 |
| Auringonnousu Guernseyn edustalla |
Sää, vuorovesi ja saapumisaika seuraavaan satamaan ajoittaa lähdön Cherbourgista noin puoleen yöhön. Lähtökuume ja varmistelu, että saapuisimme perille korkean veden aikaan saa meidät lähtemään 21.30. Onhan se tietysti myötävirta, mutta väärästä suunnasta. Tuulikin noudatteli samaa kaavaa. 2 pallin ennustettu vastatuuli kiihtyi hetkellisesti 6 palliin. Vastavirta, vastatuuli ja Cap de Haguen niemi saavat aikaan erittäin epämiellyttävän aallokon. Autopilotti hermostuu ja sanoo irti yhteistyö- ja avunantosopimuksen. Säkkipimeässä yössä käsiohjaus on ajoittain tosi hankalaa, kun ei yhtään tiedä, mistä ja milloin seuraava aalto tulee. Arvioitu 1,5 tunnin matka Cherbourgista Cap de Haguen niemen kärkeen venyy lähes 5-tuntiseksi. Cap de Haguen niemen ohituksen jälkeisen uuden suunnan myötä tuuli käy nyt sivusta ja kun aallokkokin rauhoittuu, saadaan genua kokonaan auki ja kun Perkinsiä pidetään käynnissä pienillä kierroksilla, suostuu autopilotti ihan kelpo yhteistyöhön. Merenkäynti, laiskuus ja väsymys tekee sen, että isoa ei viitsi nostaa, varsinkin kun nopeus on lähellä 9 kn.
Oikaisu karikkoisesta Pikku Russelin salmesta 10 vuotta vanhoilla kartoilla säkkipimeässä yössä ei nyt ole ihan fiksuimmasta päästä, kun vielä selvästi käy ilmi, että olemme perillä noin 2 tuntia ennen auringon nousua ja korkeaa vettä. Satama-aukon suulla totean, että millä hitossa tuolta löytää jonkun odotusponttoonin. Takaisin tulosuuntaan ½ nm kartan osoittamalle ankkuripaikalle, koukku pohjaan, rauhalliset aamukahvit, vene satamaantulokuntoon ja odotetaan auringon nousua ja korkeaa vettä. Kumpaakaan ei edes sen pahemmin väsytä. Salmen läpiajon puolustukseksi on sanottava että olen tehnyt tarkan reittisuunnitelman kahteen gps:ään ja kolmannen elektroniseen erilliseen gps-pohjaiseen merikarttaan, jonka ääressä Riitta istuu ja huutelee minulle ohjeita. Klo 09.30 otamme VHF:llä yhteyden satamakonttoriin ja kerromme olevamme tulossa. Puolen tunnin kuluttua olemme odotusponttoonissa ja saman tien tulee ystävällinen satamavirkailija, joka neuvoo reitin toiseen satama-altaaseen, jossa on kaksi kylkikiinnityspaikkaa vapaana meidän syväykselle. Virkailija kehottaa odottamaan noin 40 min, jotta vesi olisi korkeimmillaan eli 3m, kun ylitämme kynnyksen . Meidän syväys tällä hetkellä noin 2,5m. Ulos satamaportista ja seuraavasta kapeasta portista sisään. Portin sisäpuolella ihmettelemme, että miten täältä pääse pakittamalla ulos. Ei mitenkään mun taidoilla, joten peruutetaan sitten nyt sisään, vaikka ahdasta onkin. Meille tarkoitettu reikä löytyy kahden ison veneen välistä, 14 m mahtuu 15 m:n aukkoon. Narut kiinni ja satamaantuloaamiaiselle eli pekoonia ja munakokkelia ( etenkin munakokkeli sopii tämän legin jälkeen). Koska nyt olemme varsinaisessa ulkomaassa (kanaalisaaret eivät kuulu EU:hun), juomme lasilliset italialaista 2 euron kuohuviiniä.
Dramatisoiva kirjoitustyyli antaa ehkä legistä vääränlaisen kuvan. Vuodenaikaan nähden huomioiden niemenkärjen, joka sekoittaa virrat, taitaa tämäkin sää olla ihan normaalia. Säkkipimeässä yössä puskeminen 1-2 kn nopeudella, kun kaikki on vastaan, on vain varsin epämiellyttävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti