Talvilepo

Chenoa Port de Leguéssa 2.12.2010

Vene on jätetty talvilevolle Ranskaan, Port du Leguéen. Miehistö sitä vastoin lensi talvehtimaan Suomeen, jossa vastassa oli tärkeitä merkkipäiviä (Milja 40 v ja Tuomas 3 v) ja muita läsnäoloamme vaativia tapahtumia.

Port du Legué

Ollaan ”kotiuduttu” täällä olevaan veneilijäyhteisöön. Suurin osa veneistä on täällä vain säilytyksessä ja omistajat jossakin muualla. Mutta on muutamia, jotka, kuten me toistaiseksi, asuvat veneissään. Olemme tutustuneet ranskalaiseen pariskuntaan, jotka ovat koko ikänsä kierrelleet maailmaa veneellään. He olivat hankkineet käytetyn pesukoneen ja kuivurin ja asentaneet sen marinan pesuhuoneeseen. 20 euron maksulla pääsi ”osakkaaksi” rajattomalla käyttöoikeudella. Tosi kätevää, kun pyykkiä tuppaa koko ajan kertymään. Täällä on myös englantilainen mies, joka lastensa avustamana kunnostaa suurta skottilaista kalastuslaivaa. Kaikki ihmiset ovat todella ystävällisiä ja hatarasta kielitaidosta huolimatta on aina saatu asiat hoidetuksi. Käytiin molemmat mm. kampaajalla/parturissa, siistiä tuli.

Aamiaistarvikkeet haetaan vastapäisestä leipomosta

        

Ilmatkin ovat parantuneet 100-prosenttisesti. Ensimmäisen viikon aikana täällä satoi joka päivä. Päivät meni sadetta pidellessä. Käytiin sentään bussilla St. Brieucissa. Se on melko tavallisen tuntuinen kaupunki, ei mikään mainittava turistikohde. Nyt on parina päivänä ollut aurinkoista ja lämmintä. Oli tarkoitus vuokrata viikonlopuksi auto ja katsella vähän laajemmin ympäristöä,

 mutta ei saatukaan autoa mistään.

Viikonlopuksi järjestyikin ohjelmaa ”kotisatamassa”. Koko satama-alue ja viereinen tori oli yhtä suurta kirpputoria. Vanhaa tavaraa oli laidasta laitaan alkaen vanhoista autoista. Mekin tehtiin muutama edullinen ostos, ei sentään autoa ostettu.

 

Iltapäivällä tehtiin fillariretki Gouet-joen rantaa pitkin. Tie kiemurteli vehreän maalaismaiseman läpi. Oli todella mukava ajella kauniissa auringonpaisteessa varsinkin, kun tällä reitillä ei tarvinnut kiivetä ylös jyrkkiä mäkiä, joita näillä seuduilla riittää.

Koko ajan ollaan valmistauduttu kotiinlähtöön ja käytiin maanantaina St. Brieucissa ostamassa junalippuja Pariisiin, josta on tarkoitus lentää kotiin. Kuulimme lippuluukulla, että tulossa on 1-päivän rautatielakko, joka saattaa häiritä liikennettä myös seuraavina päivinä. Varmistaaksemme pääsyn Pariisiin menimme Hertzille ja varasimme auton St. Brieucista Pariisiin. Se ei edes ollut kuin muutaman kympin kalliimpi kuin 2 junalippua samalle matkalle.

St. Malo - St. Brieuc, Port de Legue

Viimeinen näkymä St. Malosta

St. Malo                       -        St. Brieuc, Port de Legue
28.09.1010 klo 14.10   -       28.09.2010 klo 22.35 =     6,32 h/32,1 nm (ankkurissa klo 19.15 - 21.08)

St. Malossa vierähti peräti 9 päivää. Alun upeiden helleilmojen jälkeen on koettu myös tuulia ja sateita ja viime päivät on vain odotettu, että päästäisiin jatkamaan matkaa. Tiistaina 28.9. lähtö viimein onnistuu.

Enemmän onnea kuin ymmärrystä tällä meidän tämän vuoden viimeisellä legillä. Nukumme sikamaisen pitkään. Herättyämme toteamme, että aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, on lämmintä ja lisäksi meri on peilityyni. Olisi ollut kiva lähteä kauniissa säässä. Satamatoimisto on päivälevolla ja vesi laskee satama-altaan  kynnyksellä. Ei täältä pääse ennen kuin yöllä seuraavan nousuveden aikaan. Syötyämme myöhäisen aamiaisemme ja herättyämme kunnolla katsomme vuorovesitaulukkoa uudestaan ja toteamme, ehkä kuitenkin. Jos emme kerkeäisi perille korkean veden aikana, vietämme yön ankkurissa Port de Leguen edustalla. Klo13.50 (toimisto aukeaa 13.45) Riitta on hoitanut satamamaksut. Narut irti, ylitämme satama-altaan kynnyksen vielä ihan reippaalla marginaalilla. Meri St. Malon edustalla on todella upea ja lisäksi meillä on lähes 4 solmun myötävirta, joka yllätykseksemme jatkuu vielä Cap Fréhel -niemenkärjen toisella puolella.
 Kun kuljemme lähellä rantaa luotojen ja muutaman saaren sisäpuolella, säästämme ajassa reilun pari tuntia ja saamme lisäksi ihailla upeita maisemia. Port de Leguen sisääntuloväylän alussa olemme reilut 3 tuntia etuajassa, joten merimieskielellä ”lekotamme” ankkurin.



Port Control vastaa hyvällä englannilla kutsuumme pari tuntia ennen korkeaa vettä ja kertoo, että voimme aloittaa sisääntulon; vettä on riittävästi meidän syväykselle. Etenemme hitaasti pimeässä illassa kohti Gouet-joen suulla olevaa aallonmurtajaa. Poijut ja valot eivät ihan täsmää vanhan karttamme kanssa eikä vettäkään ole paikoin kun 3 metriä. VHF:stä kuuluu: ”big ship coming out”. Pieni rahtialus luotsiveneen saattelemana ilmestyy aallonmurtajan takaa (St. Brieucin pieni kaupallinen satama sijaitsee heti aallonmurtajan sisäpuolella). Vastaan, että ajamme väylältä pois ja pysähdymme. - Ei tarvitse, vastaa alus. Pysykää vähän länsipuolella ja kohtaaminen ”red to red”.  Aallonmurtajan jälkeen alkaa kapea kiemurainen väylä sululle, jossa useampi avustaja ottaa köydet vastaan. Hetken kuluttua ilmestyy taaksemme luotsivene, josta luotsi tulee laiturille kiittelemään meitä yhteistyöstä kohdatessamme laivan, jota hän luotsasi ulos. Suomen lippu herättää vähän ihmetystä tässä pikku paikassa. Sulku aukeaa. Päästämme luotsiveneen ensin ulos ja jatkamme kohti pientä kääntösiltaa, jonka sisäpuolella pitäisi olla meidän satamapaikka. Kapea joki on täynnä veneitä, joten kiinnitymme toisen veneen kylkeen. Todella onnistunut ja hieno päivä, jonka kruunaa upea tähtikirkas ilta.

Sisääntuloväylä Port de Legueen



Port de Leguen marina




Saint Malo

Meillä on ollut teknisiä ongelmia nettiyhteyksien kanssa, mistä johtuen emme ole päässeet päivittämään vähään aikaan blogia. Nyt tulee siis kerralla päivitykset pitemmältä ajalta.

St. Malon vanhakaupunki

Ranska otti meidät brittiläisen ”syrjähypyn” jälkeen tosi lämpimästi vastaan. Kaikkina kolmena täällä viettämänämme päivänä on ollut aivan upea sää, lämmin auringonpaiste, siis täysi kesä. Kaupungille leimaa-antava on muurien sisään rakennettu vanhakaupunki, joka sodan hävityksen jälkeen on rakennettu uudelleen vanhan mallin mukaisesti. Kaikkea hallitsee tietenkin meri siihen liittyvine toimintoineen. Vuorovesi on erittäin voimakas (voimakkain koko Euroopassa) ja muuttaa maiseman 4 kertaa päivässä. Kaupunkia ympäröivät laajat hiekkarannat ja laskuveden aikana pääsee täälläkin vaeltelemaan meren pohjaa pitkin. Paikallisilla on tapana kaivella gourmetruokansa (simpukoita ja muita ötököitä) laskuvesihiekasta ämpärin ja lapion avulla.

Jatkuva kiire (Biskajan ylitys syyskuun aikana)  ja lähestyvän syksyn tuomat huonot säät sekä monet näkemättä jääneet paikat Biskajan-lahden pohjoispuolella ovat pikkuhiljaa saaneet kytemään yhteisen ajatuksen jäädä talvehtimaan Bretagneen ja unohtamaan Karibian ja tämänvuotisen Atlantin ylityksen. Lisäksi meille jäisi ensi kesänä aikaa tutustua rauhassa haluamiimme paikkoihin.   15-vuotiaana lähdin maailman merille. 22-vuotiaana alkoi lähes yhtä laajamittainen ilmailu-ura. Silloin aina joku toinen sanoi, milloin ja mihin mennä. Nykytilanteessa säät sanelevat purjehdusajankohdan ja reitit kuten osittain myös lähtö- ja tuloajankohdat satamiin. Kaiken lisäksi olen saanut  Riitan mukaan, aluksi kyllä vastahakoisesti, mutta nyt kaikesta päätellen nauttien ja täysillä osallistuen kaikkeen, joten unohdetaan kiireet ja tehdään niin kuin molemmista hyvältä tuntuu. On myös myönnettävä, että meitä molempia vaivaa tietty koti-ikävä, joka kohdistuu lähinnä lapsiin ja erityisesti lapsenlapsiin, Lauriin ja Tuomakseen.

      

 


Eilen vuokrattiin auto ja lähdettiin katsastamaan talvehtimispaikkaa. Matkalla pysähdyttiin Dinardiin, josta aivan mahtavat näkymät St. Malon suuntaan. Oltiin saatu hyvä vinkki Hautasen Vekalta, jonka kanssa Lenski purjehti aikoinaan Atlantin yli. Vekan vene oli viime talven Saint Brieucissa Port Legue –nimisessä marinassa. Noin tunnin ajon jälkeen löydettiin paikka ja henkilö, joka hyvin muisti Vekan (Veka on parhaillaan Lissabonin tienoilla toteuttamassa omaa purjehdusunelmaansa,  blogi http://sycanace.blogspot.com/). Saatiin ihan kohtuullinen tarjous ja luvattiin palata asiaan. Tutkittiin vähän ympäristöä. Marina oli merenlahden pohjukasta alkavan joen varrella. Oltiin siellä laskuveden aikaan ja tuntui aika uskomattomalta, että pientä lähes kuivillaan olevaa ojaa pitkin pääsisi meidän veneellä, jossa 2,5 m syväys, mutta meille vakuutettiin, että korkean veden aikana se kyllä onnistuu. Käytiin Saint Brieucissa päiväexpressolla ja ajettiin takaisin St. Malohon. Illalla käytiin hienossa ravintolassa, jossa Lenski on käynyt joskus 15 v. sitten, syömässä ranskalaisherkkuja ranskalaiseen hintaan. Lenskin mielestä ei ollut yhtä hyvää kuin silloin ennen.



Laskuvesi täälläkin



    

Guernsey - St. Malo 18.9. klo 21.25 - 19.9. klo 10.55 = 12,5 h (aikaero huomioituna) 57,7 nm

Nousuveden viimeiset sentit nousevat hitaasti satamaportissa olevassa mittataulussa, vihdoinkin 2,6 m. Narut irti ja menoksi isossa satama-altaassa olevaan  tankkauspaikkaan. Tämä on todellista verovapautta, dieseliä 0,55 €/l. Hyvä säästö, kun tankkaa 500 l.

Odotusponttoonissa laitamme illallisen ja odottelemme tällä kertaa matalaa vettä ( isossa satama- altaassa ei vuorovesikynnystä) ja alkavaa myötävirtaa. Pimeässä illassa liu´umme hitaasti satamasta lähes tyynelle merelle. Riitta sanoo harvinaisen lauseen: onpa todella upea sää. Heikko sivumyötäinen tuuli antaa meille noin 4 kn nopeuden ja kun myötävirta voimistuu  saamme 2-3 kn lisää nopeutta. Lähes tyyni meri, tasainen tuuli, ei häiritsevää laivaliikennettä ja lisäksi  tähtikirkas taivas ja kuutamo tekee tästä legistä todella upean. Riitta löysi aamuyön vahtivuoronsa aikana vähän reippaamman tuulen, jonka minä vahtivuoroni  lopussa kadotin. Aamun sarastaessa saavumme St. Malon edustalle. Ympärillä on jännän näköisiä kalliosaaria, joilla melkein jokaisella on jonkinlainen vanha linna tai linnoitus. Kauniina sunnuntaiaamuna on veneliikenne  tässä Ranskan kuuluisassa purjehdussatamassa todella vilkasta.  Marina  ei vastaa VHF-kutsuumme, joten kysymme satamavalvonnasta kynnyskorkeutta ainoaan marinaan, johon pääsee suoraan (ei sulkua eikä siltaa). Vettä tällä hetkellä kynnyksellä 2,9 m, on vastaus, joten ajamme suoraan sisään ja ensimmäiseen paikkaan heti sisääntuloaukon jälkeen. Toteamme paikan erittäin huonoksi, joten siirrymme toiseen todella ahtaaseen laituriin. Riitta toteaa heti, että tässä ei varmaankaan saa olla. Ei saakaan, vahvistaa myöhemmin tylyntuntuinen virkailija satamatoimistossa. Tylyys johtui ehkä molemminpuolisesta kielitaidottomuudesta. Meitä kehotetaan menemään siihen paikkaan, missä ensin oltiin, koska se on ainoa vapaa vieraspaikka. Jotenkin taiteilemme itsemme takaperin ulos ahtaasta laituriväliköstä ja menemme takaisin huonoon paikkaan toivoen, että huomenna saisimme vähän ystävällisemmän palvelun ja mahdollisesti paremman paikan. Parempi paikka järjestyi seuraavana päivänä, kun satamakonttorissa oli ystävällinen englannintaitoinen herrahenkilö.  

Guernsey, St. Peter Port

Laskuvesi

Guernsey on yksi  Englannille kuuluvista kanaalisaarista. Täällä on erityisen voimakas vuorovesi (korkeusero max. jopa 10 m), joten täytyy tarkkaan selvittää, milloin pääsee satamaan tai sieltä pois. Satama-altaissa pidetään vesi riittävän korkeana myös laskuveden aikana tietynlaisen ”kynnysjärjestelmän” avulla, joka estää vettä valumasta altaasta pois.

Guernseyssä yhdistyy perusbrittiläisyys ranskalaisiin vivahteisiin. Talot ovat tyypillisiä englantilaisia maalais- tai omakotitaloja. Ainoa, mikä ei oikein sovi kuvaan, on  palmut pihassa. Valitettavasti sää ei ole meitä täälläkään erityisemmin suosinut. Meidän oli tarkoitus kiertää polkupyörillä saarta, mutta mustat sadepilvet ja jo lähtiessä tulleet muutamat tipat saivat muuttamaan suunnitelmaa ja kierrettiin saari bussilla. Sen kummempaa sadetta ei onneksi tullut, mutta saaren länsipuolella, jossa hypättiin bussista pois, tuuli niin kovaa, että lyhytkin tarpominen rannalla tuntui tosi työläältä. Käytiin lounaalla paikallisessa Pubissa ja jatkettiin seuraavalla bussilla takaisin St. Peter Portiin. Itse asiassa bussista sai aika hyvän käsityksen koko saaresta. Fillarikierros toteutettiin seuraavana päivänä. Ei tosin kierretty koko saarta, mutta osa siitä. Ajettiin pikkuteitä läpi maalaiskylien ja nähtiin paljon sellaista, mitä bussin ikkunasta ei näe. Käytiin myös German Occupation Museumissa, joka kertoi saksalaisten miehitysajasta Guernseyn saarella 1940 – 45. Täällä on lukuisia muistomerkkejä miehitysajasta. Saari oli vahvasti saksalaisten linnoittama ja pitkin rantoja on edelleen vartiotorneja ja bunkkereita, jotka on ”museoitu”. Paluumatkalla törmäsimme joukkoon koululaisia, jotka halusivat tietää, mistä me ollaan. Kun kerrottiin, että ollaan Suomesta, niin kysyivät, onko siellä jääkarhuja ja ihmettelivät miten me puhutaan englantia, vaikka ollaan Suomesta.

Guernseyllä ei tietenkään pärjää euroilla ja vielä hankalammaksi asian tekee se, että täällä on ihan oma  raha, joka ei kelpaa missään muualla kuin kanaalisaarilla. Tämä on myös verovapaata aluetta, joten pitäisi voida tehdä edullisia ostoksia. Tosiasia näyttää kuitenkin olevan, että hinnat eivät loppujen lopuksi niin kovin edullisia ole. Esimerkiksi viinejä ja olutta saa Manner-Euroopasta lähestulkoon samaan tai jopa halvempaan hintaan kuin täältä.



St. Peter Port



 



Alkuperäisasukkaita



Cherbourg - Guernsey 12.9. klo 21.30 - 13.9. klo 05.30 = 8 h/41 nm

Auringonnousu Guernseyn edustalla

Sää, vuorovesi ja saapumisaika seuraavaan satamaan  ajoittaa lähdön Cherbourgista  noin puoleen yöhön. Lähtökuume ja varmistelu, että saapuisimme perille korkean veden aikaan saa meidät lähtemään 21.30. Onhan se tietysti myötävirta, mutta väärästä suunnasta. Tuulikin noudatteli samaa kaavaa. 2 pallin ennustettu vastatuuli  kiihtyi hetkellisesti 6 palliin. Vastavirta, vastatuuli ja Cap de Haguen niemi saavat aikaan erittäin epämiellyttävän aallokon. Autopilotti hermostuu ja sanoo irti yhteistyö- ja avunantosopimuksen. Säkkipimeässä yössä käsiohjaus on ajoittain tosi hankalaa, kun ei yhtään tiedä, mistä ja milloin seuraava aalto tulee. Arvioitu 1,5 tunnin matka Cherbourgista  Cap de Haguen niemen kärkeen  venyy lähes 5-tuntiseksi.  Cap de Haguen niemen ohituksen jälkeisen uuden suunnan  myötä tuuli käy nyt sivusta ja kun aallokkokin rauhoittuu, saadaan genua kokonaan auki ja kun Perkinsiä pidetään käynnissä pienillä kierroksilla,  suostuu autopilotti ihan kelpo yhteistyöhön. Merenkäynti, laiskuus ja väsymys tekee sen, että isoa ei viitsi nostaa, varsinkin kun nopeus on lähellä 9 kn.

 Oikaisu karikkoisesta Pikku Russelin salmesta 10 vuotta vanhoilla kartoilla säkkipimeässä yössä  ei nyt ole ihan fiksuimmasta päästä,  kun vielä selvästi käy ilmi, että olemme perillä noin 2 tuntia ennen auringon nousua ja korkeaa vettä. Satama-aukon suulla totean, että millä hitossa tuolta löytää jonkun odotusponttoonin. Takaisin tulosuuntaan ½ nm  kartan osoittamalle ankkuripaikalle, koukku pohjaan, rauhalliset aamukahvit, vene satamaantulokuntoon ja odotetaan  auringon nousua ja korkeaa vettä. Kumpaakaan ei edes sen pahemmin väsytä. Salmen läpiajon puolustukseksi on sanottava että olen tehnyt tarkan reittisuunnitelman kahteen  gps:ään ja kolmannen elektroniseen erilliseen gps-pohjaiseen merikarttaan, jonka ääressä Riitta istuu ja huutelee minulle ohjeita. Klo 09.30 otamme VHF:llä yhteyden satamakonttoriin ja kerromme olevamme tulossa.  Puolen tunnin kuluttua olemme odotusponttoonissa  ja saman tien tulee ystävällinen satamavirkailija, joka  neuvoo reitin toiseen satama-altaaseen, jossa on kaksi kylkikiinnityspaikkaa vapaana meidän syväykselle. Virkailija kehottaa odottamaan noin 40 min, jotta vesi olisi korkeimmillaan  eli 3m, kun ylitämme kynnyksen . Meidän syväys tällä hetkellä noin 2,5m. Ulos satamaportista ja seuraavasta kapeasta portista sisään. Portin sisäpuolella ihmettelemme, että miten täältä pääse pakittamalla ulos. Ei mitenkään mun taidoilla, joten peruutetaan sitten nyt sisään, vaikka ahdasta onkin. Meille tarkoitettu reikä löytyy kahden ison veneen välistä, 14 m mahtuu 15 m:n aukkoon. Narut kiinni ja  satamaantuloaamiaiselle eli pekoonia ja munakokkelia ( etenkin munakokkeli sopii tämän legin jälkeen). Koska nyt olemme varsinaisessa ulkomaassa (kanaalisaaret eivät kuulu  EU:hun), juomme lasilliset  italialaista 2 euron kuohuviiniä.

Dramatisoiva kirjoitustyyli antaa ehkä legistä vääränlaisen kuvan. Vuodenaikaan nähden huomioiden niemenkärjen, joka sekoittaa virrat, taitaa tämäkin sää olla ihan  normaalia. Säkkipimeässä yössä puskeminen 1-2 kn nopeudella, kun kaikki on vastaan, on vain varsin epämiellyttävää.

Cherbourg

Cherbourgissa on jotenkin eteläisempi tunne kuin tähänastisissa paikoissa. Rantakatua reunustavat pikkupalmut ja kun aurinko paistaa, niin se tuntuu tosi lämpimältä. Sateelta emme ole silti säästyneet täälläkään. Toissapäivänä (6.9.) lähdettiin fillareilla kaupungille ja oli pakko mennä katukahvilaan pitämään sadetta. Odotettiin siellä n. tunnin verran, minkä jälkeen poljettiin takaisin veneelle ja kastuttiin totaalisesti. Eli olisi niillä Cherbourgin sateenvarjoilla ollut käyttöä. Sade jatkui koko loppuillan ja osan yöstä. Eilen  (7.9.) onnistuttiin käymään kaupassa kastumatta, mutta illalla sade taas ropisi rankasti veneen kannelle.

Takanamme samassa laiturissa on iso Hollantilaisvene. Eläkeläispariskunta oli tankannut Belgiassa 400 l dieseliä ja saanut sen mukana 40 litraa vettä sillä seurauksella, että nyt odottavat uutta jakopumppua moottoriin (7000 €).  Tänään aamupäivällä eteemme kiinnittyi 40-jalkainen kilpavene, jonka perässä Suomen lippu. Jouni Romppanen on ollut 6 päivää Atlantilla harjoittelemassa ja hakemassa lokakuussa St. Maló:sta alkavaan Atlantin ylittävään yksinpurjehduskisaan vaadittavaa 6 päivän yksinpurjehdusta. Kovan luokan projekti, joka ansaitsee kaiken kunnioituksen, varsinkin kun suomalainen tekee kaiken yksin, kun taas esim. ranskalaisilla on iso tiimi hoitamassa hommaa. 

Nyt alkaa tuntua siltä, että pitäisi päästä jatkamaan matkaa. Seuraava etappi on  Kanaalisaaret, Jersey ja Guernsey.  Ensin tutkitaan tarkkaan tuulet ja vuorovedet, jotta ei tarvitsisi tapella vastavirtaa ja tuulta vastaan

Suomalainen kilpapurjehtija Jouni Romppanen

Dunkerque - Cherbourg 3. - 4.9.2010, 182,8 Nm, 34,05 h

Oli niin lämmin, että tarkeni pitkästä aikaa shortseilla

Tehtävä suoritettu, Ranskan tulli poistuu

Lähdettiin upeassa kesäsäässä merelle klo 09.50. Oli tosi lämmin. Vieno kesätuuli puhalsi myötäisesti. Saatiin purjeet vetämään ihan mukavasti ja pitkästä aikaa voitiin nauttia purjehtimisesta. Iltapäivällä Ranskan tulli teki ”rynnäkön” meidän veneeseen. Kumivene ajoi meidän veneen kylkeen ja 4 tullipoliisia kiipesi vauhdissa veneeseen. Tuntui kuin olisi keskellä jotain toimintaleffaa. Kavereilla oli täysi varustus, pyssyt vyötäisillä. He halusivat nähdä meidän passit ja veneen paperit, joita syynäsivät tosi pitkään ja perusteellisesti. Kyselivät myös tarkkaan, mistä tullaan ja mihin ollaan menossa. Juttelu käytiin ihan ystävällisessä hengessä ja lähtiessään porukka hyvästeli kädestä pitäen ja toivottelivat hyvää matkaa. Oltiin keskellä Englannin kanaalia ja nähtiin selvästi Doverin valkoiset korkeat kalliot Englannin puolella. Koko matkan ajan tuuli kävi sopivasti takavasemmalta ja päästiin purjeilla ihan kohtuullista vauhtia.

 Aamupäivällä aallokko kasvaa hyvin nopeasti samalla kun tuuli kiihtyi hetkellisesti yli 20 kn, logi näyttää 7 kn,  mutta todellinen nopeus on vain 3 kn. Vauhdin hidastumisesta johtuen ja autopilotin vaikeuksista  pitää suuntaa pannaan Perkins töihin, mikä vakauttaa menoa huomattavasti ja näin kerkeämme  perille valoisaan aikaan. Tunnin kuluttua virta heikkenee ja keli tasoittuu, joten Perkins saa taas vähän levätä.

 Purjeet otetaan alas vasta sataman sisääntuloaukolla. Laiturissa oltiin  19.55. Rantautuminen sujui ongelmitta, vene kyljittäin laituriin.

Kun oli saatu köydet kiinni, kuultiin Lotalta puhelimessa, että Miiman, myös meille erittäin rakas, Wilma-koira oli kuollut. Tuntui tosi surulliselta, että se terhakka pikku mäyräkoira on lopullisesti poissa.   

Dunkerque

Dunkerquen kaupungin keskustaa

Tultiin Dunkerquehen 1.9.2010 klo 15.00. Tämä oli ensimmäinen satama koko matkan aikana, johon rantauduttiin kauniissa auringonpaisteessa. Ranska otti meidät siis varsin ystävällisesti vastaan. Tosin kaikella on hintansa, sillä satamamaksu on tähän asti huikein 40 €/vrk. Dunkerque muistetaan parhaiten ehkä vuoden 1940 mittavasta liittoutuneiden evakuoinnista saksalaisten miehityksen alta pois. Ilmeisesti englannin kielen taito jossakin määrin jäi onneksemme tänne, sillä yllätykseksemme täällä on pärjännyt ihan hyvin englannilla. Nykyään samat dyynirannikot ovat täynnä lomahotelleja. Säätiedot näyttävät sen verran suotuisilta, että emme viivy tällä kertaa tämän kauemmin Dunkerquessa, vaan yritämme huomenna jatkaa matkaa kohti Cherbouria. Toivottavasti emme tarvitse siellä niitä kuuluisia sateenvarjoja.

Sataman taustalla uutta ranskalaista arkkitehtuuria, luxusasuntoja merinäköalalla

Den Helder - Dunkerque, Ranska 31.8. klo 10.30 - 1.9.2010 klo 15.00 = 28.5 h/156nm

 Vaikka tuuli oli suhteellisen heikko, niin aallon korkeus yllätti, myötäinen vanha maininki + aallokko yhteensä lähenteli 3 m:ä. Perkins auttoi autopilottia, genua täysin auki keikuimme ja luikertelimme laidoista kiinni pitäen koko päivän. Päivän tapahtuma ( VHF:stä kuultuna):  purjevene syttyi palamaan, yksinpurjehtija hyppäsi pelastuslauttaan ja palava vene ajelehti kohti öljynporauslauttaa, helikopteri  poimi lautalla olleen kuiville ja brittiläinen "support vessel" sammutti palon ja hinasi venneen kauemmaksi porauslautasta, joita näyttää Pohjanmeri olevan täynä, niinkuin tuulivoimaloitakin sadoittaan keskellä merta (mihinkähän me ihmiskunta parka joudumme energianälkämme kannsa?).  Illan mittaan aallokko tasaantui. Rotterdamin sisääntuloväylä ( ainakin 60-luvulla maailman villkkain satama) ylitettiin keskiyöllä, joka tarjosi oman haasteensa. Homma sujui ilmeisen hyvin, kun saatiin hyvä oikaisu, liikennevalvonta jopa ohjasi 2 kauppa- alusta ohittamaan meidät perän puolelta ja vielä tituleerasi kapteeniksi. Pistää ihmettelemään Suomeen  verratuna vähäliikenteisen VTS-järjestelmän, viranomaisen ja tiettyjen laivayhtiöiden suhtautumista  pienvene- liikenteeseen, (Hanko poikkeus varsinkin öisin),  joka joka tapauksessa on olemassa.
Sen verran hyvä ja pitkä legi tuli tehtyä että yksi maa jäi  välistä käymättä  (Belgia, väliäkö tuolla ). Ostenden edustalla aamulla lensi ylitsemme matallalla MD-11, hieno näky joka, herätti muistoja eri maailmasta (silloin katsoi alas ja ajatteli että olisipa tuolla, nyt katsoi ylös ja ajatteli, että olisipa tuolla.)
Dunkerquen sataman suulla pyydämme kohteliaasti port controllilta lupaa tulla satamaan. Meidät toivotetaan tervetulleiksi. Valitsen pienen pähkäilyn jälkeen huonnoimman mahdollisen laituripaikan kaikkien hyvien seasta, torvi kun on torvi. Mutta kaikki hyvin, täällä on ihan hyvä olla, vaikka taas väsyttää. Ihme juttu, mutta tällä legillä ei satanut tippaakaan vettä!

Den Helder 26.8. - 31.8.2010

Den Helderissä on koettu tämän reissun surkeimmat säät. Jo saapuminen tuulessa ja rankkasateessa antoi esimakua tulevasta. Varsinainen huipennus oli sunnuntai 29.8. Koko päivän kova tuuli ja suunnilleen vaakatasossa tuleva vesisade ei hirveästi houkutellut ulkoiluun. Silti uhkarohkeasti poljettiin 1,5 km Hollannin laivaston merimuseoon ja päästiin juuri ja juuri suojaan ennen rajua vesiryöppyä. Museo oli tosi hieno ja mielenkiintoinen. Siellä vierähti n. 3 t. Samana iltana tuuli yltyi n. 20-22 m:iin/s. Aallokko ja maininki heiluttivat veneitä ja laitureita,  yöllä piti laittaa lisää köysiä pitämään vene paikoillaan.

Grey Hound vauhdissa

Perjantai-iltana saatiin seurata todella mielenkiintoista ohjelmaa. Täällä oli  viikonloppuna isot pujehduskilpailut, joiden startti oli täältä Den Helderistä. Meidän kyljessä oli edellisen yön  kilpavene, jonka kyljessä oli "Grey Hound" kuva. He kertoivat, että olivat edellisenä vuonna voittaneet ko. kisan. Oli tietysti kovat halut uusia voitto tänäkin vuonna. Katsottiin lähtö ja todettiin, että startti oli  ainakin loistava.Starttiin liittyi aika lailla myös dramatiikkaa, sillä 2 venettä törmäsivät yhteen. Toisen kylkeen tuli melkoinen reikä ja molempien  kilpailu päättyi siihen. 

Täällä ollessa ollaan myös saatu hankituksi jokaisen purjehtijan välttämyystarvikkeet eli kokoontaitettavat polkupyörät. Ei tarvitse enää norkoilla lainapyöriä. Säätietojen mukaan huomenna pitäisi tuulen ja sateen hellittää, joten toivorikkaina ollaan suunniteltu matkan jatkamista huomenna. Toivottavasti ennusteet pitävät paikkansa.

<> 

Tähän yritettiin loudata videota purjehduskilpailuista, mutta tuloksena oli vain alla näkyvät "kirosanat", joita en saa millään pois. Sorry.

<><><><><><>

Yksi kaveri kilpaveneen miehistöstä kiipesi niiden veneen mastoon ja otti sieltä kuvia. Meidän vene on lähinnä laituria ja kilpavene sen kyljessä.

Delfzijl - Den Helder 25. - 26.8.2010, 121,3 Nm

Kiertolaisveri näyttää meissä vahvistuvan, kun taas teki mieli vaihtaa paikkaa. Pähkäiltiin tuuli- ja vuorovesikarttojen kanssa koko aamupäivä. Riitta on expertti löytämään oikeat asiat netistä. Riitan aikaisempi, jopa vastenmielinen suhtautuminen koko tähän projektiin, on muuttunut täysin, nyt tätä tehdään yhdessä, asia jota arvostan suunnattomasti.
Oli päätettävä lähdetäänkö nyt vai yöllä seuraavn laskuveden alussa. Lähdetään nyt (16.35). Kova vastatuuli ja aallokko ottaa meidät vastaan satamakanavan jälkeen jokisuistossa. Kasvavassa terävässä aallokossa ja vastatuulessa vauhti katoaa lähes kokonaan. Kuitenkin tulee jokimatkan keskinopeudeksi hieman yli 8 Kn myötävirran ansiosta. Sama tahti jatkuu merellä, kunnes tuuli yöllä tyyntyy ja rupea kääntymään. Aamuyöstä se on täysin myötäinen ja rupeaa kiihtymään yöllä VHF:ästä kuulemamme "gale warning" lukemiin. Ennusteiden mukaan tuulien piti yltyä vasta seuraavana iltana.Yöllä vastaan tuleva alus rupesi tarkastelemaan voimakkaalla valolla meitä. Kohta kuuluikin VHF:stä "Netherland Coast Guard" ja alkoi hollantilainen ristikuulustelu, joka pian muuttui mukavaksi rupatteluksi ja kohteliaisuuksien vaihtamiseksi. Ihan positiivista, että joku on purjehtijoista kiinnostunut. Loppu yö ja aamu sujui 12 m/s myötätuulessa ja kasvavassa aallokossa, joka maininki mukaan lukien lähenteli 3 m. Konetta päällä pitämällä selviää meidän vanha autopilotti jotenkuten tällaisestakin kelistä. Vauhtijuhlan latisti täydellisesti lyhyt kanava matka Den Helderiin: vastatuuli, vasta-aallokko, vastavirta ja rankkasade satamaan asti. Nyt roikkuu märkiä rättejä joka naulassa, itsensäkin vois sinne sekaan ripustaa.

Delfzijl

Tässä vaikeanimisessä satamakaupungissa vierähti 2 päivää, joista toinen eli 24.8. sattui olemaan meidän 41. hääpäivä. Telakka-alueen ulkopuolelta löytyi ihan kiva hollantilainen pikkukaupunki, jonka keskellä kohosi iso tuulimylly. Kaupunki oli täynnä kaikenlaisia kauppoja. Erityisesti sekalaiset rihkamakaupat, joista sai mitä tahansa tosi halvalla, olivat suosittuja. Mekin tehtiin edullisia ostoksia, ostettiin esim. perinteinen munakello. Hollantilaiset tuntuvat olevan varsin järjestystä ja määräyksiä noudattavaa porukkaa. Saimme veneelle vieraiksi 2 tullivirkamiestä, jotka halusivat nähdä sekä veneen että meidän paperit ja kyselivät minne oltiin menossa ja miksi. Rupattelu käytiin ihan ystävällisessä hengessä eivätkä he ruvenneet sen kummemmin penkomaan venettä, vaikka sekin toimen kuvaan kuulemma voi kuulua. Vähän ihmetytti, että tähän mennessä käydyissä maissa (Ruotsi, Tanska, Saksa)  kukaan ei ole kysellyt meiltä yhtään mitään.

Hääpäiväateria nautittiin Kapteenin pöydäss itsensä kapteenin valmistamana.

.

Cuxhaven - Delfzijl, Hollanti 22. - 23.8.2010

Epäedulliset tuulet pitivät meidät Cuxhavenissa 5 päivää. Yhteensä 11 päivää Saksassa rupesi tuntumaan jo yligermaaniselta, lauantaina osallistuttiin jopa satamassa järjestettyyn Hafenfestiin bratwursteineen ja oluttelttoineen. Päästiin viimein lähtemään Cuxhavenista eteenpäin sunnuntaina 22.8. klo 14.05., kun naapureina olleet hollantilaiset suosittelivat Delfzijliä, jonne olisi puolta lyhyempi matka kuin Den Helderiin, joka oli meidän suunnitelma. Kun seuraavana yönä oli ennusteiden mukaan heikko vastatuuli, päätimme lähteä Holskujen perään varautuen pitkään koneella ajoon, jotta ennättäisimme aamuyöksi Ems-joen suulle. Siellä vastatuulet taas kovenisivat. Lähdettyämme satamasta  meidät kasteli  kunnon ukkoskuuro. Yö puskettiin vastatuulessa ja 1,5 -metrisessä aallokossa Perkinsillä. Meidän veneessä ei sanota perkeleen Perkins, vaan perfekt prima Perkins. Se tekee työnsä todella ensiluokkaisesti. 3 tunnin jokimatka kiihtyvässä vastartuulessa (vastatuulet kääntyvät ilmeisesti aina meidän veneen keulan mukaan), vesisateen ja suttuisen sään heikentäessä näkyvyyttä oli valvotun yön jälkeen todella puuduttava. Riitta kyllä päästi mut yöllä pariksi tunniksi torkuille. Vihdoin tultiin aamulla kapeaa kanavaa pitkin keskellä telakka-aluetta olevaan Delfzijlin vierasvenesatamaan. Ajoitus oli todella loistava, sillä joella oli 4 solmun myötävirta ja päästyämme laituriin alkoi todella tuulla (n. 20 m/s). Onneksi on köydet kiinni.   

Cuxhaven

Ollaan juututtu Cuxhaveniin odottelemaan tuulen kääntymistä. 14 m/s puhaltava vastatuuli ei oikein houkuttele. Olisi päästävä seuraavalla legillä jonnekin Hollannin puolelle. Ollaan käytetty hyväksi sataman vapaasti tarjoamia polkupyöriä. Ne on kyllä kaikki tosi vanhoja ritsoja, mutta kyllä niillä matka taittuu paremmin kuin jalkaisin. Tänään kävin dyyneillä ja kävelin laskuveden aikaan pitkin merenpohjaa pitkälle "ulapalle". Täysin uusi elämys vuoroveteen tottumattomalle. Lenski jäi veneelle tekemään huoltohommia.

Pohjanmeri

Maanantaiaamuna 16.8. lähtö Rendsburgista venyi bunkrauksen takia puolille päiville. Kova ukkoskuuro kasteli meidät, joten päädyttiin vastapäisen venekerhon laituriin kuivattelemaan läpimärkää oloa. Tunnin kuluttua jatketiin matkaa kanavalle. Jatkettiin hyvässä säässä Brunsbütteliin, johon saavuttiin juuri, kun pienveneiden kanava-ajo auringon laskun takia päättyi. Änkeydyttiin pieneen odotussatamaan, jossa taas kerran veneilijöiden sopu teki tilaa. Tiistaiaamuna 17.8. aikainen herätys ja suoraan slussiin, jossa tällä kertaa oli autuaasti tilaa. Slussista ulos ja peilityynelle pohjanmerelle, jossa suurta ja pientä laivaa edessä ja takana. Vuosaarestakin tuttu hiekkaimuri. Cuxhaveniin saavuimme 11.00 ja taas kerran aliarvioin virran kääntyessämme aisapaikkaan, pieni naarmu lisää Chenoan paapurin kylkeen. Milloinkohan opin käsittelemään venettäni, jolle olen niin paljon aikaa ja vaivaa uhrannut. Häpeä satamaruorimiehelle, joka sentään on ohjannut 260 t. painavaa lentsikkaa, puhumattakaan 1030 ft pitkää 97 tuhannen DW tonnin supertankkeria. Nyt narut on kiinni, vettä sataa ja tuulee. Täällä ollaan vissiin muutama päivä ja odotellaan sopivaa keliä. 130 vuotta yhteisikää (vaikka välistä tuntuu kuin se olis kaikki mun) tekee sen, että paineita ei ole. Otetaan iisisti, mennään silloin kun on meille sopivaa.

Kielin kanavassa

Sulussa kiinnityttiin saksalaisen purjeveneen kylkeen, jolloin syntyi pientä häslinkiä, kun ei saatu köysiä heti kunnolla kiinni. Mutta lopulta kaikki sujui ihan tyydyttävästi. Kanavassa ajelu oli jo tuttua koneella köröttelyä viime vuodelta, mikä hetätti tänäkin kesänä Lenskille muistoja vanhoilta merimiesajoilta. Sääkin oli ihan kohtuullinen. Päätettiin jäädä yöksi Rendsburgiin viime vuoden tapaan. Rantauduttiin ensin tankkauslaiturin päähän, josta topakka Hafenmeisterin ajoi meidät pois. Onneksi löydettiin laiturin päästä tarpeeksi leveä paikka, johon mahduttiin hyvin. Oli tarkoitus olla vain yksi yö, mutta Pohjanmerellä vallitsevat kovat ja epäedulliset tuulet pidensivät oleskeluamme Rendsburgissa 3:een päivään. Satamasta sai lainata polkupyöriä ja käytettiin tilaisuutta hyväksemme ja ajettiin lähimpään supermarkettiin. Paikka oli meille tuttu jo viime vuodelta. Onneksi edistystä oli tapahtunut siinä suhteessa, että nyt sai maksaa Visalla eikä tarvinnut hikihatussa ajaa pankkiautomaatille hakemaan käteistä. Totesimme kuitenkin, että ruoka (ja juoma) Saksassa on huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Ostettiin kärry täyteen ruokaa, viinejä yms. ja lasku oli alle 70 €. Pidettiin pyörät vielä kauppareissun jälkeenkin ja katseltiin vähän ympäristöä. Päädyttiin lopulta kaupungin toiselle puolelle isoon kauppakeskukseen, jossa tehtiin vähän elektroniikkaostoksia.

Kiel 11.8. - 13.8.2010

Kielissä vietettiin 2 päivää. Käytiin venetarvikekaupassa, jonka ystävällinen myyjä neuvoi meidät nestekaasuspesialistin luo. Koko muu Eurooppa käyttää erilaista kaasusysteemiä kuin Suomi, joten oli hankittava tarvittavat tilbehörit eurooppalaiseen systeemiin. Seuraavana aamuna soitettiin Kiel-Radioon. Lenski halusi selvittää niiden tarjoamat Internet-palvelut SSB-radioon (HF) kytkettynä. Asianomainen Internet-guru oli tietysti lomalla, joten asia siirrettiin tulevaisuuteen ja päätettiin jatkaa matkaa. Lähdettiin Holtenau-sulkuun odottamaan Kielin kanavaan pääsyä.

Bornholm - Kiel 10. - 11.8.2010

Lähdettiin Haslesta aamulla klo 7.45. Oma kirjoittaminen blogiin on jäänyt ajanpuutteen vuoksi. Borstöstä saamani 100% kesäflunssa on tehnyt olon tosi kurjaksi. Jatkuva väsymys yhdistettynä kurjaan oloon on hidastanut matkan edistymistä huomattavasti, ei jaksa valvoa kuin 1,5 vuorokautta. Kielissä joka tapauks ollaan. Hasle, joka valittiin noin vaan, oli ihan hyvä satama, kala sellainen, josta satiin hyvää kampelaa. Super sympaattiseen tanskalaispariskuntaan naapuriveneestä oli helppo ystävystyä, kun selvisi että mies oli SAS:n MD 80 -kippari ja ent. tanskan ilmavoimien F-16 pilotti, joka sen lisäksi oli juuri ostanut tähtimoottori Fairchildin vuodelta 1947, kaiken tämän lisäksi itse rakentanut tosi hienon 42 jalkasen veneensä. Tosi hieno purjehdussää saatteli meidät matkaan, tuuli oikeasta suunnasta 6-8 m/s, lähes tyyni meri, 23 t. kulki 5-7 kn Fehmarnin pohjoiskärkeen, jossa tuuli tyntyi, genua sisään, kone käyntiin ja minä torkuille. Tunnin kuluttua Riitta oli löytänyt vastatuulen, joka voimistui ja matalassa vedess kasvatti terävän 1,5 m aallokon. 8m/s tuuli ja vasta-aallokko teki krysisstä erittäin hankalan. Vauhti pysähtyi aallokkoon ja autopilotti tästä hermostui, niin myös minä. Väsymys, kurja olo ja viellä oikein kunnon vesisade yhdistettynä siihen, että keula on jatkuvasti veden alla ja kajuutan toinen kansiluukku vuotaa. Kone käyntiin ja kohti Kieliä, jonne piti saapua jo 09.30. Todellinen sapumisaika oli 14,25. Tämä taitaa olla sitä purjehtimista. Omalta osalta mulla on paljonkin kirjoitettavaa ja teen sen heti kun aika antaa myöden, nyt huoltamaan Perkinsiä.

Alkumatkasta vedettiin uistinta veneen perässä ja yllättäen siihen tarttui kala. Valitettavasti se oli kuitenkin syömäkelvoton nokkahauki, joita meillä on ollut onni saada aikaisemminkin (muuta saalista ei juuri ole tullutkaan).

Hasle 7. - 10.8.2010

Haslessa vierähti 3 päivää. Oli kova tuuli ja satoi aina välillä, suoraan sanottuna aika ikävä sää. Kateellisena kuultiin terveisiä Suomesta, missä kesäiset helteet jatkuivat entisellään. Saatiin venenaapuriksi tanskalainen SAS-pilotti vaimoineen. Olivat tosi sympaattisia ja tietysti Lenskillä ja exkolleegalla riitti juttua.

Visby - Bornholm 5. - 7.8.2010

Lähdettiin Visbystä 5.8. klo 14.00. Lämmin ilma. Leppoisaa purjehdusta itätuulessa. Päästiin purjeilla tosi hienosti n. 5-6 solmun vauhtia seuraavaan aamupäivään asti, jolloin tuuli tyyntyi sen verran, että Perkins (moottori) sai auttaa lähes koko loppumatkan. Matkalla nähtiin upea auringonlasku. Seuraavana päivänä rupesi hiljakseen satamaan. Tultiin Bornholmin koilliskolkassa sijaitsevaan Allingeen aamulla klo 04.15 ja päästiin vihdoin nukkumaan. Aamulla 8 maissa oli tyly herätys. Meidän laituripaikka oli varattu jollekin muulle, joten ei auttanut muu kuin siirtyä alta pois. Satama oli niin ahdas, että meille ei löytynyt hyvää paikkaa, joten päätettiin jatkaa matkaa. Merellä oli noussut melkoinen aallokko, jonka läpi rymisteltiin saaren länsipuolelle, missä oli paljon rauhallisempaa. Päädyttiin Hasle-nimiseen kalasatamaan.

Ruusujen kaupunki entisellään.