Ponta Delgada, Azores 6.7.2013 *13:15- Isles of Scilly, England 20.7.2013 *15.30= 14 vrk 2h 15' /1492.7 Nm

Ennen lähtöämme Azoreilta saimme vieraaksemme entisen gastimme Sepon, joka oli tullut viikon lomalle Azoreille. Seppo auttoi meitä lähtövalmisteluissa ja jäi yhdessä naapuriveneemme,  s/y Valentinan, Riston ja Helinän kanssa laiturille vilkuttamaan, kun lähdimme kohti seuraavaa etappiamme. Yritimme kyllä  houkutella Seppoa mukaan mutta tällä kertaa hänen aikansa ei siihen riittänyt.

Seppo, Riita, Lennart

Risto and Helinä

Nostaessamme sataman ulkopuolella purjeita parvi delfiinejä kävi toivottamassa meidät tervetulleeksi omaan valtakuntaansa. Heikossa tuulessa kuljimme Sao Miquelin kaunista etelärantaa kohti länttä, kunnes illalla olimme saaren länsikärjessä, josta käännös kohti pohjoista. Suunnitelmana oli mennä kauemmaksi länteen hakemaan sinne ennustettuja  meille myötäisiä tuulia. Illalla heikko tuuli tyyntyi lähes kokonaan, joten käynnistimme Perkinsin. 

Jo lähtiessä tiesimme, että tästä legistä tulisi meille hankala. Skotlannin päällä olevan vahvan korkeapaineen ennustettiin  pysyvän paikoillaan, joidenkin mukaan jopa viikkoja (näin kävikin).  Seuraavana aamuna alkoi sitten koko matkan kestänyt tuulipähkäily.  Hylkäsin jo päättämäni läntisen vaihtoehdon yöllä saamani tuulikartan perusteella, käännyimme koilliseen. Koilliseen etenimme heikossa sivumyötäisessä tuulessa tietoisina siitä, että edessä päin tuulet kääntyisivät vastaiseksi. Heikko vastatuuli on näin painavalle veneelle  tosi hankala, eikä Chenoan kryssiominaisuudet ole sieltä parhaasta päästä . La Coruna  Espanjassa ei houkuttele,  vaikka vaihtoehdot ovat aika vähissä.

 Tiistaiyönä huomaan  painekartasta, että meidän länsipuolelle on muodostumassa pieni heikko korkeapaine. Keskiviikkoyönä käsitykseni vahvistuu ja teen päätöksen lähteä pohjoiseen korkeapaineen perään. Ennusteen mukaan paineen pitäisi liikkua ensin hivenen itään ja sitten kääntyä pohjoiseen. Kuin tilauksesta pääsemme korkeapaineen länsipuolelle ja saamme heikon myötäisen tuulen. Koko ajan oli tunne, että paine kääntyy itään ja näin kävikin maanantaina 15.7.  Ja kun hyvin passattiin, oltiin paineen pohjoispuolella, joten heikko myötis jatkui.  Olemme kaukana alkuperäisestä reittisuunnitelmasta,  maileja siihen tulee varmaankin 300-400 lisää. Näinhän käy, kun vastapelurina on luonto ja sen ehdoilla on pelattava. Oli miten oli, olemme säästäneet kallisarvoista polttoainetta muutamalle viimeiselle päivälle, jolloin on odotettavissa ensin tyyntä ja sitten  vastatuulta. Vaikka meillä on polttoainetta reilut 800 litraa  ja käytämme koneella ajaessa pieniä tehoja  (1400 rpm= 5ltr/h antaa tyynessä noin 4 solmun nopeuden), kuitenkin polttoaine vähenee yllättävästi, kun suurehko dieselmoottori käy 24 tuntia vuorokaudessa. Moni varmaankin ihmettelee dieselistä puhumista, kun kerran ollaan purjehtimassa. Luulenpa että himopurjehtijallekin voi dieseli tulla mieleen, jos pari viikkoa lilluu pläkässä.

 Hyvänä apuna on  Open CPN –navigointiohjelma, jota aloimme käyttää Karibialta lähtiessä. Muutaman kerran onnistuin jopa saamaan sääkartan merikortin päälle, mistä oli todella suurta apua taktiikkasuunnittelussa.  Valitettavasti ohjelma lakkasi toimimasta, joten taas hiirellä kartalle piirtämään. Ystävämme Veka lähettää meille päivittäin Suomesta käsin tuoreita säätietoja. Saamme myös päivittäin, tai paremminkin öittäin, downloadattua ”grib faileja” eli tuuli- ja painekarttoja, joita tällä legillä  saamme Belgiassa sijaitsevan Sailmail-aseman kautta. Nämä gribit ovat  olleet lähes poikkeuksetta hyvin tarkkoja. Nyt ne ovat pitäneet uskomattoman hyvin paikkansa varsinkin kun ollaan keskellä Atlanttia ja tuulet ovat heikkoja, voisi melkein sanoa asteen ja solmun tarkkuudella. 

Snoopy  lähti Hortasta muutamia päiviä ennen meitä. Olemme  SSB:n (puhe) ja SSB Sailmailin (sähköpostin )  välityksellä yhteydessä lähes päivittäin. Matti sai melkein heti alkumatkasta gastin, jonka risti Pekaksi. Pekka on pieni lintu, joka  on viihtynyt Matin kanssa ja tullut hänelle ilmeisesti hyvin läheiseksi; kyllä se hyvä seura näyttää kelpaavan  yksinpurjehtijallekin.  

Snoopyssä hajosi paremman keulapurjeen nostin, joten Matilla on ainoastaan paljon käytetty heikko,  pieni keulapurje käytettävissä. Hän on meistä noin 250 mailia idempänä, joten hänellä on vastatuulet. Vallitsevissa tuuliolosuhteissa Matti kääntyi takaisin päin ja on nyt menossa  kohti La Corunaa Espanjassa, varmaankin se ainoa oikea ratkaisu. Eilen 16.07 illalla hänellä oli matkaa jäljellä ainoastaan 60 mailia. Meillä on haikea mielin kun lähes  jokailtaiset juttutuokiot nyt loppuvat. Yhteydenpito on meille molemmille olut myöskin turvallisuusasia, niin kuin edellisellä legilläkin. Vaihdetaan tietoja säästä, sijainnista, navigoinnista ja teknisten ongelmien ratkaisemisesta. Pekka lähti kuulemma aamuauringon noustessa, kun ilmeisesti vaistosi mantereen läheisyyden. Varmaankin oli Matille haikea hetki, kun useamman viikon yhdessä purjehdus loppui.

 Tällä legillä on käytännöksi muodostunut, että minä valvon öisin, lähinnä siitä syystä, että Sailmail-yhteys SSB:n kautta on öisin huomattavasti parempi ja nopeampi kuin päivisin.  Radion ääressä menee aikaa  tuntikaupalla, sillä normaaliin tietoliikenneyhteyteen verrattuna SSB ’n kautta kulkeva liikenne on tosi hidasta (200 bittiä minuutissa, loppumatkasta joskus 1400). Sääkartat, joita downloadaamme,  ovat tuhansia bittejä,  joten niiden downloadaaminen kestää,  varsinkin kun yhteys välillä menee poikki ja joutuu odottelemaan uutta.

 Hitaasta etenemisestä huolimatta olemme tällä legillä kokeneet muutamia upeita elämyksiä. Yksi niistä oli koko purjehduksemme  ensimmäinen  kalansaalis,  11 kg painava  bonito.    Kalan saaminen ylös oli todellinen uuvutustaistelu, sillä meillä ei ole vapaa, vaan rulla on kiinni takakannen kaiteessa; hanskat käteen ja siimasta kiinni. Noin 20 minuutin vetämisen ja löysäämisen jälkeen kala oli veneen vieressä. Siitä alkoi uusi uuvutustaistelu, kun kala yritti painua suoraan meren syvyyksiin. Lopulta kalan voimat ehtyivät ja sain sen pysymään pinnalla niin kauan, että sain siitä otteen nostokoukulla, jolloin se oli helppo nostaa kannelle. Vonkaleen tainnuttamiseksi annoimme sille rommihuikan (Ruotsalaisen Einarin neuvo) ja peitimme sen silmät vanhalla pyyheliinalla.  Minuutin verran kala oli täysin sammuksissa rommista,  mutta heräsi taas  taistelemaan. Perkaamisen ja paloittelemisen jälkeen takakansi muistutti lähinnä teurastamoa. Onneksi meillä on paineistettu merivesi/makeavesi käytettävissä kannella, joten siivous kävi aika helposti. Kalasta riitti meille 5 tosi maukasta ateriaa,  lisäksi teimme alkupaloiksi  useaan otteeseen sushia, joista ainakin pyydystyspäivän sushi oli parasta ikinä syömääni sushia. .

Huippuhetkiä ovat olleet myös meren varsinaisten asukkaiden näkeminen. Olemme nähneet parven pallopäävalaita (pilot whales).  Sen lisäksi delfiinit ovat käyneet useaan otteeseen ilahduttamassa meitä taidokkailla esityksillään.

Pilot whales

Tyyni sää, joka purjehduksen kannalta on varsin harmillista, on tarjonnut meille vastapainoksi mahdollisuuden nauttia myös meren lempeämmästä puolesta: lekottelusta auringossa ja suihkuista takakannella. Olemme jopa pystyneet syömään ulkona sitloodassa ihaillen upeaa auringonlaskua rasvatyyneen mereen.

2 viikon purjehduksen jälkeen lähestymme  Irlannin rannikkoa,  näemme  päivittäin useita kalastusaluksia, joita on pidettävä silmällä. Onneksi aluksilla on  AIS,  mutta monet sulkevat sen ilmeisesti kun on etäännytty toisistamme hälytysrajan ulkopuolelle. Meille jää se epämääräinen tieto, että tuolla se jossain on, mitäköhän se tekee. Kalastusalukset muuttavat usein suuntaa ja nopeutta. Tutkasta on luonnollisesti suuri apu näissä tilanteissa. Tutka vaan ei tahdo näyttää neljää mailia kauempana olevia aluksia, mikä ilmeisesti johtuu  tutkan iästä, yli 20 vuotta.

 Viimeisenä päivänä tuuli voimistuu ja kääntyy suoraan vastaiseksi aivan ennusteen mukaa.  Aallokko kasvaa todella nopeasti korkeaksi ja jaksotukselta niin tiheäksi,  että emme pääse eteenpäin, mikä osittain johtuu myös 4 solmun vastavirasta.  Autopilotti putoaa muutaman kerran pois päältä, kun vauhti pääsee liian pieneksi. Eipä auta muu kuin ottaa vene käsiohjaukseen. Edellisenä päivänä,  kun sääennustuksesta  havaitsimme  vastatuulen muuttuneen huomattavasti ennustettua  kovemmaksi, muutamme alkuperäisen määräsataman Cherbourg’in Falmouthiksi. Sinne on reilut sata mailia lyhyempi matka. Mutta nyt tuntuu myös Falmouth tosi kaukaiselta. Käännös takaisin kohti Cork’ia Irlanissa ei houkuttele eikä Brest Ranskassa, joka tuulten puolesta kyllä sopisi. Hyvä, lähellä oleva paikka olisi  Isles of Scilly, josta kartalta löydämme  muutaman sopivan suojaisen ankkuripaikan. Saarilla ei ole meille sopivaa satamaa eikä saari ole virallinen maahantulopaikka. Suunta olisi jokseenkin sopiva ja etäisyyttäkin vain vajaat 20 mailia. Otamme VHF:llä yhteyden Falmouthin merivartiostoon ja tiedustelemme mahdollisuutta mennä Isles of Scilly’yyn. Kysyvät - onko teillä ongelmia- johon vastaus - ei ongelmia, mutta jatkaminen kohti Falmouth’ia  tosi hankalaa. - Menkää sitten Scilly’yyn, jos haluatte. Kysymykseen, miten hoidetaan maahantuloviranomaistoimenpiteet, kun Isles of Scilly ei ole virallinen maahantulopaikka, vastataan, että kun saarilla ei ole maahantuloviranomaisia, ei ole myöskään maahantulotoimenpiteitä. - Kertokaa vaan tällä jaksolla, kun olette perillä.  Hieno palvelu, hieno asenne, todellista merenkulkuhenkeä. Muutamme suuntaa 30 astetta styrpuuriin ja hups, meillä on pienellä genuan palasella 8 solmua vauhtia, tosin pohjan suhteen vain 5 solmua vastavirrasta johtuen. Pieni huvivero tästäkin ilosta pitää ilmeisesti maksaa, sillä muutama aalto löytää tiensä yleensä hyvin kuivana pysyvään sitloodaan kastellen kipparin läpimäräksi.  Parin tunnin kuluttua olemme saarten suojassa ja merenkäynti  tasoittuu, kun ajamme kapeaa lahtea pitkin lyhyen matkan karttaan merkitylle ankkuripaikalle Tresco-saaren kupeeseen. Ankkuripaikka on täynnä veneitä, brittejä, ranskalaisia, hollantilaisia ja saksalaisia. Sekaan mahdutaan jotenkin. Väsymys painaa todella, nautimme maahantulon kunniaksi  lasilliset kuohuviiniä kevyen lounaan kanssa ja menemme muutaman tunnin unille.

Approaching Isles of Scilly

The long detour to north and west paid off,  we got the wind.and made it just under two weeks