St. George's, Port Louis Marina, 06.01.2013 *11.45 - Tyrrel Bay, Carriacou 06.01.2013 * 23.30 = 11 h 45'/45,2 Nm

Tuskien taival sopisi tämän legin otsikoksi.
 Haluaisimme jatkaa matkaa Carriacouhun, mutta lauantaina on sääennusteen mukaan kovat pohjoiset tuulet ja korkea pohjoisesta vyöryvä maininki, joten jäämme marinaan vielä ainakin lauantaiksi. Sunnuntaina on yhä edelleen aika kova pohjoistuuli ja tulevan viikon ennuste lupaa edelleen kovia tuulia. Windflower  tekee lähtöä vähän vastahakoisesti, koska tietävä että legistä tulee hankala, mutta Grenadalta tekee mieli pois. Olemmehan molemmat venekunnat olleet Grenadalla viime vuoden toukokuusta asti, kesä tietysti Suomessa ja meidän lyhyt syrjähyppy Trinidadille. Tutkimme sääkarttaa ja tuuliennusteita vielä muutaman tunnin ja päädymme myöskin lähtemään. Merellä tilanne ei näytäkään niin huonolta kuin olimme odottaneet. Etäännymme kyllä reittiviivastamme länteen, mutta heitetään sitten joskus illalla venda ja ajetaan toisella halssilla suoraan Carriacoun Tyrrel Bayhin.  Mutta eihän se ihan niin käykään; kolmen tunnin kryssimisen jälkeen heittäytyy tuuli yhtäkkiä aivan mahdottomaksi,  suunta vaihtelee lähes 60 astetta ja nopeus on 5-30 solmua, korkea sivuvastainen aallokko vyöryy jatkuvasti kannelle ja kastelee kaikki paikat.  Teemme vendan ja ajamme nyt sivutuulessa takaisin kohti Grenadan rannikkoa. Rannan läheisyydessä olosuhteet ovat yhtä kurjat kuin ulompana merellä. Päätämme lähteä  takaisin etelään Port Louisin edustalle ankkuriin. Matkalla huomaamme Halifax Bayn,  johon laskemme ankkurin. Kahden ankkurointiyrityksen jälkeen toteamme, että pito on niin huono, että päätämme jatkaa matkaa taas kohti etelässä olevaa Port Louisia. Lahdesta ulos tultuamme huomaamme, että olosuhteet ovat taas muuttuneet. Aivan rannan tuntumassa lähdemme jatkamaan kohti pohjoista ja alkuperäistä päämäärää Tyrrel Bayta Carriacoussa. Iso purje ylhäällä ja vähän koneella auttaen matka etenee ihan siedettävästi. Grenadan pohjoiskärjen ohituksen jälkeen iskee sitten taas kaikki vastaan, tekisi mieli kääntyä taas takaisin. Itsepäisesti jatkamme kuitenkin matkaa. Onneksi on niin pimeää, että koko kurjuutta ei näe,  tuntee vain, että vettä tulee niskaan taivaalta ja merestä. Pimeässä yössä laskemme märkinä ja rättiväsyneinä ankkurin Tyrrel Bayn lahdelle ullommaiseksi veneeksi lahdella. Kova tuuli ja korkea aallokko tekee ankkuripaikasta erittäin levottoman,  joten yöunet kostealla salongin sohvalla jää aika vähiin.  

Tyrrel Bay