Paljon mainostettu Carriacou ja Tyrrel Bay ei anna meille mitään muuta kuin jatkuvat kovat tuulet ja sen myötä levottoman ankkuripaikan, vaikka siirrymme aina mahdollisuuksien mukaan sisemmäksi lahdelle. Ei ole muillakaan veneillä helppoa. Windflower, joka on ankkuroituna vähän sisempänä lahdella, lähtee kenenkään huomaamatta rekaamaan. Erik ja Stina ovat lähteneet käymään Hillsborough'ssa ja vene on tyhjänä. Onneksi satuin kannelle juuri, kun Windflower oli ohittamassa meitä ja ankkuri sai hetkeksi otteen. Oma jollamme oli kannella moottori irrotettuna. Sen saaminen veteen ja moottorin kiinnittäminen aallokossa olisi vienyt liikaa aikaa. Onneksi sain VHF:llä hälytettyä apua. Sisällä lahdella olevasta brittiveneestä tuli kaveri, joka matkalla sai saksalaisveneen kipparin mukaansa. Pieni jolla sai meiltä mukaansa kaksi pitkää köyttä, jotka olin kiinnittänyt valmiiksi. Köydet saatiin kiinnitettyä Windfloveriin viime tingassa juuri, kun se oli lipumassa syvemmille vesille, jolloin ankkurin pito olisi lakannut kokonaan. Loppu hyvin kaikki hyvin: Windflower oli tukevasti kiinnitettynä meihin pari tuntia, kunnes Erik ja Stina palasivat. Saatiinpa Biskajan köysillemme arvokasta ja hyödyllistä käyttöä.
Uusin tekniikkamurhe alkaa täällä: ankkuripelin täyttökorkin huohottimesta alkaa tulla öljyä ulos. Akseli, johon ketjurissa ja jarrulaite on kiinnitetty, alkaa liikkua ja pitää ääntä, kun ankkuria lasketaan. Ankkuripeli on ollennainen osa elämää täällä, sen on pakko toimia sillä ankkuria on lähes mahdotonta nostaa käsin, varsinkin jos on vähänkään tuulista ja aallokkoa.
.jpg) |
| Preparing dinner |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti