen pääsyä. Tankkauslaiturin valvoja nosti hirveän metelin, ettei tämä ole mikään maihinnousupaikka ja esti maihin pääsyn. Oli pakko odottaa, kunnes päästiin itse kiinnittymään polttoainelaituriin. Vielä silloinkin yritettiin maihin meno estää, kunnes Lenski  huutamalla ja rautalangasta taivuttamalla sai kaverin ymmärtämään asian. Sen jälkeen oltiin sitten tosi höveleitä. Sillä välin kun Lennart tankkasi veneen, Riitta  käveli sataman toiselle puolelle maksamaan laiturimaksun (30 puntaa).

Kun lähdettiin satamasta, niin oli aluksi myötävirta. Virta aiheutti sataman ulkopuolella voimakkaan aallokon lähes tyynessä  meren pinnassa. Jonkin ajan päästä virta muuttui vastaiseksi ja hyvin pyörteiseksi, oli vaikea uskoa, miten suuria korjauksia suuntaan piti tehdä, jotta oikea suunta pohjan suhteen säilyisi.  Tästä nimenomaisesta merialueesta varoitetaan merikorteissa nimellä ”Alderney race”. Edellisellä kerralla tällä merialueella alaspäin mennessä kolme vuotta sitten oli yö ja meillä oli myötätuuli ja myötävirta, vauhtia 10-11 solmua, joten alueesta jäi tosi positiivinen kuva. Luonto on nyt senkin väärän kuvan korjannut.  Ohitettuamme Cap Haugen niemenkärjen muutui elämä taas positiivisemmaksi. Sivumyötäinen tuuli, vastavirta hellitti ja muuttui lopulta myötäiseksi. Mikäs on ollessa, vauhdin siivittämä yö edessä. 

Seuraava päivä oli tosi lämmin ja aurinkoinen. Vene kulki verkkaisesti purjeilla. Käytiin kumpikin suihkussa takakannella ja kuivateltiin sen jälkeen auringossa. Lennart meni vähäksi aikaa lepäämään ja Riitta jäi kannelle tekemään sudokuja. Yhtäkkiä meitä kutsuttiin VHF:ssä. Ihan vieressämme oli iso ranskalainen tullivene. Ei  oltu huomattu sen tuloa ollenkaan. Riitta oli ihan nakuna ja syöksyi sisään hakemaan jotain kudetta päälleen. Vähän ajan päästä 4 aseistettua tullimiestä tuli kumiveneellä meidän veneeseen. Edellistä ranskalaistullin tarkastuksesta kolme vuotta sitten meille oli jäänyt ihan positiivinen kuva, joten Lenski  toivotti heidät tervetulleiksi, vaikka mielestämme olimme kansainvälisellä merialueella.  Halusivat tietää, onko meillä mitään tullattavaa. Annettiin niille Guernseyllä täyttämämme tulliluettelo, johon oli melko ylimalkaisesti merkitty veneessä olevat tupakat ja akoholit. Se ei riittänyt tullimiehille, vaan he halusivat tutkia veneen. Penkoivat sen ylösalaisin ja kaiken huippu oli, että halusivat avata akkulokerot ja tarkistaa akkujen virran. En tiedä oliko typerää suostua kiinni pultattujen teräsluukkujen avaamiseen. Pieni kosketus teräsluukulla johonkin + napaan oikosulkisi 900 ampeerituntia, mikä olisi varsinainen  katastrofi. Pinna rupesi todella kiristymään, onneksi sain itseni jotenkin hillittyä, sillä seurauksena olisi ollut veneemme hinaaminen lähimpään ranskalaiseen satamaan, jossa uhkasivat todella purkaa koko veneen.   Tupakoita ja viinaa löytyi tietysti enemmän kuin olimme ilmoittaneet. Tullimiehet löysivät myös isot simpukan kuoret, jotka oli tarkoitus viedä tuliaisiksi. Ne ovat uhanalainen laji eikä niitä saa  jonkin Washingtonin direktiivin mukaan pyydystää. Kuitenkin Karibian saarilla paikalliset saavat ilman rajoituksia pyydystää ja myydä Conch-simpukoita elintarvikkeeksi. Simpukan lihaa (lambia) löytyy joka ravintolan menusta. Kuoret heitetään roskikseen tai käytetään jos jonkinlaisena rakennusmateriaalina, sillä niitä on saarilla miljoonittain. Kuorista näkee selvästi, että niiden liha on käytetty elintarvikeeksi, sillä niihin joudutaan tekemään reikä ja eivät näin ollen kelpaa turistimyyntikojuihin. Koko homma rupesi saaman farsiluonteen, kun tullimies väitti meidän valehdelleen, että meillä ei ole eläimiä veneessä ja kuitenkin meillä oli 10 simpukkaa.   Penkominen kesti useita tunteja, jonka jälkeen odotettiin pöytäkirjaa, joka lopulta saapui tullin tukialuksesta, tietysti ranskaksi ja käsin kirjoitettuna.  Lopulta tullimiehet takavarikoivat ylimääräiset tupakat ja simpukat, jostain syystä saimme pitää alkoholin.  Lisäksi jouduimme maksamaan sakkoa 125 €. Ranskan tullin tarkastuksesta jäi erittäin ikävä muisto. Tuntuu jotenkin kohtuuttomalta, kun neljä aseistautunutta miestä penkoo veneen, joka on meidän kotimme. Valitettavaa on, että ainakin tämänkertaisen tarkastuksen syy mitä todennäköisemmin oli epäily huumeiden salakuljetuksesta. Meidän osaltamme epäilyn saatoi herättää se, että rantauduimme Eurooppaan saarelle, jossa ei ole varsinaista viranomaisvalvontaa.  Pyysimme Englanin rannikkovartiostolta Falmouthista lupaa rantautua Isles of Scilly -saarille, jonka he myönsivät. Pyysivät ainoastaan ilmoittamaan saapumisen ja lähdön saarilta. Meillä on AIS-laite, joka on sekä vastaanottava että lähettävä, eli kertoo keitä me olemme. Laite on aina päällä, kun liikumme. Mielestäni tämä on selvä viesti siitä, että emme salaa mitään. Jos kyseessä on huumet, ymmärrän tarkastukset ja jopa puollan niitä, mutta ne pitäisi suorittaa satamassa eikä merellä vähän sattuman varaisesti.   Päätimme skipata koko Ranskan ja jatkaa suoraan Oostendeen Belgiaan sen verran kuitenkin otti ranskalaiset päähän.

Conch shells

Oostenden Mercator-marinaan pitää mennä sulun läpi ja siltojien alitse . Vene on pidettävä sulussa paikoillaan sulun seinässä riippuvilla köysillä. Marinassa meille osoitettiin paikka ahtaasta kolosta toisen purkkarin kyljestä. Pääsimme sinne kuitenkin yllättävän helposti. Toisessa veneessä ei ole ketään, joten kylkikiinnitys ei pahemmin haittaa. Marina on ihan kaupungin keskellä, ympärillä vilkas liikenne sekä ihmisiä, autoja ja ratikoita ja myös hevosrattaita. Veneessä saa silti olla omassa rauhassa.

Lock to the marina

Oostende vaikuttaa ihan kivalta kaupungilta, ilmeisesti suosittu lomailupaikka. Joka puolella paljon ihmisiä. Viikonloppuna kaupungissa oli  Eurooppa-markkinat. Marinan viereinen katu oli täynnä Euroopan eri maitten myyntikojuja, Suomellakin oli omansa.

Finnish stand at Europa Market in Oostende

Oostenden matkailuvaltti on ilmeisesti valtava hiekkaranta, joka on tähän aikaan vuodesta täynnä lomailijoita. Maininki oli sen verran korkeaa ja vesi kylmää, ettemme itse kokeilleet uimista.

Oostende Beach

Jouduimme sattumalta tutustumaan myös esikaupunkialueisiin etsiessämme printteriimme  väripatruunaa. Ensin meidät neuvottiin isoon tietokoneliikkeesen kaupungin laidalla. Ajoimme sinne raitiovaunulla, mutta sieltä ei löytynyt meidän printteriimme sopivaa patruunaa. Nyt neuvottiin liikkeeseen, joka on kaupungin toisessa laidassa. Ajettiin ensin ratikalla takaisin rautatieasemalle, josta oltiin lähdetty, ja sen jälkeen bussilla vastakkaiseen suuntaan. Lopulta monen mutkan jälkeen löysimme ko. liikkeen ja saimme tarvitsemamme väripatruunan.  Oli aika hankala reissu, mutta samalla saimme sight-seeing-tourin Oostenden teollisuus- ja esikaupunkialueille, jotka olivat jo melkein maaseutua..

Railway station of Oostende 

Maanantai-iltana (29.7.) näimme upean ilotulituksen rannan suunnalta. Mahtoiko olla joku merkkipäivä, vai muuten vain turistien viihdykettä. Kävimme pari kertaa "ulkona" syömässä. Ensimmäisellä kerralla söimme simpukoita, jotka olivat tosi herkullisia. Menimme uudestaan samaan ravintolaan parin päivän päästä, mutta sillä kertaa ruoka oli pettymys kummallekin, pihvi oli liian kypsä ja katkarapukroketit sisälsivät jotain kummallista mössöä.

Marinan vieressä on iso, hyvin varustettu supermarket, josta kärräsimme provianttia jatkomatkaa varten. Edellisellä legillä tuoremuona oli päässyt loppumaan, joten nyt hamstrasimme runsaasti tuoretta leipää, salaattia, tomaatteja, perunoita, hedelmiä jne. Voi meitä suomalaisia, mitkä hinnat joudumme ruosta maksamaa verrattuna Keski-Eurooppaan.

        

Isles of Scilly, England 22.07.2013 *06.50 – St. Peter Port, Guernsey 23.07.2013 * 21.20 = 1 vrk 14 h 30' /182,8 Nm

Scilly-saaret sijaitsevat aivan Englannin lounaiskärjen ulkopuolella. Se on ryhmä louhikkoisia kalliosaaria, joista suurimmalla on jopa kaupunki ja lentokenttä.  Ilmeisesti suosittuja lomasaaria ainakin rannalla retkeilevistä ihmisistä ja lahdella olevien veneiden paljoudesta päätellen. Jotenkin tulee mieleen Viisikkokirjat, joita nuorena luimme  ja niissä kuvatut Englannin rannikkomaisemat.  Me emme kuitenkaan tehneet lähempää tuttavuutta saarien kanssa. Pysyttelimme veneessä leväten pitkän purjehduksen jälkeen.

 Olimme ankkurissa 1,5 päivää. Ankkurissa olo vaati täällä huomattavasti enemmän valppautta kun mihin olimme Karibialla tottuneet. Pito oli huono ilmeisesti runsaasta pohjakasvillisuudesta johtuen (kelp, jonkinlainen jättiläisnauhamakaroonia muistutava levä) ja veneitä oli paljon ja liian lähellä toisiaan. Voimakas vuorovesivirta ja tuuli kääntelivät veneitä miten sattui. Yritimme levätä ja tehdä välttämättömiä huoltotoimenpiteitä  seuraavaa legiä varten.  

Just plain Brittish

Aamulla 22.7. nostimme ankkurin klo 6.50 sumuisella lahdella. Tutka ja AIS päälle heti, sillä rantoja ei juuri erottanut. Merellä näkyvyys vaihteli puolesta mailista täysin olemattomaan. Tuulta ei ollut,  joten Perkins sai taas tehdä töitä. Aamupäivän lopulla virisi heikko tuuli, joten nostimme purjeet auttamaan matkantekoa.

Foggy early morning in the Isles of Scilly

Tähän Englannin kanaalin länsipäähän tulee laivoja sekä lännestä Atlantilta että etelästä Biskajan lahdelta ja koko Englannin kanaalin liikenne idästä päin, joten liikenne on erittäin vilkasta.  Ylitämme ensimmäisen pohjoisempana olevan kaksisuuntaisen väylän ongelmitta, mutta toisesta vähän idempänä olevasta pohjois-eteläsuuntaan eli Biskajalle menevästä  väylästä tulee mieleen Mannerheimintien ylittäminen ruuhka-aikaan ilman suojatietä. Laivojen nopeudet ovat 8 - 12 solmua, mutta kauhulla totean, että seassa kulkee 350 metriä pitkä konttilaiva 22.5 solmun nopeudella huolimatta siitä, että sekä Britannian että Ranskan merivartiosto jatkuvasti kehottavat laivoja pitämään nopeudet alhaisina poikkeuksellisen huonon näkyvyyden takia. Juuri tällaiset vauhtihirviöt tekevät meille väylän ylittämisen erittäin vaikeaksi. Kukaan ei meitä väistä. Kuitenkin viimeinen kohtaamamme laiva kuuden ryppäässä tekee yllättävän liikkeen, vaikka tulee styyrpuurin puolelta, se muuttaa suuntaa ja ohittaa meidät  perän puolelta, vaikka keulan puoleltakin olisi  jäänyt 0.4 mailia matkaa. Enpä voinut muuta kuin VHF:llä sanoa ”thank you very much  motorship Panda”, eivät  kommentoineet. Oli miten oli, väylät on ylitetty ja muutamaa tuntia myöhemmin sumu hälveni täysin ja Guernseyn jyrkät rantakalliot näkyivät upeassa ilta-auringossa, joka pikkuhiljaa muuttui vielä upeammaksi täysikuuksi.

 St Peter Portin aallonmurtajaportin sisäpuolella tuli meitä vastaan marinan opastusvene, joka ohjasi meidät ponttonilaiturissa olevan brittipurkkarin kylkeen.  

Riitta oli päivällä leiponut sämpylöitä, koska tuore leipä oli loppunut aikoja sitten. Ne maistuivat tosi hyvältä ennen nukkumaan menoa.

   

Ponta Delgada, Azores 6.7.2013 *13:15- Isles of Scilly, England 20.7.2013 *15.30= 14 vrk 2h 15' /1492.7 Nm

Ennen lähtöämme Azoreilta saimme vieraaksemme entisen gastimme Sepon, joka oli tullut viikon lomalle Azoreille. Seppo auttoi meitä lähtövalmisteluissa ja jäi yhdessä naapuriveneemme,  s/y Valentinan, Riston ja Helinän kanssa laiturille vilkuttamaan, kun lähdimme kohti seuraavaa etappiamme. Yritimme kyllä  houkutella Seppoa mukaan mutta tällä kertaa hänen aikansa ei siihen riittänyt.

Seppo, Riita, Lennart

Risto and Helinä

Nostaessamme sataman ulkopuolella purjeita parvi delfiinejä kävi toivottamassa meidät tervetulleeksi omaan valtakuntaansa. Heikossa tuulessa kuljimme Sao Miquelin kaunista etelärantaa kohti länttä, kunnes illalla olimme saaren länsikärjessä, josta käännös kohti pohjoista. Suunnitelmana oli mennä kauemmaksi länteen hakemaan sinne ennustettuja  meille myötäisiä tuulia. Illalla heikko tuuli tyyntyi lähes kokonaan, joten käynnistimme Perkinsin. 

Jo lähtiessä tiesimme, että tästä legistä tulisi meille hankala. Skotlannin päällä olevan vahvan korkeapaineen ennustettiin  pysyvän paikoillaan, joidenkin mukaan jopa viikkoja (näin kävikin).  Seuraavana aamuna alkoi sitten koko matkan kestänyt tuulipähkäily.  Hylkäsin jo päättämäni läntisen vaihtoehdon yöllä saamani tuulikartan perusteella, käännyimme koilliseen. Koilliseen etenimme heikossa sivumyötäisessä tuulessa tietoisina siitä, että edessä päin tuulet kääntyisivät vastaiseksi. Heikko vastatuuli on näin painavalle veneelle  tosi hankala, eikä Chenoan kryssiominaisuudet ole sieltä parhaasta päästä . La Coruna  Espanjassa ei houkuttele,  vaikka vaihtoehdot ovat aika vähissä.

 Tiistaiyönä huomaan  painekartasta, että meidän länsipuolelle on muodostumassa pieni heikko korkeapaine. Keskiviikkoyönä käsitykseni vahvistuu ja teen päätöksen lähteä pohjoiseen korkeapaineen perään. Ennusteen mukaan paineen pitäisi liikkua ensin hivenen itään ja sitten kääntyä pohjoiseen. Kuin tilauksesta pääsemme korkeapaineen länsipuolelle ja saamme heikon myötäisen tuulen. Koko ajan oli tunne, että paine kääntyy itään ja näin kävikin maanantaina 15.7.  Ja kun hyvin passattiin, oltiin paineen pohjoispuolella, joten heikko myötis jatkui.  Olemme kaukana alkuperäisestä reittisuunnitelmasta,  maileja siihen tulee varmaankin 300-400 lisää. Näinhän käy, kun vastapelurina on luonto ja sen ehdoilla on pelattava. Oli miten oli, olemme säästäneet kallisarvoista polttoainetta muutamalle viimeiselle päivälle, jolloin on odotettavissa ensin tyyntä ja sitten  vastatuulta. Vaikka meillä on polttoainetta reilut 800 litraa  ja käytämme koneella ajaessa pieniä tehoja  (1400 rpm= 5ltr/h antaa tyynessä noin 4 solmun nopeuden), kuitenkin polttoaine vähenee yllättävästi, kun suurehko dieselmoottori käy 24 tuntia vuorokaudessa. Moni varmaankin ihmettelee dieselistä puhumista, kun kerran ollaan purjehtimassa. Luulenpa että himopurjehtijallekin voi dieseli tulla mieleen, jos pari viikkoa lilluu pläkässä.

 Hyvänä apuna on  Open CPN –navigointiohjelma, jota aloimme käyttää Karibialta lähtiessä. Muutaman kerran onnistuin jopa saamaan sääkartan merikortin päälle, mistä oli todella suurta apua taktiikkasuunnittelussa.  Valitettavasti ohjelma lakkasi toimimasta, joten taas hiirellä kartalle piirtämään. Ystävämme Veka lähettää meille päivittäin Suomesta käsin tuoreita säätietoja. Saamme myös päivittäin, tai paremminkin öittäin, downloadattua ”grib faileja” eli tuuli- ja painekarttoja, joita tällä legillä  saamme Belgiassa sijaitsevan Sailmail-aseman kautta. Nämä gribit ovat  olleet lähes poikkeuksetta hyvin tarkkoja. Nyt ne ovat pitäneet uskomattoman hyvin paikkansa varsinkin kun ollaan keskellä Atlanttia ja tuulet ovat heikkoja, voisi melkein sanoa asteen ja solmun tarkkuudella. 

Snoopy  lähti Hortasta muutamia päiviä ennen meitä. Olemme  SSB:n (puhe) ja SSB Sailmailin (sähköpostin )  välityksellä yhteydessä lähes päivittäin. Matti sai melkein heti alkumatkasta gastin, jonka risti Pekaksi. Pekka on pieni lintu, joka  on viihtynyt Matin kanssa ja tullut hänelle ilmeisesti hyvin läheiseksi; kyllä se hyvä seura näyttää kelpaavan  yksinpurjehtijallekin.  

Snoopyssä hajosi paremman keulapurjeen nostin, joten Matilla on ainoastaan paljon käytetty heikko,  pieni keulapurje käytettävissä. Hän on meistä noin 250 mailia idempänä, joten hänellä on vastatuulet. Vallitsevissa tuuliolosuhteissa Matti kääntyi takaisin päin ja on nyt menossa  kohti La Corunaa Espanjassa, varmaankin se ainoa oikea ratkaisu. Eilen 16.07 illalla hänellä oli matkaa jäljellä ainoastaan 60 mailia. Meillä on haikea mielin kun lähes  jokailtaiset juttutuokiot nyt loppuvat. Yhteydenpito on meille molemmille olut myöskin turvallisuusasia, niin kuin edellisellä legilläkin. Vaihdetaan tietoja säästä, sijainnista, navigoinnista ja teknisten ongelmien ratkaisemisesta. Pekka lähti kuulemma aamuauringon noustessa, kun ilmeisesti vaistosi mantereen läheisyyden. Varmaankin oli Matille haikea hetki, kun useamman viikon yhdessä purjehdus loppui.

 Tällä legillä on käytännöksi muodostunut, että minä valvon öisin, lähinnä siitä syystä, että Sailmail-yhteys SSB:n kautta on öisin huomattavasti parempi ja nopeampi kuin päivisin.  Radion ääressä menee aikaa  tuntikaupalla, sillä normaaliin tietoliikenneyhteyteen verrattuna SSB ’n kautta kulkeva liikenne on tosi hidasta (200 bittiä minuutissa, loppumatkasta joskus 1400). Sääkartat, joita downloadaamme,  ovat tuhansia bittejä,  joten niiden downloadaaminen kestää,  varsinkin kun yhteys välillä menee poikki ja joutuu odottelemaan uutta.

 Hitaasta etenemisestä huolimatta olemme tällä legillä kokeneet muutamia upeita elämyksiä. Yksi niistä oli koko purjehduksemme  ensimmäinen  kalansaalis,  11 kg painava  bonito.    Kalan saaminen ylös oli todellinen uuvutustaistelu, sillä meillä ei ole vapaa, vaan rulla on kiinni takakannen kaiteessa; hanskat käteen ja siimasta kiinni. Noin 20 minuutin vetämisen ja löysäämisen jälkeen kala oli veneen vieressä. Siitä alkoi uusi uuvutustaistelu, kun kala yritti painua suoraan meren syvyyksiin. Lopulta kalan voimat ehtyivät ja sain sen pysymään pinnalla niin kauan, että sain siitä otteen nostokoukulla, jolloin se oli helppo nostaa kannelle. Vonkaleen tainnuttamiseksi annoimme sille rommihuikan (Ruotsalaisen Einarin neuvo) ja peitimme sen silmät vanhalla pyyheliinalla.  Minuutin verran kala oli täysin sammuksissa rommista,  mutta heräsi taas  taistelemaan. Perkaamisen ja paloittelemisen jälkeen takakansi muistutti lähinnä teurastamoa. Onneksi meillä on paineistettu merivesi/makeavesi käytettävissä kannella, joten siivous kävi aika helposti. Kalasta riitti meille 5 tosi maukasta ateriaa,  lisäksi teimme alkupaloiksi  useaan otteeseen sushia, joista ainakin pyydystyspäivän sushi oli parasta ikinä syömääni sushia. .

Huippuhetkiä ovat olleet myös meren varsinaisten asukkaiden näkeminen. Olemme nähneet parven pallopäävalaita (pilot whales).  Sen lisäksi delfiinit ovat käyneet useaan otteeseen ilahduttamassa meitä taidokkailla esityksillään.

Pilot whales

Tyyni sää, joka purjehduksen kannalta on varsin harmillista, on tarjonnut meille vastapainoksi mahdollisuuden nauttia myös meren lempeämmästä puolesta: lekottelusta auringossa ja suihkuista takakannella. Olemme jopa pystyneet syömään ulkona sitloodassa ihaillen upeaa auringonlaskua rasvatyyneen mereen.

2 viikon purjehduksen jälkeen lähestymme  Irlannin rannikkoa,  näemme  päivittäin useita kalastusaluksia, joita on pidettävä silmällä. Onneksi aluksilla on  AIS,  mutta monet sulkevat sen ilmeisesti kun on etäännytty toisistamme hälytysrajan ulkopuolelle. Meille jää se epämääräinen tieto, että tuolla se jossain on, mitäköhän se tekee. Kalastusalukset muuttavat usein suuntaa ja nopeutta. Tutkasta on luonnollisesti suuri apu näissä tilanteissa. Tutka vaan ei tahdo näyttää neljää mailia kauempana olevia aluksia, mikä ilmeisesti johtuu  tutkan iästä, yli 20 vuotta.

 Viimeisenä päivänä tuuli voimistuu ja kääntyy suoraan vastaiseksi aivan ennusteen mukaa.  Aallokko kasvaa todella nopeasti korkeaksi ja jaksotukselta niin tiheäksi,  että emme pääse eteenpäin, mikä osittain johtuu myös 4 solmun vastavirasta.  Autopilotti putoaa muutaman kerran pois päältä, kun vauhti pääsee liian pieneksi. Eipä auta muu kuin ottaa vene käsiohjaukseen. Edellisenä päivänä,  kun sääennustuksesta  havaitsimme  vastatuulen muuttuneen huomattavasti ennustettua  kovemmaksi, muutamme alkuperäisen määräsataman Cherbourg’in Falmouthiksi. Sinne on reilut sata mailia lyhyempi matka. Mutta nyt tuntuu myös Falmouth tosi kaukaiselta. Käännös takaisin kohti Cork’ia Irlanissa ei houkuttele eikä Brest Ranskassa, joka tuulten puolesta kyllä sopisi. Hyvä, lähellä oleva paikka olisi  Isles of Scilly, josta kartalta löydämme  muutaman sopivan suojaisen ankkuripaikan. Saarilla ei ole meille sopivaa satamaa eikä saari ole virallinen maahantulopaikka. Suunta olisi jokseenkin sopiva ja etäisyyttäkin vain vajaat 20 mailia. Otamme VHF:llä yhteyden Falmouthin merivartiostoon ja tiedustelemme mahdollisuutta mennä Isles of Scilly’yyn. Kysyvät - onko teillä ongelmia- johon vastaus - ei ongelmia, mutta jatkaminen kohti Falmouth’ia  tosi hankalaa. - Menkää sitten Scilly’yyn, jos haluatte. Kysymykseen, miten hoidetaan maahantuloviranomaistoimenpiteet, kun Isles of Scilly ei ole virallinen maahantulopaikka, vastataan, että kun saarilla ei ole maahantuloviranomaisia, ei ole myöskään maahantulotoimenpiteitä. - Kertokaa vaan tällä jaksolla, kun olette perillä.  Hieno palvelu, hieno asenne, todellista merenkulkuhenkeä. Muutamme suuntaa 30 astetta styrpuuriin ja hups, meillä on pienellä genuan palasella 8 solmua vauhtia, tosin pohjan suhteen vain 5 solmua vastavirrasta johtuen. Pieni huvivero tästäkin ilosta pitää ilmeisesti maksaa, sillä muutama aalto löytää tiensä yleensä hyvin kuivana pysyvään sitloodaan kastellen kipparin läpimäräksi.  Parin tunnin kuluttua olemme saarten suojassa ja merenkäynti  tasoittuu, kun ajamme kapeaa lahtea pitkin lyhyen matkan karttaan merkitylle ankkuripaikalle Tresco-saaren kupeeseen. Ankkuripaikka on täynnä veneitä, brittejä, ranskalaisia, hollantilaisia ja saksalaisia. Sekaan mahdutaan jotenkin. Väsymys painaa todella, nautimme maahantulon kunniaksi  lasilliset kuohuviiniä kevyen lounaan kanssa ja menemme muutaman tunnin unille.

Approaching Isles of Scilly

The long detour to north and west paid off,  we got the wind.and made it just under two weeks