Trinidad on nähty, kaikin puolin kiva ja kannattava visiitti, mutta matkan pitää jatkua. Mahdllisuuksia olisi vaikka kuinka paljon: Venezuela olisi varmasti mielenkiintoinen paikka, hienoja rantoja ja riuttoja, mutta olot siellä ovat kuulemma aika levottomat, joten se Venezuelasta, vaikka muutamat muut tekevän sinne lähtöä. Muita mahdollisuuksia olisi ABC-saaret tai Kolumbia, joka nykyään on kuulemma ihan turvallinen. Trinidadista etelään on Venezuelan lisäksi Ranskan Guyana, Surinam ja Brasilia, mutta kaikki tuntuvat hieman kaukaisilta, varsinkin kun paluu takaisin pohjoiseen sattaa olla aika hankalaa. Pitäydymme siis alkuperäisessä suunnitelmassa ja palaamme takaisin Grenadalle.
Hoidamme ulosselvityksen ja taxfreeostokset lauantaina 29.12. Meillä on 24 tuntia aikaa poistua maasta. Riitta käy viellä iltapäivällä veneilijöiden patikkaretkellä jossain vuorella. Illalla käymme syömässä hienossa Crews Inn -marinan ravintolassa ja tuhlaamme näin viimeset Trinidadin dollarit, ne kun eivät kelpaa mssään muualla eikä niitä vaihdeta missään.
Ajoitamme lähdön sunnuntain myöhäiseen iltapäivään, jotta olisimme perillä valoisaan aikaan Prickly Bayssä. Boca de Monos -salmen ulkopuolella pimenevässä illassa on loisto- keli, logiin ilmestyy 10,8 kn, uskomattoman tasanen tuuli, lähes 2-metrinen maininki ei edes tunnu. Niin kuin monasti aiemminkin, muuttuvat olosuhteet hyvästä huonompaan , harvoin hyvästä vielä paremmaksi. Tuuli kääntyy hiljalleen yhä enemmän pohjoisen puolelle ja kiihtyy noin 25 knotsiin. Aallokko, joka nousee nopeasti, sekoittuu maininkiin ja tekee menostamme nöykkivän ja poukkoilevan. Vettä tulee kannelle yhä enemmän ja sitä tihkuu sisään yhdestä vuotavasta doraventtiilistä sekä keulakajuutan ja salongin luukkujen vuotavista tiivisteistä. Trinidadin tankkauksen yhteydessä huolsimme polttoainejärjestelmän ja pesimme pilssin, mutta ilmeisesti jostain vuotaa dieseliä, sillä sisällä alkaa tuntua dieselin haju. Ihmettelen miten Riitta, jolla on niin herkkä hajuaisti, voi istua salongin nurkassa tekemässä ristisanoja tai torkkua. Omat sisälläoloni ajoitan mahdollisimman lyhyeksi, sillä oloni ei muutenkaan tunnu hyvältä. Yöllä on hieno tähtitaivas, paljon laivaliikennettä, osittain lähellä olevan öljynporauslautan aiheuttamaa. Auringon nousun myötä alkaa tuuli kääntyä takaisin idän puolelle ja kun yön aikana emme pysyneet kurssiviivalla, vaan sorruimme länteen, on nyt pää vetävässä kädessä. Kone käyntiin, purjeet alas ja suoraan vastatuuleen, aallokkoon ja tietysti vastavirtaan. Matka ei ole enään kovinkaan pitkä noin 7 Nm, mutta kyllä kestää 2 knotsin vauhdilla. Saman surkean kohtalon kokivat kaksi aamuyöllä ohittamaamme venettä, jotka saapuivat Prickly Bayhyn useita tunteja meidän jälkeen. Hämmästykseksemme totesimme, että molemmat olivat huomattavasti meitä isompia upeita menevän näköisiä veneitä. Vaikka väsyttää, pitää asiat ja paikat saada kuntoon, jolla veteen ja moottori paikoilleen. Ensin käynti immigrationissa/ tullissa, jotka hoituvat pienellä viiveellä tällä kertaa ystävällisesti ja sujuvasti. Takaisin veneelle, luukut auki ja kastuneet tavarat kuivumaan. Kannelle ei tietenkään voi laittaa tänään mitään, sillä taivas on pilvessä ja sadekuuroja tulee jatkuvasti. Dieselin hajun aiheuttaja löytyy lähes heti: yhdestä polttoainesuodattimen kannesta on kuminen tiivisterengas vaurioitunut eli uusi tiiviste paikoilleen, kansi kiinni ja se vika on korjattu. Suolaroiskeet huuhdotaan makealla vedellä ja lopuksi pesemme pilssin.
Nyt on taas kaikki kunnossa, oleme valmiit ottamaan uuden vuoden vastaan. Rannalla olisi kyllä tarjolla uudenvuoden juhlia, mutta päätämme viettää uutta vuotta kotona veeneessä vanhan laivaväen tapaan. Syömme hyvän illallisen ja katsomme ilotulitusta, jonka nyt jatkuva sade kyllä vähän latistaa. Ainoana lahdella olevista lukuisista veneistä töräytämme sumutorvea vuoden vaihtuessa, laivoilta opittu tapa. Toivotamme toisillemme hyvää uutta vuotta, samoin teille kaikille, jotka tätä blogia olette seuranneet.
+(2).jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti