Saint Malo

Meillä on ollut teknisiä ongelmia nettiyhteyksien kanssa, mistä johtuen emme ole päässeet päivittämään vähään aikaan blogia. Nyt tulee siis kerralla päivitykset pitemmältä ajalta.

St. Malon vanhakaupunki

Ranska otti meidät brittiläisen ”syrjähypyn” jälkeen tosi lämpimästi vastaan. Kaikkina kolmena täällä viettämänämme päivänä on ollut aivan upea sää, lämmin auringonpaiste, siis täysi kesä. Kaupungille leimaa-antava on muurien sisään rakennettu vanhakaupunki, joka sodan hävityksen jälkeen on rakennettu uudelleen vanhan mallin mukaisesti. Kaikkea hallitsee tietenkin meri siihen liittyvine toimintoineen. Vuorovesi on erittäin voimakas (voimakkain koko Euroopassa) ja muuttaa maiseman 4 kertaa päivässä. Kaupunkia ympäröivät laajat hiekkarannat ja laskuveden aikana pääsee täälläkin vaeltelemaan meren pohjaa pitkin. Paikallisilla on tapana kaivella gourmetruokansa (simpukoita ja muita ötököitä) laskuvesihiekasta ämpärin ja lapion avulla.

Jatkuva kiire (Biskajan ylitys syyskuun aikana)  ja lähestyvän syksyn tuomat huonot säät sekä monet näkemättä jääneet paikat Biskajan-lahden pohjoispuolella ovat pikkuhiljaa saaneet kytemään yhteisen ajatuksen jäädä talvehtimaan Bretagneen ja unohtamaan Karibian ja tämänvuotisen Atlantin ylityksen. Lisäksi meille jäisi ensi kesänä aikaa tutustua rauhassa haluamiimme paikkoihin.   15-vuotiaana lähdin maailman merille. 22-vuotiaana alkoi lähes yhtä laajamittainen ilmailu-ura. Silloin aina joku toinen sanoi, milloin ja mihin mennä. Nykytilanteessa säät sanelevat purjehdusajankohdan ja reitit kuten osittain myös lähtö- ja tuloajankohdat satamiin. Kaiken lisäksi olen saanut  Riitan mukaan, aluksi kyllä vastahakoisesti, mutta nyt kaikesta päätellen nauttien ja täysillä osallistuen kaikkeen, joten unohdetaan kiireet ja tehdään niin kuin molemmista hyvältä tuntuu. On myös myönnettävä, että meitä molempia vaivaa tietty koti-ikävä, joka kohdistuu lähinnä lapsiin ja erityisesti lapsenlapsiin, Lauriin ja Tuomakseen.

      

 


Eilen vuokrattiin auto ja lähdettiin katsastamaan talvehtimispaikkaa. Matkalla pysähdyttiin Dinardiin, josta aivan mahtavat näkymät St. Malon suuntaan. Oltiin saatu hyvä vinkki Hautasen Vekalta, jonka kanssa Lenski purjehti aikoinaan Atlantin yli. Vekan vene oli viime talven Saint Brieucissa Port Legue –nimisessä marinassa. Noin tunnin ajon jälkeen löydettiin paikka ja henkilö, joka hyvin muisti Vekan (Veka on parhaillaan Lissabonin tienoilla toteuttamassa omaa purjehdusunelmaansa,  blogi http://sycanace.blogspot.com/). Saatiin ihan kohtuullinen tarjous ja luvattiin palata asiaan. Tutkittiin vähän ympäristöä. Marina oli merenlahden pohjukasta alkavan joen varrella. Oltiin siellä laskuveden aikaan ja tuntui aika uskomattomalta, että pientä lähes kuivillaan olevaa ojaa pitkin pääsisi meidän veneellä, jossa 2,5 m syväys, mutta meille vakuutettiin, että korkean veden aikana se kyllä onnistuu. Käytiin Saint Brieucissa päiväexpressolla ja ajettiin takaisin St. Malohon. Illalla käytiin hienossa ravintolassa, jossa Lenski on käynyt joskus 15 v. sitten, syömässä ranskalaisherkkuja ranskalaiseen hintaan. Lenskin mielestä ei ollut yhtä hyvää kuin silloin ennen.



Laskuvesi täälläkin