La Coruna – Mugia

1.9.2011  15.15 utc    -   2.9.2011   02.05  =   10h 50’ /56,4 Nm

Aamulla oli vielä kaikennäköisiä asioita hoidettavana, joten lähtö siirtyi iltapäivään. Kun käytiin maksamassa 9 päivän satamamaksut, niin saatiin lahjaksi 3 pullon pakkaus espanjalaisia viinejä. Taidettiin olla hyviä asiakkaita.

Myöhäinen lähtö tarkoitti jälleen kerran sitä, että edessä oli yöpurjehdus. Tuulikarttojen mukaan vastatuulen piti olla vain 5 kn, mutta sitä oli parhaimmillaan 17 kn, 1,5 m:n aallokko hidasti tiukkaa kryssiämme, joten jouduttiin löysäämään ja suuntaamaan enemmän länteen, poispäin rannikosta. Näin pääsimme ainakin osittain eroon kalastajien verkoista ja saimme sen verran vauhtia, että ensimmäinen aalto pyyhkäisi kannelle ja sisään auki unohtuneesta salongin kattoluukusta, jonka alla satuin istumaan. Vendan jälkeen veneemme ei paapuurin halssilla tahdo kulkea, on laskettava tosi alas, jotta saamme edes jonkinlaisen vauhdin. Nyt alkoi keulaluukusta tulla vettä keulapiikkiin, jonka luukun toinen lukitus on rikki. Työkalu sen korjaamiseksi ostettiin kyllä La Corunassa, mutta ajateltiin tehdä työ vasta perillä Mugiassa. Taas kerran opimme, että kun pitäisi tehdä jotain, olisi parempi tehdä se nyt, eikä huomenna.   Kun tuuli alkoi laantua ja muutenkin kehno vauhti ja matkan edistyminen hiipua, hiipuivat Lenskin kryssimishalutkin. Perkins sai taas tehdä töitä. Ehkä vaivan palkaksi surkeasta kryssimisestä saimme alkuyöstä ihailla tämän kauden ensimmäistä todella hienoa tähtitaivasta laskiessamme ankkurin pimeälle Mugian lahdelle.

Mugia

 Seuraava päivä valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Ilma oli täysin tyyni ja lahdella ympärillämme oli liuta kalastajia pienissä veneissään. Oli ensimmäinen todella helteinen päivä Suomesta lähtömme (yli vuosi sitten) jälkeen. Ankkurissa olo olisi ollut tosi mukavaa, ellei Lenski olisi saanut vatsatautia, joka vaikutti jonkinlaiselta ruokamyrkytykseltä. Hänen  päivänsä meni salongin sohvalla maatessa. Taudin alkuperä jäi  mysteeriksi. Omituista oli, että vain toinen meistä sairastui, vaikka syödään lähes samaa ruokaa ja eletään tiiviisti yhdessä. Pitkän matkan purjehduksesta sanotaan, että liikuttaessa hitaasti on  aikaa totuttautua uusiin elintarvikkeisiin ja bakteerikantoihin. Ruoka valmistetaan myös omassa veneessä noudattaen lähes samoja hygieniasääntöjä kuin kotona. Se teoria ei vain näytä aina pitävän paikkaansa.

 

Camarinas

 Oltiin lahdella vielä toinenkin yö, mutta aamulla alkoi tuulla sen verran, että ankkurissa ei ollut enää mukava olla. Kun Lenskillä oli vielä aika huono olo, päätettiin varmuuden vuoksi siirtyä lahden toiselle puolelle Camarinaksen marinaan. Laiturissa oli ruotsalaisvene, jonka miehistö tuli ystävällisesti auttamaan meitä rantautumisessa. Marina on melko pieni, mutta hyvin varustettu, vuorokausimaksu 33 €. Palveluun kuuluu mm. langaton nettiyhteys ja ilmainen pesukone ja kuivuri.

Sillä välin, kun Lenski poti edelleen huonoa ja voimatonta oloa, tutustuin kaupunkiin, joka vaikutti mukavalta pikkukaupungilta. Kalastusalukset olivat leimaa-antavia.   Ilo siitä, että olisin säästynyt vatsataudilta, oli täysin ennenaikainen. Sama tauti iski 2 päivän viiveellä, joten seuraava päivä meni minulta takakajuutassa vaaka-asennossa. Nyt on tauti voitettu ja huomenna voidaan jatkaa matkaa rannikkoa alaspäin.

Camarinas

Faro Villanon majakka, n. 5 km Camarinaksesta