Den Helder - Dunkerque, Ranska 31.8. klo 10.30 - 1.9.2010 klo 15.00 = 28.5 h/156nm

 Vaikka tuuli oli suhteellisen heikko, niin aallon korkeus yllätti, myötäinen vanha maininki + aallokko yhteensä lähenteli 3 m:ä. Perkins auttoi autopilottia, genua täysin auki keikuimme ja luikertelimme laidoista kiinni pitäen koko päivän. Päivän tapahtuma ( VHF:stä kuultuna):  purjevene syttyi palamaan, yksinpurjehtija hyppäsi pelastuslauttaan ja palava vene ajelehti kohti öljynporauslauttaa, helikopteri  poimi lautalla olleen kuiville ja brittiläinen "support vessel" sammutti palon ja hinasi venneen kauemmaksi porauslautasta, joita näyttää Pohjanmeri olevan täynä, niinkuin tuulivoimaloitakin sadoittaan keskellä merta (mihinkähän me ihmiskunta parka joudumme energianälkämme kannsa?).  Illan mittaan aallokko tasaantui. Rotterdamin sisääntuloväylä ( ainakin 60-luvulla maailman villkkain satama) ylitettiin keskiyöllä, joka tarjosi oman haasteensa. Homma sujui ilmeisen hyvin, kun saatiin hyvä oikaisu, liikennevalvonta jopa ohjasi 2 kauppa- alusta ohittamaan meidät perän puolelta ja vielä tituleerasi kapteeniksi. Pistää ihmettelemään Suomeen  verratuna vähäliikenteisen VTS-järjestelmän, viranomaisen ja tiettyjen laivayhtiöiden suhtautumista  pienvene- liikenteeseen, (Hanko poikkeus varsinkin öisin),  joka joka tapauksessa on olemassa.
Sen verran hyvä ja pitkä legi tuli tehtyä että yksi maa jäi  välistä käymättä  (Belgia, väliäkö tuolla ). Ostenden edustalla aamulla lensi ylitsemme matallalla MD-11, hieno näky joka, herätti muistoja eri maailmasta (silloin katsoi alas ja ajatteli että olisipa tuolla, nyt katsoi ylös ja ajatteli, että olisipa tuolla.)
Dunkerquen sataman suulla pyydämme kohteliaasti port controllilta lupaa tulla satamaan. Meidät toivotetaan tervetulleiksi. Valitsen pienen pähkäilyn jälkeen huonnoimman mahdollisen laituripaikan kaikkien hyvien seasta, torvi kun on torvi. Mutta kaikki hyvin, täällä on ihan hyvä olla, vaikka taas väsyttää. Ihme juttu, mutta tällä legillä ei satanut tippaakaan vettä!