Funchal 08.12.2011*11.20 UTC – (Las Palmas, keskeytetty) Funchal 08.12.2011*16.30 = 25nm / 5h30’

Vene tuntuu tyhjältä Sepon lähdön jälkeen. Riitta kiertelee kaupunkia ja minä yritän tehdä jotain pieniä huoltotöitä, ehkä näin kumpikin omalla tahollaan sopeutamme itsemme taas kahdestaan elämiseen.

Tekisi mieli jatkaa matkaa, mutta epäedulliset tuulet pitävä meidät Funchalissa vielä muutaman päivän. 8 .12 päätämme lähteä kohtalaisen navakasta tuulesta huolimatta, mikä jo sinänsä tekee ahtaasta laituripaikasta lähtemisen hankalaksi. Muutenkin on mieli matala meillä molemmilla, sillä aamulla saimme nuoremmalta tyttäreltämme, joka työskentelee Intiassa, puhelinsoiton. Hän kertoi joutuneensa liikenneonnettomuuteen palatessaan töistä kotiin. Riksan päälle oli ajanut auto sillä seurauksella, että Lotta lensi pää edellä katuun ja heräsi paikallisessa sairaalassa, jossa suuri haava takaraivossa oli ommeltu ja kaikki asiaan kuuluvat muut toimenpiteet tehty ja Lotta vakuuttaa olevansa olosuhteisiin nähden kunnossa.

Avuttomuuden tunne ja huoli painaa meitä, kun nostamme purjeet Funchalin aallonmurtajan sisäpuolella. Noin 20 kn sivumyötäinen tuuli kuljettaa meitä noin kolme tuntia, kunnes tuuli tyyntyy ja käynnistämme  Perkinsin. Hyvä aika mennä vähäksi aikaa salongin sohvalle makaamaan. Riitta pistää päänsä sisälle ja ilmoittaa, että haisee palaneelta, niin todella haisee. Ampeerimittari näyttää suurta purkamista siitä huolimatta, että kone käy ja suuri laturi tekee sähköä. Kone seis ja kaikki sähköt pois, mutta jostain tulee edelleenkin palaneen hajua. Kajuutan porras pois paikoiltaan ja lattialuukku auki, koneen starttiakku on tulikuuma ja siitä nousee pahan hajuinen höyry. Kaapelikengät irti akusta, tilanne rauhoittuu, paitsi että konehuoneessa haisee myöskin palaneelta, latausdiodin muovikuori on alkanut sulaa. Maissa olevien ystävien myöhemmät kommentit ”voihan räkä”, ”voihan paska” sopivat tilanteeseen. Kännykässä on vielä heikko signaali, joten soitan sähkömies-Matille. Hän toteaa heti, että se Optima- amg-akku tekee juuri tuon, kun sillä alkaa olla muutamia vuosia ikää. Laturista hihnat irti, niin ei pääse tapahtumaan lisää vahinkoa ja kone taas käyntiin, jos sitä tarvitsette, on hänen neuvonsa. Generaattorin starttiakulla laitamme Perkinsin käyntiin ja suuntaamme takaisin kohti Funchalia. Näin siksi, että minulla on pieni epäilys siitä, että generaattori ei toimi kunnolla impellerin vaihdosta huolimatta ( pakoputkesta tuleva vesimäärä on mielestäni pienempi kuin aikaisemmin), eikä pelkät aurinkopaneelimme tuottaisi meille riittävästi sähköä, jos generaattori pettäisi. Näin olisimme todennäköisesti ilman sähköä saavuttaessa Las Palmasiin ehkä pimeään aikaan.

Funchaliin saavumme todella hyvässä sivumyötäisessä tuulessa 1,5 tunnin  kuluttua. Varmistaudumme satamaan tulon mahdollisimman hyvin, ankkuri valmiina vapaapudotukseen ja purjeet sopiviksi, jotta voisimme ajaa ainakin marinan sisääntuloaukkoon asti purjeilla. Perkins käynnistyy kuitenkin ongelmitta ja ajamme sisään marinaan, jossa meidät viittoillaan suuren portugalilaisen puuveneen kylkeen. Huoli Lotan voinnista on jotenkin helpompi kestää maissa kuin merellä, joten tekniikkamurheesta löytyy hyväkin puoli.  

Paluu Funchaliin