Maanantaiaamuna 16.8. lähtö Rendsburgista venyi bunkrauksen takia puolille päiville. Kova ukkoskuuro kasteli meidät, joten päädyttiin vastapäisen venekerhon laituriin kuivattelemaan läpimärkää oloa. Tunnin kuluttua jatketiin matkaa kanavalle. Jatkettiin hyvässä säässä Brunsbütteliin, johon saavuttiin juuri, kun pienveneiden kanava-ajo auringon laskun takia päättyi. Änkeydyttiin pieneen odotussatamaan, jossa taas kerran veneilijöiden sopu teki tilaa. 
Tiistaiaamuna 17.8. aikainen herätys ja suoraan slussiin, jossa tällä kertaa oli autuaasti tilaa. Slussista ulos ja peilityynelle pohjanmerelle, jossa suurta ja pientä laivaa edessä ja takana. Vuosaarestakin tuttu hiekkaimuri. Cuxhaveniin saavuimme 11.00 ja taas kerran aliarvioin virran kääntyessämme aisapaikkaan, pieni naarmu lisää Chenoan paapurin kylkeen. Milloinkohan opin käsittelemään venettäni, jolle olen niin paljon aikaa ja vaivaa uhrannut. Häpeä satamaruorimiehelle, joka sentään on ohjannut 260 t. painavaa lentsikkaa, puhumattakaan 1030 ft pitkää 97 tuhannen DW tonnin supertankkeria. Nyt narut on kiinni, vettä sataa ja tuulee. Täällä ollaan vissiin muutama päivä ja odotellaan sopivaa keliä. 130 vuotta yhteisikää (vaikka välistä tuntuu kuin se olis kaikki mun) tekee sen, että paineita ei ole. Otetaan iisisti, mennään silloin kun on meille sopivaa.
Tiistaiaamuna 17.8. aikainen herätys ja suoraan slussiin, jossa tällä kertaa oli autuaasti tilaa. Slussista ulos ja peilityynelle pohjanmerelle, jossa suurta ja pientä laivaa edessä ja takana. Vuosaarestakin tuttu hiekkaimuri. Cuxhaveniin saavuimme 11.00 ja taas kerran aliarvioin virran kääntyessämme aisapaikkaan, pieni naarmu lisää Chenoan paapurin kylkeen. Milloinkohan opin käsittelemään venettäni, jolle olen niin paljon aikaa ja vaivaa uhrannut. Häpeä satamaruorimiehelle, joka sentään on ohjannut 260 t. painavaa lentsikkaa, puhumattakaan 1030 ft pitkää 97 tuhannen DW tonnin supertankkeria. Nyt narut on kiinni, vettä sataa ja tuulee. Täällä ollaan vissiin muutama päivä ja odotellaan sopivaa keliä. 130 vuotta yhteisikää (vaikka välistä tuntuu kuin se olis kaikki mun) tekee sen, että paineita ei ole. Otetaan iisisti, mennään silloin kun on meille sopivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti