Barbados 7.2. – 18.2.2012

Barbados oli meille tuttu paikka 10 vuoden takaa, jolloin Lenski purjehti  Kimmon veneessä Atlantin yli ja minä lensin perässä viikon lomalle. Olimme ankkurissa Carlisle Bayssa Bridgetownin vieressä samassa paikassa kuin Kimmon venekin oli ollut. Ensimmäisenä iltana ajettiin jollalla Boat Yardin laituriin, jossa vaadittiin 10 US-dollaria/hlö laiturimaksua jollan parkkeeraamisesta, täysin kohtuutonta. Ei ihme, ettei muita jollia  parkissa ollut. Jostain syystä maksua ei kuitenkaan sinä iltana veloitettu.  Maahantuloillallinen nautittiin viereisessä Lobsteriravintolassa, lobsterit olivat yhtä hyviä kuin 10 vuotta sitten

First taste of Caribbean

Seuraavana aamuna Pekka ja Jussi ajoivat jollalla kaupungin rantaan, jossa pysäköinti on ilmaista. Palattuaan he kertoivat saaneensa  paikat jo seuraavan illan lennolle Lontoon kautta Helsinkiin. Olimme pettyneitä ja suruissamme, kun heidän kotiinlähtönsä tuli näin äkkiä, mutta ymmärsimme hyvin, että pitkälle lennolle kannattaa lähteä silloin, kun koneissa on tilaa, ja onhan yli kuukausi poissa kotoa myöskin pitkä aika. Lenski vei pojat ja heidän pakaasinsa illalla rantaan, koska he halusivat viettää yön hotellissa, josta matka lentokentälle oli varmasti huomattavasti helpompi kuin veneestä. Seuraavana aamuna kävimme vielä pakollisella käynnillä sataman Immigrationissa ulosleimaamassa heidät veneen miehistöstä. Tippa silmässä hyvästelimme erinomaiset gastit. Heidän ansiostaan matka Atlantin ylitse sujui paljon helpommin ja mukavammin ja ennen kaikkea turvallisemmin kuin, jos olisimme olleet kahdestaan. Kiitos Jussi ja Pekka, oli melkein kuin olisi lentänyt Atlantin yli!

Pekka and Jussi on the way home

Kun on yli kuukausi eletty tiivisti yhdessä,  tuntui elämä ja vene todella tyhjältä, kun puolet miehistöstä oli poissa. Totuttelimme taas kaksin olemiseen. Vietimme aikaa enimmäkseen veneellä tehden huoltohommia, uiden tai vain lekotellen ja yrittäen selviytyä polttavasta kuumuudesta parhaalla mahdollisella tavalla. Merivesi on n. +29ºC, joten uiminenkaan ei niin hirveästi virkistä.  Ankkurilahdella kävi päivittäin hirveä trafiikki, kun isot katamaraanit toivat matkustajia suurista risteilyaluksista nauttimaan rantaelämästä ja vesiurheilusta. Varsinainen riesa olivat vesiskootterit, jotka pörräsivät ympäriinsä ja ajoivat välillä niin läheltä venettä, että hirvitti. Päivittäinen ohjelmanumero oli katsoa hevosuintia lahdella. Lähistöllä on ilmeisesti hevostalli, josta hevoset tuodaan lahdelle uimaan. Ne uivat hoitajineen tosi pitkiä matkoja merelle. Muutaman kerran kävimme jollalla Bridgetownissa, mutta sen enempää tarvetta ei ollut saaren katseluun, koska olimme aikaisemmalla käynnillämme kiertäneet sen ympäri.

Sea Horse?

Bridgetown

Päivää ennen lähtöä Barbadokselta piti taas mennä satamaan uloslähtöselvitystä tekemään. Satamaterminaalissa on vapaa nettiverkko, joten otimme tietokoneen mukaan ja hoidimme samalla sähköpostit, pankkiasiat, blogin päivityksen ja downloadasimme sääkartan seuraavalle legille. Varsinainen pääasia oli valopistoolin takaisinsaaminen, Lenski oli sisääntuloselvityksessä ilmoittanut, että veneessä on valopistooli, jonka tulli otti huostaansa ja lupasi sen palauttaa lähtöä edeltävänä päivänä. Vuorossa oleva tullivirkailija ei kuitenkaan valopistoolia luovuttanut, vaan edellytti, että se haetaan lähdön yhteydessä ja viedään suoraan satamassa olevaan veneeseen. Oli siis pakko ajaa veneellä  taas tosi hankalaan satamaan. Koko seuraavan päivän odottelimme, että satamassa olisi tilaa meille. Siellä oli monta isoa risteilyalusta, jotka lähtisivät vasta illalla.

18.30 saimme VHF:llä vihdoin luvan ajaa satamaan. Tällä kertaa rantautuminen ei tuottanut ongelmia, löytyi hyvä paikka ja ystävällinen satamavirkailija tuli jopa ottamaan köydet vastaan. Lenski lähti kaikkien tarvittavien dokumenttien kanssa tulliin ja immigrationiin. 22.30 oli kaikki dokumentit leimattu ja allekirjoitettu kuuteen kertaan.  22.50 narut irti ja kohti Saint Luciaa .

Departing Barbados, the big ones first, then us

Mindelo, Cap Verde 23.01.2012*16.15 UTC - Bridgetown, Barbados 07.02.2012 *11.30 UTC = 2043 Nm/14 vrk 19h 15’

23.01.
Temp.+21°C, Wind 055-070°/18-25 Kn,  Sea 2m
Aamupäivä hoidettiin lähtövalmisteluja. Ulosselvitys piti käydä tekemässä satamapoliisin toimistossa. Viimeiset tuoreproviantit ostettiin luonnollisesti juuri ennen lähtöä. Sillä aikaa, kun Pekan kanssa täytimme tankkauspaikalla polttoaine- ja vesitankit täyteen, kävi Riitta ja Jussi vielä paikallisessa kauppahallissa ostamassa ”pakollisen” vihreän banaanitertun, joka ennen veneeseen ottamista huolellisesti huuhdeltiin laiturilla; emme halunneet salamatkustajia (torakoita). Toisaalta hygieniataso Cap Verdellä on 10 vuodessa huomattavasti parantunut. Kello 16.15 oltiin vihdoinkin valmiita, narut irti ja matkaan. Sao Vicenten ja Santo Antaon välisessä salmessa on tuuli kohtalaisen navakka ja ajamme pelkällä genualla. Ohitamme Santo Antaon eteläisen niemenkärjen ja otamme suunnaksi 263°ja aloitamme vahtivuorot. Sivumyötäinen tuuli 24 solmua, aallokko 2m, lämpötila +21° ja aurinko paistaa, tästä on hyvä aloittaa. Illalla tuuli kuitenkin tyyntyy ja ajamme koneella muutaman tunnin. Tuuliennusteen mukaan meidän pitäisi 2 vuorokauden kuluttua saapua alueelle, jossa tuulet heikkenevät huomattavasti. Näin käykin ja seuraavan 3 vuorokauden aikana käytämme konetta aika usein, koneen käyntiajaksi tällä legillä tulee kaikkiaan 39 tuntia.

Chenoa departing Mindelo





24.01.
Temp.+21°C, Wind 070°/12-17 Kn,  Sea 2m
Heikko tuuli, kone/purjeet. 2 laivaa näkyy AIS:ssä ei näköhavaintoa,  ranskankielistä VHF- liikennettä, ilmeisesti Mindelosta meitä ennen lähteneet ranskalaiset pitävät yhteyttä.

25.01.

Temp.+22°C, Wind 060-080°/12-20 Kn,  Sea 3-4m,  24h Dist. 126,0 Nm 
Kylmä yö, aamuyöstä kone taas käyntiin.

26.01.

Temp.+24°C, Wind 070-080°/11-15 Kn,  Sea 3-4m, 24h Dist. 151,0 Nm 

Taka-wc kenkkuilee, mutta saadaan kuntoon. Laiva päivällä, menossa Tenerifalle, näköhavainto. Illalliseksi nötkötlaatikkoa, yllättävän hyvää. Yöllä laivan valot takana paapuurissa, ei AIS-näyttöä.

27.01.

Temp.+24°C, Wind 070-080°/6-10 Kn,  Sea 2m, 24h Dist. 122,0 Nm 
Yöllä laiva takana paapuurissa, Island Ranger, destination Itacoatiara. Missä lienee ( Brasilia?) Kone eikä generaattori suostu lataamaan akkuja kuin 66 %, vaikka kaikki muuten näyttää toimivan normaalisti. Huolestuttavaa, koska sähköä kuluu todella paljon, kun autopilotti joutuu työskentelemään koko ajan korkeassa myötäaallokossa ja lisäksi meillä on jääkaappi, pakastin ja yöllä tricolori sekä AIS päällä.

Jussi takes a break

28.01.

Temp.+26°C, Wind 065/9 Kn,  Sea 2m, 24h Dist. 117,5 Nm 
Actionpäivä. Iso alas ja genua puomilla ulos. Nakkivoileivät ja purkki kaljaa välipalaksi.
Taka-wc:n siivous. Aloitan vedentekokoneen käynnistysvalmistelun asentamalla membranin paikoilleen, joka onkin luultua hankalampaa, mutta onnistuu lopulta, varsinainen käynnistäminen jää huomiseen. Illalliseksi GT-aperitiivi, paistettua lohta (pakastimesta) ja valkoviintä. Mikäs täällä on ollessa.

29.01.

Temp.+22-26°C, Wind 060-080°/10-15 Kn,  Sea 2-3m, 24h Dist. 105,8 Nm 
Yöllä hyvä SSB-yhteys Belgiaan, saadaan tuulikartta, lähetettyä ja vastaanotettua sähköpostia, muutenkin on SSB/modeemi toiminut ja position report on päivittäin ainakin lähtenyt koneelta. Useimmiten yhteys toimii parhaiten yöllä ja ainoastaan Belgiaan yhtä Halifax Canada -yhteyttä lukuun ottamatta. Vedentekokoneen käynnistys epäonnistuu, laite on 4 vuotta ollut asennettuna käyttämättömänä ja on sen verran tekninen, että en rupea sitä heiluvassa veneessä purkamaan. Jatkamme säästeliästä veden käyttöä. 

30.01.

Temp.+24°C, Wind 065-080°/12-18 Kn,  Sea 3-4m, 24h Dist. 158,3 Nm  
Yöllä saatiin taas hyvä SSB-yhteys Belgiaan, e-mailit lähti, tuli vastauksia edellisiin maileihin ja lisäksi saatiin tuulikartta 3 seuraavaksi vuorokaudeksi. Ensimmäinen viikko merellä tuli täyteen, Välipalaksi vastapaistettua pannuleipää. Illalla Pekka ja Jussi aloittivat spekuloinnin ja laskemisen, milloin tullaan legin puoliväliin. Spekulointi jatkui legin loppuun asti Barbadokselle-tuloajasta.
Oma, ehkä välinpitämättömältä tuntuva, suhtautumiseni perilletuloaikojen spekulointiin johtunee kauppalaivoissa vietetyistä 6 vuodesta; yksinkertaisesti perille tultiin, kun narut oli kiinni.

Pekka takes a critical look at the sails

31.01.
Temp.+23°C, Wind 060-080°/15-21 Kn,  Sea 3-4m, 24h Dist. 138,6 Nm
Puolen päivän aikaan saavutamme tämän legin puolivälin, jonka kunniaksi avaamme pullon aitoa halpaa kuohuviintä. Puolivälin kunniaksi käymme kaikki suihkussa. Wau, miten hyvältä me kaikki tuoksutaan sen jälkeen. Pihvi-illallinen tapahtuman kunniaksi. Generaattori sammuttaa itsensä kesken akkujen latauksen, huomisen murhe. Illalla upea tähtitaivas, Jussi bongaa yövahdissa lentsikan.

1013 Nm behind

1013 Nm to go

01.02.

Temp.+26°C, Wind 060-080°/15-26 Kn,  Sea 3-5m, 24h Dist. 159,2 Nm
Generaattori käynnistyy normaalisti, taisi olla rajusta heilumisesta johtuva pysähtyminen.
Ensimmäinen kauan kaipaamamme kunnollinen sade, joka huuhtoo Afrikan hiekat mennessään. Riitan nimipäivä. Pekka ja Jussi laulavat hänelle aamulla ja ottavat koko päivän pantryhommat huolehtiakseen. Illalla syömme Pekan valmistamaa herkullista katkarapupastaa ja Jussin tekemää jälkiruokaa, paistettuja banaaneja suklaakuorrutuksella. Yöllä näkyy AIS:ssä laiva.

Riitta gets a day off  while Pekka and Jussi take over the galley

                                                       

02.02.
Temp.+24°C, Wind 075°/15-20 Kn,  Sea 4-5m, 24h Dist. 160,1 Nm
Latausongelma jatkuu, mutta pärjäämme hyvin. Kun akuissa on noin 40 % jäljellä, käynnistämme generaattorin, joka lataa akut 66 %:iin muutamassa tunnissa.
Alkuillasta purjevene styyrpuurissa, kutsuttiin VHF’llä, heleä amerikkalainen naisääni pyysi anteeksi, kun ei heti päässyt luuriin, kädet olivat täynnä kattiloita, ”Keonos” on 18 vrk ulos Agadiristä menossa Grenadalle.

03.02.

Temp.+24°C, Wind 060-080°/18-26 Kn,  Sea 3-5m, 24h Dist. 141,2 Nm

Laiva ohittaa meidät takaa 4 Nm:n päästä, laivan nimi on Paramount Helsinki. Utelemme VHF:llä, mistä nimi tulee. Lupaavat kutsua meitä hetken kuluttua, ilmeisesti brykalle on tulossa joku paremmin englantia osaava. Mitään ei kuitenkaan kuulu ja Paramount Helsinki vie nimisalaisuutensa horisonttiin.

Yövahtivuorossa palaa mieli usein entisiin aikoihin. Memories of old times on a night watch.

M/T CHEMICAL ENTERPRISE
MONROVIA LIBERIA
GELA SICILY TO MONTREAL CANADA
NORTH ATLANTIC NOVEMBER 1965

M/T BEAUFORT
MOSS NORWAY
HONKONG TO PERSIAN GULF
SOUTH CHINA SEA JANUARY 1967

M7T IRLAND
COPENHAGEN DANMARK
GAGLIAR SARDINIA TO ROTTERDAM
BAY OF BISCAY OCTOBER 1964

OH-POT
LOS ANGELES TO HELSINKI
REYKJAVIK ICELAND MAY 1989

04.02.
Temp.+26°C, Wind 070°/15-20 Kn,  Sea 3m, 24h Dist. 144,2 Nm
Pekka yllättää meidät toistamiseen kokkaustaidoillaan ja valmistaa illalliseksi pippuripihvit, niin on hyvää, että oma epäluuloni pippuripihviä kohtaan sulaa täydellisesti. 

05.02.

Temp.+27°C, Wind 070°/15-20 Kn,  Sea 3-4m, 24h Dist. 146,8 Nm
Jussi huomaa keskellä päivää laivan, joka ilmestyy kuin tyhjästä ja sivuuttaa meidät muutaman mailin etäisyydeltä.

06.02.

Temp.+26°C, Wind 070-080°/20 Kn,  Sea 2-3m, 24h Dist. 148,0 Nm
Viimeinen päivä, huomenaamulla pitäisi Barbadoksen eteläkärjen tulla näkyviin. 2 laivaa yöllä.

07.02.

Pekka näkee klo 4 alkaneen vahtivuoron puolessa välissä ensimmäisenä valoja horisontissa.
Ensimmäisen varman näköhavainnon sijainti on saaren eteläkärjessä sijaitseva kansainvälinen lentokenttä, kuinkas muuten.  
Olemme hyvissä ajoin käynnistäneet elektronisen merikortin, joka on Atlantilla ollut suljettuna osittain tarpeettomana ja suuren virrankulutuksen takia. Tunnin kuluttua käynnistämme tutkan, näin varmistamme sijaintimme näköhavainnon lisäksi tutkasta, elektronisesta merikortista ja kahdesta jatkuvasti päällä olleesta GPS:stä. Sijainti on juuri siinä, missä pitää. Pari tuntia auringonnousun jälkeen sivuutamme Barbadoksen eteläkärjen ja otamme suunnan kohti Bridgetownin satamaa, jonne saavumme 11.30.

Approach track to Bridgetown

Pekka pääsee juuri ja juuri korkealle laiturille ja kiinnittää keulan suureen pollariin, paikkaan johon meidät VHF:ssä opastettiin. Joku satamasta tulee kuitenkin heti ilmoittamaan meille, että paikka on varattu, suuri japanilainen autonkuljetusalus saapuu satamaan ja alkaa uhkaavasti peruuttaa meitä kohti. Ei auta muu kuin vaihtaa paikkaa, josta sitten tuleekin todella hankala. Kaiken lisäksi kaikki maahantulovirkailijat lähtevät selvittämään japanilaisalusta sisään, joten joudumme odottamaan 3 tuntia heidän paluutaan, ei edes vettä saa ottaa sillä aikaa, kun odotamme sisääntulokirjautumista. Tuuli ja maininki, joka osuu satama-altaan perälle, heittelee venettämme päin suuria aluksia varten asennettuja fendareita. Pekka ja Jussi tekevät kaikkensa pitääkseen veneen edes jotenkin irti laiturista. Pekka sitoo köysiä sitä mukaan, kun niitä paukkuu poikki. Viranomaiset palaavat toimistoihinsa verkkaiseen tahtiin, ja saan vihdoin muodollisuudet hoidettua, terveysviranomainen ensin, sitten tulli ja immigration (maahantulo), kaikki dokumentit kolmena kappaleena. Tulli ottaa valopistoolimme kaniin, koska turhankin vastuuntuntoisena ruksaan sen kohtaan ampuma-ase (valopistooli on luvanvarainen ampuma-ase).
Tankit täyteen makeaa vettä, köydet irti ja pois todella epämukavasta paikasta. 20 min koneella ajoa Carlisle Bayhyn, jossa laskemme ankkurin 65 metrin ketjulla 15 metrin syvyyteen. Riitalle lämmin halaus upeasti tehdystä työstä, superhyville gasteillemme lämmin ja tunteikas kädenpuristus. Atlantti on ylitetty, sen ovat ylittänee tänä vuonna tuhannet muutkin purjehtijat, mikä ei tee tästä eikä mistään muistakaan ylityksistä sen vähempiarvoista. Kuohuviinilasilliset ovat hyvin ansaitut.  
    

Arrival track to Port of Bridgetown

Yhteenveto Atlantin ylityksestä

Suurin huolenaiheeni koko matkan aikana oli, että me kaikki 4 pääsemme ehjinä perille, asia josta vakavasti keskusteltiin jo Kanarialta lähdettäessä. Pari portaista putoamista lähes heti tämän legin alussa teki asian vakavuuden ilmeisesti lopullisesti selväksi. Putoamisista selvittiin onneksi pelkillä pienillä mustelmilla. 

Varsin vaarallista ja haastavaa on  myöskin kokkaaminen tulikuuman lieden ääressä. Aamuvirkku Pekka muodosti Riitan kanssa toimivan kahvinkeitto/aamiaisenvalmistustiimin. Riitta, joka taas oli vapautettu vahtivuoroista, huolehti päivittäisistä aterioista saaden tarvittaessa apua muilta. Pekka näytti edelleen kokkaustaitojaan valmistaen meille muutaman kerran herkullisen gourmeeaterian.

Päivät Atlantilla kuluvat yllättävän nopeasti, ei tarvita ajanvietettä eikä tekemistä, välttämättömät huoltotyöt onnistuvat juuri ja juuri heiluvassa veneessä. Päivät menevät sitloodassa istuskellessa, juttua riittää entisestä ammatistamme ja purjehtimisesta. Välillä käydään ottamassa pienet nokoset, jotta yöllä jaksaa ajaa vahtivuoron. Riitta hoitaa meidän kaikkien ravitsemisen, osallistuu silloin tällöin sitloodassa käytäviin keskusteluihin, tekee ristisanoja, kun aika siihen riittää.  

Jo Kanarialla sovimme mahdollisimman turvallisesta purjehdustavasta, joka lisäksi säästäisi niin venettä kuin miehistöä. Valtaosa matkasta tehtiin pelkällä genualla, joka oli spinnupuomilla spiirattu ulos. Ainoa haittapuoli oli  veneen välillä rajutkin heilahtelut puolelta toiselle myötäisessä 2-5 m:n aallokossa. Myöskin autopilotti joutui todella koville, mutta ajoi lähes kaksi viikkoa kertaakaan nikottelematta todella hienosti. Perillä Barbadoksella toteamme, että kuluminen on ollut lähes olematonta, yksi genuan skuutti vaihdettiin matkan aikana toisin päin. Miinus oli sitten Bridgetownin satama, jossa kaikki kiinnitysköydet paukkuivat poikki useaan kertaan. Ironista kyllä hyvällä miehistöllä menimme paikkaan, johon Riitan kanssa kahdestaan emme millään olisi päässeet. Jälkiviisas kun on, olisi pitänyt pyytää satamasta joku toinen paikka, kun Japanilaisalus ajoi meidät pois meille alun perin osoitetusta paikasta. Pari vääntynyttä mantoogitolppaa ja katkenneita naruja ei ole koko maailma, mutta oma tyhmyys ottaa päähän.

Vene kesti Atlantin ylityksen hyvin (viidennen kerran, edellisen omistajan aikana neljä kertaa). Toisaalta vene on meidän toimesta huolella peruskorjattu ja on varmasti paremmassa kunnossa ja paremmin varustettu kuin uutena. Muutama pieni matkan aikana ilmennyt tekninen murhe on jo korjattu, lataus toimii ja vedentekokone tekee merestä makeaa vettä.
Ainahan on parantamisen varaa ja laittamista, mutta kaiken kaikkiaan veneemme vastaa lähes täydellisesti sille asettamamme vaatimukset.

On kulunut 10 vuotta edellisestä Atlantin ylityksestäni purjeveneellä: merielämää on yhtä vähän kun 10 vuotta sitten, ei delfiinejä, ei valaita. Lentokalaparvet ovat yhä olemassa ja esittävä päivisin upeita liitolentoja aallonharjalta toiselle, aamuisin löydämme niitä kannelta. Atlantilla ei näy hienoja auringonnousuja eikä laskuja, sen sijaan välillä upeita yöllisiä tähtitaivaita.

Kun edellisellä ylityksellä näimme yhden purjeveneen ja juuri ennen Barbadokselle tuloa yhden pienen kauppalaivan, näimme tällä legillä lähes päivittäin jonkin aluksen. Toisaalta AIS, jota 10 vuotta sitten ei ollut, näyttää maalin kuvaputkella 24 Nm:n etäisyydeltä ja luettelomuodossa jopa 70 Nm:n etäisyydeltä, jos on tukiasemayhteys. 



M7T CHEMICAL ENTERPRISE

Meri vaatii mielestäni aina kunnioituksen, on sitten kyseessä kotilaituri tai keski-Atlantti.

Vaikka matka Suomesta Kanarialle kulki suurelta osin pitkin rannikoita, jossa avun saanti tarpeen vaatiessa on huomattavasti lähempänä kuin keskellä Atlanttia, oli matka Suomesta Kanarialle huomattavasti vaikeampi ja vaativampi kuin Atlantin ylitys johtuen loppukesien huonoista säistä, vilkkaasta laivaliikenteestä, vuorovesistä, jotka usein ajoittivat lähdöt ja tulot satamiin yöksi, Espanjan ja Portugalin rannikon jatkuvat sumut, kalastajien merkitsemät ja usein merkitsemättömät verkot, joita korkeassa aallokossa ja yön pimeydessä oli lähes mahdotonta nähdä, ahtaat ja usein huonosti valaistut marinat. Oli miten oli, olemme onnellisesti Karibialla, uudet olosuhteet ja haasteet odottavat. Otetaan päivä kerrallaan ja katsotaan mitä tuleman pitää.

Olemme teille kaikille,  jotka ovat, kukin omalla tavallaan auttaneet meitä toteuttamaan tämän matkan, äärettömän kiitollisia.