1.5.2012

Cul-de-Sac Marin 21.04.2012 *12.00 – Port Elizabeth, Bequia (St. Vincent & Grenadines) 22.04.2012 * 11.05 = 94,7 Nm/ 23h 05’



Nostettiin isopurje ylös Cul-de-Sac -lahdella. Vastatuuli ja aallokko sivusta, joten Perkins sai vähän aikaa auttaa matkanteossa. Martiniquen eteläkärjen tasalla saatiin sääennustuksen lupaama sivutuuli ja matka alkoi sujua ilman Perkinsin apua. Noin 15 solmun itätuuli antoi reilun 7 solmun nopeuden, joka yön aikana putosi huomattavasti, kun tuuli heikkeni. 

Illallinen, säilykepurkki raviolia ja jälkiruoaksi upea kirkas tähtitaivas. Kaukana takanapäin välähteli silloin tällöin salamoita, joita ei aikaisemmin olla nähty näillä vesillä. Aamuyöstä tultiin St. Vincentin länsipuolelle. Kuljimme aika lähellä rantaa, kun kuvittelin että myötävirta ja tuuli olisi siellä vähän voimakkaampi kuin ulompana. Pieleen meni, tuuli tyyntyi täysin, joten taas Perkins käyntiin.

Vähän auringonnousun jälkeen palkittiin liikkuminen aikaisin aamulla; pienen valaan selkäevä näkyi selvästi lähellä venettä. Äkkiä kone seis ja jäimme ajelehtimaan. Kyseessä olikin isompi parvi pallopäävalaita eli pilot whales. Valaat antoivat meidän kuvata itseään ihan rauhassa. Välillä ne nostivat päänsä tosi korkealle vedestä. Seurattuamme valaita jonkin aikaa huomasimme veneen edessä nopeasti lähestyvän aaltomuodostuman, joka osoittautui suureksi delfiiniparveksi. Se ohitti meidät aivan läheltä ja jatkoi kohti valasparvea. Seuraavassa hetkessä meri oli tyhjä, ainoastaan tyyni veden pinta. Jonkin aikaa odoteltuamme näimme muutaman valaan palaavan entiselle paikalleen, mutta ilmeisesti päänäytös oli ohitse ja meidän oli aika jatkaa matkaa. Pitkän hiljaisuuden jälkeen totesimme yhdessä, että kuten edellinenkin valaskohtaaminen, tämäkin luonnonnäytelmä jätti  meihin syvän ja ikimuistettavan vaikutuksen. 

                                       

                                           Video: Pilot whales at north west coast of St. Vincent


Tulimme Port Elizabethiin Bequian saarelle 11 maissa. Laskimme ankkurin lahdelle, jossa oli paikallisten kalastusalusten lisäksi joitakin purjeveneitä ja muutama pienempi rahtilaiva ankkurissa.



Sun set in Bequia

Bequia kuuluu St. Vincent & Grenadines –saarivaltioon. Rannassa on matalia karibialaistyyppisiä taloja, lahden edustalla iso hiekkaranta (Princess Margaret Beach)  ja hiekkarannan reunassa jännittävän näköinen luola, johon päätimme tutustua lähemmin, kun maahantulomuodollisuudet on hoidettu. 
 
Tulopäivämme oli sunnuntai, joten päätimme jättää sisäänkirjoittautumisen seuraavaan päivään, jolloin välttyisimme ylityökorvauksesta viranomaisille. Keltainen  Q-lipun (alukselle ei ole tehty maahantulo-sisään kirjautumista) tekee meistä ainakin lainkuuliaisia, jos ei muuta. Maanantaina menimme hoitamaan maahantulomuodollisuudet. Täällä on taas tyypillinen karibialainen käytäntö. Onneksi joka luukulla ei tarvitse täyttää uudestaan koko paperinivaskaa. Ensimmäiseltä luukulta saa paperinivaskan, jossa on onneksi kalkeripaperi välissä ja sitten revitään nipusta kopio aina uudelle luukulle tullessa. Viimeisellä luukulla, joka on varsinainen maahantuloviranomainen (immigration) peritään maksu  70 EC (East Caribian dollars) ja leimataan passit. 



Bequia


Emme olleet Bequialla kuin 2 päivää, sillä meillä oli kiire Grenadaan tai Trinidadiin, jotta saisimme telakkapaikan puoleksi vuodeksi. Purjehduskausi Karibialla lähestyy loppuaan ja veneelle pitää löytää varma telakointipaikka puoleksi vuodeksi. Toukokuusta lokakuuhun on hurrikaanikausi Karibialla. 

      


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti