Dunkerque - Cherbourg 3. - 4.9.2010, 182,8 Nm, 34,05 h

Oli niin lämmin, että tarkeni pitkästä aikaa shortseilla

Tehtävä suoritettu, Ranskan tulli poistuu

Lähdettiin upeassa kesäsäässä merelle klo 09.50. Oli tosi lämmin. Vieno kesätuuli puhalsi myötäisesti. Saatiin purjeet vetämään ihan mukavasti ja pitkästä aikaa voitiin nauttia purjehtimisesta. Iltapäivällä Ranskan tulli teki ”rynnäkön” meidän veneeseen. Kumivene ajoi meidän veneen kylkeen ja 4 tullipoliisia kiipesi vauhdissa veneeseen. Tuntui kuin olisi keskellä jotain toimintaleffaa. Kavereilla oli täysi varustus, pyssyt vyötäisillä. He halusivat nähdä meidän passit ja veneen paperit, joita syynäsivät tosi pitkään ja perusteellisesti. Kyselivät myös tarkkaan, mistä tullaan ja mihin ollaan menossa. Juttelu käytiin ihan ystävällisessä hengessä ja lähtiessään porukka hyvästeli kädestä pitäen ja toivottelivat hyvää matkaa. Oltiin keskellä Englannin kanaalia ja nähtiin selvästi Doverin valkoiset korkeat kalliot Englannin puolella. Koko matkan ajan tuuli kävi sopivasti takavasemmalta ja päästiin purjeilla ihan kohtuullista vauhtia.

 Aamupäivällä aallokko kasvaa hyvin nopeasti samalla kun tuuli kiihtyi hetkellisesti yli 20 kn, logi näyttää 7 kn,  mutta todellinen nopeus on vain 3 kn. Vauhdin hidastumisesta johtuen ja autopilotin vaikeuksista  pitää suuntaa pannaan Perkins töihin, mikä vakauttaa menoa huomattavasti ja näin kerkeämme  perille valoisaan aikaan. Tunnin kuluttua virta heikkenee ja keli tasoittuu, joten Perkins saa taas vähän levätä.

 Purjeet otetaan alas vasta sataman sisääntuloaukolla. Laiturissa oltiin  19.55. Rantautuminen sujui ongelmitta, vene kyljittäin laituriin.

Kun oli saatu köydet kiinni, kuultiin Lotalta puhelimessa, että Miiman, myös meille erittäin rakas, Wilma-koira oli kuollut. Tuntui tosi surulliselta, että se terhakka pikku mäyräkoira on lopullisesti poissa.