Parin tuulisen sadepäivän jälkeen 5 vrk:n sää/tuuliennuste näytti todella lupaavalta. Lähdettiin Cascaisista illalla 23.11., jotta päästäisiin noin 20 Nm Portugalin rannikosta kulkevan välillä erittäin vilkkaan pohjoiseteläsuuntaisen laivaliikenteen poikki päivänvalossa. Toisin kuitenkin kävi, sillä lähes 20 Kn:n sivumyötäinen tuuli antoi meille sen verran hyvän nopeuden, että saavuimme laivaliikennealueelle jo klo 3 aamuyöllä. Isoon purjeeseen laitettiin jo Cascaisista lähtiessä 2 reiviä, mikä helpottaa purjeen käsittelyä mahdollisissa nopeissa väistöliikkeissä. Tämä asetelma säästää niin purjetta kuin rikiä, varsinkin kun reilu 3 m:n aallokko käy suoraan takaa ja tuulen suunta ja nopeus vaihtelee aika paljon. Tällä vilkkaalla laiva-alueella pidämme koneen käynnissä, mikä stabiloi muuten aika railakasta menoa. Luonnollisesti meillä on päällä sekä tutka että AIS, joka on aivan verraton apuväline, kun se kertoo sekä matkassa että ajassa lähimmän kohtaamispisteen toiseen alukseen. Näin puikkelehdimme kauppa-alusliikenteen poikki välillä niiden edestä ja välillä takaa, usein aika läheltäkin. Iltapäivällä alkaa laivaliikenne vähentyä; kurssi länteen ja näin saamme tuulen ja aallokon 40º styyrpuurin puolelle. Tuuli on aamupäivän aikana kääntynyt juuri meidän kurssiviivan ( 224º ) suuntaiseksi aivan tuuliennusteen mukaisesti. Vaikka laivaliikenne harveni huomattavasti, näkyi niitä AIS:ssä lähes koko ajan viimeistä vuorokautta lukuun ottamatta, jolloin näemme ainoastaan yhden laivan.
Perjantaiaamuna olemme reittiviivastamme n. 70 Nm
pohjoiseen, joten teemme vendan suunnaten lähes etelään. Myötätuulikryssiä jatkamme sunnuntaiaamuun asti saaden näin
haluamamme nopeuden ja veneen välillä
kovan rullaamisen jotenkuten siedettäväksi. Välillä jopa jarruttelemme pienentämällä genuaa, kun meno alkaa tuntua
liian railakkaalta.
Cascaisista saamamme tuuliennuste pitää lähes asteen ja
solmun tarkkuudella paikkansa: 4 vuorokautta avotuulta juuri meille sopivan
kovaa 15-20 Kn, viimeisenä päivänä 10-15 Kn. Ennuste merenkäynnin suhteen piti
niinikään täysin paikkansa, meidän reittiviivan suuntainen n. 3 m:n aallokko,
perjantaina ja lauantaina aallon korkeus lähenteli 5 m:ä. Veneen liikkeet tässä
aallokossa olivat sen verran railakkaita, että Seppo, joka asui keulakajuutassa
ei aina tiennyt nukkuiko ilmassa seinällä vai punkassa, joten hän muutti
salongin sohvalle, jossa jotenkin pysyi paikallaan.
Sunnuntai, viimeinen päivä, valkeni heikkenevän tuulen ja
laantuvan merenkäynnin merkeissä ja kun olimme aivan reittiviivalla,
suuntasimme suoraan kohti Madeiran itäistä kärkeä Ponta De Sao Lourencoa.
Sunnuntaipäivän ratoksi viritämme virsikirjan, jolla purjehdimme lähes satamaan
asti. Olimme varautuneet jäämään ankkuriin, koska Funchalin marina on aika
pieni ja usein täynnä. Päätimme kuitenkin kurkistaa sisääntuloaukosta, miltä
marinassa näyttää. Pimeässä yössä joku viittoilee meitä ajamaan sisään aina
vain ahtaammaksi käyvässä venevälikössä. Meidät ohjataan marinan
paraatipaikalle, jossa puolivahingossa onnistun kääntämää veneen valmiiksi
uloslähtöä varten, kylki laituriin ja narut kiinni, 567 Nm todella hienoa
purjehdusta takana.
Seppo, entinen H-vene-kilpapurjehtia ja lento-oppilaani
vuodelta 1972, opetti meitä aikanaan purjehtimaan ensimmäisellä veneellämme
(Rock 20). Koska olemme eläneet ja viettäneet vene-elämäämme Riitan kanssa
lähes koko ajan kahdestaan, olemme esittäneet vierailukutsuja vain harvoille
sukulaisille ja ystäville, ehkä turhankin suurella varauksella. Ystävä 40:n
vuoden takaa oli meille mitä mieluisinta seuraa. Sepon kokemus Biskajan ylityksestä porvoolaisessa veneessä
muutama vuosi sitten ja purjehduksesta
välimerellä teki sen, että hän oli heti täysillä mukana ja meille todella
suureksi avuksi.
Riitta passasi meitä kahta miestä kuin parempikin laivakokki
yhdistettynä messityttöön. Lämmintä syötävää riitti, vaikka veneen liikkeet
välillä oli kohtalaisen railakkaita.
Muutamia pieniä tekniikkaongelmia matkan aikana ilmeni,
mutta ne eivät matkantekoa pahemmin haitanneet. Generaattori, sammutti itsensä
parin minuutin käynnin jälkeen, kun sen ensimmäistä kertaa piti täyttää sille
asetettu todellinen tarkoitus, pitkillä avomeriosuuksilla akkujen lataaminen.
Perkins ja sen kylkeen asennettu iso alternaattori hoiti homman käyden silloin
tällöin muutaman tunnin. Nyt on generaattorin merivesipumpun siipipyörä
vaihdettu ja laite toivottavasti toimii niin kuin pitää.
Päivittäin laittamamme position report ei ilmestynyt
kartalle kuin ensimmäisenä päivänä. Funchalista tekemämme ilmestyi kartalle
kahden päivän viiveellä ja lisäksi vuorenrinteelle, jossa kyllä kävimme, mutta
emme veneellä. Kolmas ongelma oli SSB, joka ei suostunut down-loadaamaan
tilaamiamme sääkarttoja. Down-loadaus kyllä alkoi, mutta lopetti kesken
ilmeisesti liian hitaan yhteyden takia. Koetetaan seuraavalla legilla täällä
saatua amerikkalaisneuvoa eli suurempaa jaksolukua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti