Lähtö laiturista oli hankalaa
ahtaassa tilassa, tuuli painoi lisäksi väärään suuntaan. Kun lopulta
saimme veneen oikeaan suuntaan, se kääntyi yllättäen poikittain kapeassa
tilassa suuren jokilaivan ja laitureiden välissä. Ei auttanut muuta kuin
yrittää pakilla ulos kapeikosta, mutta vene kääntyi aina paapuuriin päin.
Huomasin, että peräsin oli lukkintunut
täysin paapuurin puolelle ja ratti pyöri tyhjää. Käyttämällä konetta vuoroin eteen ja pakille
sain meidät kahden laiturin väliin, jossa sitten tuuli auttoi ja painoi meidät
laituriin. Kaksi hollantilaispurjehtijaa oli ottamassa veneen vastaan, kun
olivat huomanneet tilanteen. ”Whitlock”-ohjaustolpan liian pieni
kvadrantti oli mennyt ääriasentoon, jolloin ratin hammaspyörä jää pyörimään
tyhjää. Ei auttanut muu kuin purkaa
koko ohjausjärjestelmä, jotta saatiin lukkiutunut peräsin toimimaan ja
ohjaustolpassa kvadrantti oikeaan paikkaan.
Korjaushommissa meni monta tuntia, vaikka korjaustoimenpiteet ovat
tuttuja ennestään. Sama ongelma oli peruskorjauksen jälkeisenä ensimmäisenä
kautena. Vika korjattiin asentamalla vahvat säädettävät stopparit, jotta
peräsin ei pääsisi kääntymää liiaksi ja lukkiutuisi. Systeemi on toiminut
moitteetta kuusi vuotta kaikissa olosuhteissa. Ilmeisesti paapuurin stoppariin pitää asentaa yksi
säätölevy lisää estämään vastaavanlaiset tilanteet. Olimme onnekkaita, kun
selvisimme varsin epämielyttävästä tilanteesta vain yhdellä pienellä naarmulla
paapuurin kyljessä. Illalla päästiin
lähtemään uudestaan laiturista. Meidän viereen oli tullut saksalainen
moottorivene, jonka miehistö auttoi meitä lähdössä. Tuulikin oli jo tyyntynyt,
joten päästiin lähtemään ilman ongelmia. Päiväksi ajoitettu korkean veden
lähtöaika oli ja meni, joten
vastassa oli 4 solmun vastavirta, mutta pääasia oli, että päästiin liikkeelle.
|
North Sea wind farm |
|
Somebody bought a crane |
|
Helgoland |
Olemme käyneet Helgolandissa 4
vuotta sitten, joten se on meille ennestään tuttu. Vierasvenesatamassa
venepaikat on ryhmitelty veneen koon mukaan ja veneet kiinnitetään kyljittäin
toisiinsa. Me kiinnityimme
hollantilaisen purkkarin kylkeen, joka oli neljäs vene laiturista lukien.
Myöhemmin samaan pakkaan tuli vielä 4 hollantilaisvenettä lisää, joten pakassa
oli yhteensä 9 venettä. Jos ja kun joku haluaa lähteä pois pakasta, on usein
seurauksena jonkinasteinen sirkus, jossa sirkustirehtöörejä on monta. Jos itse
ei ole esiintymässä, on katseleminen ilmaista huvia.
Helgolandin maaperä on punaista
hiekkakiveä, josta meri ja eroosio ovat muovanneet upeita rantajyrkänteitä ja
pilareita. Hienoin on "Lange Anna" aivan saaren luoteiskärjessä.
Rantajyrkänteet ovat täynnä lintuja, joita kuvasimme taas uudestaan, vaikka
meillä on edelliseltä käynniltämme runnsaasti lintukuvia täältä.
|
Lange Anna |
Helgoland on taxfree-aluetta,
joten teimme edullisia ostoksia: tupakkaa, nestemäisiä virvokkeita,
argentiinalaista sisäfilettä ja suomalaista lakritsaa sekä dieseliä. Saarella
käy paljon turisteja, enimmäkseen saksalaisia, joita tulee monta
laivalastillista päivässä manner-Saksasta. Laivat eivät pääse rantaan asti isoa
katamaraania lukuunottamatta, jonka laituripaikka on vierasvenesataman
päädyssä. Ihmiset kuljetetaan laivoista rantaan isoilla avoveneillä.
Helgolandin pääsaaren vieressä on
matala dyynisaari Düne, jossa on hienot hiekkarannat ja iso hyljeyhdyskunta. Tällä kertaa emme ehtineet käydä siellä,
mutta edellisellä käynnillämme kävimme siellä uimassa ja tervehtimässä
hylkeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti