St. George´s, Grenada 16.12.2012 * 13.03 - Chaguaramas, Trinidad 17.12.2012 * 05.25 = 16 h 22'/98,1 Nm

Ajoitamme lähdön St.Georgesta iltapäiväksi, jotta olisimme Trinidadin rannikolla juuri auringonnousun aikaan. Näin pääsisimme kapeasta Boca de Monos -salmesta (0.13 nm leveä ) valoisaan aikaan. Todella upea yö - 1,5 m  maininki, tasainen noin 15 kn  tuuli, molemmat idästä. Vauhti hipoo 9 solmua. Saavumme Boca de Monosin edustalle säkkipimeässä yössä, reilut kaksi tuntia etuajassa. Purjeet alas, tutka päälle ja tarkka elektroninen merikarttaohjelmamme auttavat meidät salmesta läpi Chaguaramasin lahdelle. Trooppinen rankkasade alkaa juuri, kun olemme päässet salmesta läpi.
Rankka sade heikentää näkyvyyden todella huonoksi, tutkan kuvaputki täyttyy maaleista. Lahdella on ankkurissa jos jonkinlaisia laivoja, isoja ja pienempiä. Välillä ohitamme suuria valaisemattomia laivojen kiinityspoijuja ja etenemme hitaasti kohti lahden pohjukkaa. Kun eteemme ilmestyy purjeveneen siluetti, alamme ilmeisesti lähestyä pienvenealuetta, joten koukku pohjaan. Kun aamu vihdoin valkenee huomaamme ympärillämme pienempiä kauppa-aluksia ja pienveneitä sikin sokin.  Ympäristö ei näyttänyt kovin houkuttelevalta ainakaan pitempiaikaiseen oleskeluun.

Chaguramas on öljynporauslauttojien huoltoalusten lastaus-, purkaus- ja huoltopaikka. Lisäksi on telakka suurille kauppa-aluksille ja lahdella on ankkurissa suuria kaukoitäläisiä kalastusaluksia  yhteen niputettuina ja lisäksi jos jonkinlaista muuta alusta. Lahden pohjukassa on kolme isoa pienveneiden säilytys- ja korjaustelakkaa kaikkine oheispalveluineen. Trinidadia on sanottu Karibian parhaaksi ja halvimmaksi veneen säilytys- ja korjauspaikaksi. Veneilijöiden keskuudessa ovat mielipiteet jakautuneet Grenadan ja Trinidadin välillä.
Kun saatiin vene paikoilleen, laitettiin jolla ajokuntoon ja lähdettiin maihin etsimään Immigrationin toimistoa. Se löytyi Crews Inn -marinasta ja tulli viereisestä rakennuksesta. Kun maahantulomuodollisuudet oli hoidettu, käytiin kysymässä marinapaikkaa Crews Innistä. Siellä oli ihan täyttä, mutta vastapäisestä Coral Cove -marinasta löytyi paikka meille. Ajettiin sinne seuraavana päivänä.
Coral Covessa tapasimme yllättäen suomalaisen maailmanympäripurjehtijan Matti Lappalaisen, joka kunnosti telakalla Snuupi-venettään. Olimme tavanneet Matin n. 20 vuotta sitten Saarenmaalla, jossa kävimme edellisella veneellämme. Matilla oli edelleen sama Snuupi-veneensä. Matti oli ollut pitkään Trinidadissa ja jopa asunut siellä joskus aikaisemmin, joten häneltä sai arvokasta paikallistietoa.
Meillä oli tarkoitus olla Trinidadissa vain muutama päivä ja tehdä jonkinlainen sight-seeing-kierros. Pahaksi onneksi tulimme sinne juuri joulunalusviikolla ja meille suositeltu retkien järjestäjä Jesse James piti joululomaa tammikuun alkuun asti. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi vuokrata auto ja tutustua saareen omin päin.  Autovuokraamokin piti joulunpyhät lomaa, joten auto piti ottaa koko jouluviikoksi. Loppujen lopuksi se oli ihan kannattava homma, koska saimme tietää, että huoltoasemalta voi hakea dieseliä tosi halvalla, noin 0,18 €/litra, joten säästö oli todella huomattava, kun tankkasimme 650 litraa. Edellinen tankkaus  oli  Cap Verdellä ennen Atlantin yliystä. Saimme Matilta muutaman kanisterin lainaksi, joten tankkaus kävi aika helposti.
Joulun aatonaattona ajoimme saaren eteläpäähän, jossa kävimme Pitch Lakella eli tervajärvellä. Meillä oli mukana puolalaisamerikkalainen pariskunta Aldebaran-veneestä. Pitch Lake oli aika erikoinen paikka. Pinta oli suurimmaksi osaksi kovettunutta pikeä, mutta paikoitellen oli ihan sulia paikkoja, joista tikulla ronkkimalla nousi sulaa tervaa. Tervasta tehdään asfalttia, jota viedään ulkomaillekin. Kyseessä on raakaöljy joka nousee maan uumenista pintaan ja muuttuu pieksi. Ilmiö on harvinainen, mutta ei ainutlaatuinen,   vastaavia pikijärviä löytyy muistakin maista, joissa on öljyä.

Pitch Lake

Samalla reissulla kävimme myös Caroni Swamp -suolla, jonne tuhannet punaiset ibislinnut (scarlet Ibis) kerääntyvät iltaisin vietettyään päivän Venezuelan puolella. Meidät vietiin veneellä keskelle suoaluetta, jossa näky oli aivan uskomaton; pensaat olivat aivan punaisenaan ibiksiä ja koko ajan lensi lisää. Lintujen lisäksi näimme matkan varrella pari boakäärmettä sykkyrällä puun oksalla. Reissu oli kokonisuudessaa mahtava luontoelämys.

Scarlet Ibis

Kun tulimme takaisin autolle, niin koimme varsin ikävän yllätyksen. Auto ei lähtenyt käyntiin. Akku oli sipannut. Saimme käynnistysapua linturetken järjestäjältä, joka todella ystävällisesti jäi auttamaan meitä. Vihdoin auto lähti käyntiin, mutta ajettuamme vähän matkaa sammui uudestaan. Sama kaveri, joka oli auttanut meitä, ajoi meidän perässä ja pysähtyi uudestaan auttamaan. Soitettiin autovuokraamoon ja saatiin vihdoin paikalle korjaaja, joka toi uuden akun. Loppu hyvin, mutta aikaa tuhraantui melken 2 tuntia koko operaatioon.
Autosta oli tietenkin sekin hyöty, että pystyttiin tekemään joulun ruokaostokset helpommin. Muuten ehkä vähän ankeaan jouluun toi iloa se, että Matti suostui jouluvieraaksemme vaikkakin ensin sanoi, että eihän se passaa alvariinsa käydä teillä syömässä, kun muisti että illastimme yhdessä Saarenmaalla 20 vuotta sitten. Ateriaksi laitettiin paistettua ankkaa punakaalin ja paistinperunoiden kanssa. Kyllä se joululta maistui. Joulupukkikin kävi jollalla marinassa toivottamassa hyvää joulua.

Matti and Lennart at Christmas dinner in Chenoa

Tehtiin vielä pari retkeä autolla saaren sisäosaan ja itärannikolle. Hieno elämys oli Asa Wright -lintujen suojelualue. Sen keskus oli vanha huvila, jonka pihapiirissä on suunnaton määrä erilaisia lintuja. Varsinkin kolibrien taidokasta lentoa oli hauska seurata. Satuimme myös näkemään isojen liskojen parittelun, joka näytti aika agressiiviselta touhulta.

Kaiken kaikkiaan Trinidad oli meille hyvin positiivinen elämys. Meitä oli kovasti varoitettu, että siellä on vaarallista eikä voi liikkua missään. Emme kokeneet minkäänlaista uhkaa missään vaiheessa. Päinvastoin, ihmiset olivat erittäin ystävällisiä. Veneyhteisö oli todella sosiaalinen ja piti yhteyttä toisiinsa aamunetin kautta (VHF 68). Se järjesti korjausneuvontaa ja korjaajia sekä yhteisiä retkiä ja jos jonkinlaista muuta palvelua, todella upeita ihmisiä. Lisäksi vaikka Trinidadia ei pidetä minään varsinaisena turistikohteena, koimme luonnon todella upeaksi ja erittäin mielenkiintoiseksi. Trinidadissa vierähti kokonaista 2 viikkoa. Lähdimme takaisin kohti Grenadaa 30.12.2012.