Rodney Bay, St. Lucia 11.02.2013*16.30 - Cul de Sac du Marin, Martinique 11.02.2013 *23.45 = 7 h 15'/29,1 Nm

Kun oli saatu vene tankattua,  lähdettiin kohti Martinique'a.  Nostettiin isopurje ylös lähes heti, kun oltiin päästy kanavasta  Rodney Bayn lahdelle. Purjeesta ei kyllä ollut kovinkaan paljon apua, kun puskettiin taas vastatuuleen. Normaalisti tämä legi kestää n. 4 tuntia. Meiltä meni yli 7. Vene ei vain tahtonut liikkua eteenpäin vasta-aallokossa. Ja taas keikuttiin epämiellyttävästi, siihen tosin alkaa jo pikkuhiljaa tottua. Tultiin pilkkopimeässä Cul de Sac -lahdelle Le Marinin edustalla. Laskettiin ankkuri ison purjeveneen taakse , jonka kirkkaat kansivalot helpottivat paikannusta.
Aamulla kysyttiin marinasta, olisiko siellä tilaa meille. Paikka löytyi marinan  vanhasta osasta. Laituriin piti mennä perä edellä, mikä meidän veneellä on tietyissä tuuliolosuhteissa vaikeaa, välillä lähes mahdotonta. Meitä vastaan ottamaan tullut apuvene ja laiturin narumiehet huutelivat toisilleen ranskaksi ohjeita, joista ei meille ollut muuta kuin haittaa.  Kummallakin puolella olevista ranskalaisveneistä katseltiin epäuskoisesti operaatiota, joka kuitenkin lopulta sujui jokseenkin siivolla. Saatiin vene kiinitettyä poiju-laituri-kiinnitykseen ilman kolhuja. Ääntä piti välillä vähän korottaa, mikä tietysti aina on vähän noloa. Kun oli saatu narut kiinni ja vene satamakuntoon, lähdettiin tekemään sisäänkirjoitusta tullitoimistoon. Toimisto ovessa oli lappu, jossa ilmoitettiin ranskaksi että maahankirjoitus on siirretty uuden marinan toimistoon.  Kun menimme sinne, totesimme että toimisto on kiinni . Saimme tietää, että nyt on karnevaaliaika eikä silloin tietenkään tehdä töitä. Oli tosiaan  laskiaistiistai eli täkäläisittäin Mardi Gras. Myös kaikki kaupat olivat kiinni samoin korjaamot, joista piti löytää korjausapua ankkuripelille ja vuotavalle polttoainepumpulle.

Kun kerran osuttiin Martinique'lle karnevaaliaikaan, niin piti tietysti nähdä, miten sitä täällä vietetään. Juhlinta oli alkanut jo edellisenä lauantaina ja jäljellä oli 2 viimeistä päivää eli Mardi Gras (laskiaistiistai) ja Mercredi des Cendres (tuhkakeskiviikko). Mardi Gras on punaisen paholaisen päivä, jolloin ihmiset ovat pukeutuneet punaisiin tanssien kulkueena kadulla kaiuttimilla varustetun kuorma-auton perässä, jonka lavalla jonkinlainen tiskijukka nostatti tunnelmaa.

Tuhkakeskiviikko on omistettu naispaholaiselle, jonka värit ovat musta ja valkoinen. Kulkueessa tanssahteli siis sinä päivänä mustavalkoisiin pukeutuneita ihmisiä. Karnevaali huipentui keskiviikkoiltana, jolloin poltettiin nuotiossa puu-ukko Vaval. Le Marinin karnevaalit olivat melko pienimuotoiset verrattuna Fort de Francen, Martiniquen pääkaupungin, kulkueisiin. Mutta joka tapauksessa oli mielenkiintoista nähdä Martiniquen karnevaaliperinnettä.

Kun karnevaalit olivat ohi, päästiin selvittämään ankkuripelin ja polttoainepumpun korjausta.  Ankkuripelille löytyi korjaamo, mutta alan ekspertti oli sen verran kiireinen,  että ehdotti, että Lenski korjaisi pelin itse heidän verstaallaan. Erittäin sympaattinen asenne,  kun vielä kaveri antoi opastusta ja neuvoja. Polttoainepumppu saatiin rannassa olevasta venetarvikeliikkeestä  2 päivän päästä. Ankkuripelissä oli lukitussokka irronnut, minkä seurauksena hammasrattaat ja akselit pelin sisällä pääsivät liikkumaan paikoiltaan. Onnneksi ei mitään vaurioita ollut syntynyt ja korjaus sujui ongelmitta. Onni oli tässä mukanamme, sillä selvisi, että ankkuripelin valmistus on lopetettu eikä minkäänlaisia varaosia ole saatavilla. Onneksi ei tarvittu muuta kuin puhdistusainetta, vaseliinia ja purkki tiivisteliimaa.
Poltoainekalvopumpun vaihto ei lopettanut polttoainevuotoa. Ilmeni että pumpun putkiliitos oli vuotokohta, mutta niin kavalasti, että ainoastaan pumpun alapuoli  kastui, josta polttoaine tippui koneen päälle ja sieltä pilssiin, mikä viittasi puhjenneeseen kalvoon. Nyt on putkiliitosta parannettu ja kiristetty, mutta emme vielä tiedä, onko korjaustoimenpiteet onnistuneet, sillä vuoto ilmenee ainoastaan silloin, kun koneesta otetaan normaalia suuremmat tehot. Hyvä puoli asiassa on, että nyt meillä on varapumppu, joka piti olla mukana jo Suomesta lähtiessä, mutta hukkui tai unohtui johonkin.
 
 Olimme marinassa vajaat 2 viikkoa. Jouduimme välillä kyllä vaihtamaan paikkaa. Saimme veneen korjaushommat hoidettua. Lisäksi kumpikin kävi hiusten leikkuussa viime vuodelta tutussa kampaamossa. Olemme myös täydentäneet ruoka- ja viinivarastojamme, koska Martiniquella on Karibian parhaat ruokakaupat. Viinit kuten myös suuri osa elintarvikkeista tulevat tietysti Ranskasta. Positiivista on että vaikka Ranskaa pidetään kalliina maana, ovat tiettyjen elintarvikkeitten ja etenkin viinien hinnat varsin kilpailukykyisiä muihin Karibian saariin nähden.

Draconis II tuli meidän jälkeemme Martiniquelle. Riitta ja Jorma jäivät ensin St. Anneen ankkuriin, jossa kävimme jollalla helssaamassa heitä. Nyt olemme molemmat ankkurissa Cul de Sac du Marin -lahdella ja tapaamme lähes päivittäin. Riitta ja Jorma ovat tosi sympaattisia ja koska ovat olleet Karibialla jo monta talvea, tietävät uskomattoman paljon täkäläisistä oloista ja paikoista.

Vuokrasimme viime sunnuntaina auton ja ajoimme saaren pohjoispäähän, jossa emme viime vuonna olleet käyneet. Matkan varrella vuorottelivat isot banaaniviljelmät ja rehevät sademetsät. Kävimme myös itärannikolla olevalla Caravellen luonnonsuojelualueella, jossa patikoimme niemen kärjessä olevalle majakalle. Sieltä oli aivan mahtavat näköalat.

 Paluumatkalla pysähdyimme Fort de Franceen ja katselimme ison risteilyaluksen lähtöä satamasta. Fort de France on Martiniquen pääkaupunki, jossa on n. 100.000 asukasta. Lyhyen visiittimme pohjalta kaupunki vaikutti varsin siistiltä ja sympaattiselta.

Fort de France