Funchal 14.12.2011*18.25 UTC - Las Palmas 16.12.2011*17.45 UTC = 283,9 Nm/1vrk 23h20’

Tuttu asetelma, uloimman aallonmurtajan sisäpuolella nostamme ison purjeen kakkosreiviin ja heti aallonmurtajan suojasta päästyämme rullataan genua täysin auki. Saamme heti 6.5 kn:n nopeuden 15 kn 90° sivulta puhaltavassa tuulessa. Illan pimetessä tuuli yltyy ja aallokko kasvaa, samoin vauhtimme, joka aamuyöllä lähentelee 9 kn:a. Aallot lyövät yhä useammin ylitsemme. Dora- venttiileistä alkaa tulla vettä sisään. Ruuvaamme venttiilit tiukasti kiinni ja veden tulo lakkaa. Yleensä vuotava keulaluukkukin pitää, joten jatkamme samalla halssilla. Pienennämme genuan 70 %:iin,  jolloin nopeutemme asettuu 6,5-7 kn:iin. Tästä huolimatta veneen liikkeet muuttuvat yhä epämiellyttävämmiksi. Ehkä suoraan takaa tuleva noin 3 m:n maininki, joka sekoittuu sivulta tulevaan terävään 3-4 m:n aallokkoon, saa aikaan tämän liikkeen.

Elimistöni ei ilmeisesti veneen poukkoilusta tykkää. Tuntuu orastava  merisairaus (sjösjuka, seasickness)  tai lievä matkapahoinvointi; vähän nolottaa, mutta minkäs teet. Tauti ei kuitenkaan voi olla kovin vakava, kun tupakka vielä jotenkin maistuu. Loppulegin vietän suurimmaksi osaksi salongin sohvalla maaten (jos laiskuus tuntuu tältä, niin ei sekään ole mukavaa). Riitta, joka näyttää säästyneen meritaudilta, hoitaa messitytön, kokin, vahtiperämiehen ja päällikön tehtävät.

Perjantai-iltapäivällä saamme Gran Kanarian pohjoiskärjen näkyviin sadepilvien lomasta ja muutamaa tuntia myöhemmin purjehdimme Las Palmasin uloimman aallonmurtajan suojaan, jossa laskemme purjeet ja laitamme veneen satamaantulokuntoon.

Ei teknisiä murheita tällä legillä; Perkinsiä ei tarvinnut käyttää kertaakaan lukuun ottamatta satamasta ulos- ja sisäänajoa, generaattori latasi akut perjantaiaamuna muutamassa tunnissa ja matka/aika-suhde on tähänastinen ennätyksemme. Lisäksi saavumme satamaan valoisaan aikaan.  Marina ei vastaa VHF-kutsuun eikä suuressa marinassa näy henkilökuntaa, joten jäämme odotusponttooniin. Narut kiinni, katsomme toisiamme ja  toteamme, että ei ollut ihan nautinnollista, mutta nopeaa.

Aamulla tallustelen ship-dokumenttikansio kainalossani vieressä olevaan marinan toimistoon, jossa tylyn tuntuinen marinero toteaa, että toimisto on kiinni ja hän on täällä vain ”töissä”, ja että ojentamani ship-arrival-report -dokumentti varustettuna veneemme leimalla ja päällikön allekirjoituksella ei ole mikään virallinen dokumentti. Ehkä edelleen jatkuvasta huonovointisuudestani johtuen pääsemme jo 10 minuutin kinastelun jälkeen kaverin kanssa yhteisymmärrykseen siitä, mikä on virallinen ja mikä ei. Loppu hyvin, hän tulee jollalla näyttämää meille laituripaikan. Paikka tietysti on kapeassa laiturivälikössä ja juuri ja juuri meidän veneen  kokoinen. Navakasta ja epäedullisesta tuulesta huolimatta onnistun itseni ja katselijoiden suureksi hämmästykseksi peruuttamaan veneen kerralla kapeaan koloon. Narut kiinni ja tämä legi päättyy nyt tähän.

Tools of the trade