Charlestown Bay, Canouan 22.01.2013*12.10 - Admiralty Bay, Bequia 22.01.2013*16.10 = 04h00'/21,0 Nm

Tarkoitus oli mennä Mustique'lle, mutta matkanteko alkoi tuntua lähes mahdottomalta. Korkea vasta-aallokko ja kova tuuli aivan suoraan vastaan sai meidät, kylläkin vastahakoisesti, luopumaan tämän jossain määrin ainutlaatuisen Karibian saaren näkemisestä, joka on kuuluisa rikkaista ja kuuluisista loma-asukkaistaan kuten Mick Jagger, David Bowie, Raquel Welch. Muutimme kurssin kohti meille jo viime vuodesta tuttua Bequiaa, jonne pääsimme tiukalla kryssillä yhdellä halssilla. Lahti oli täynnä veneitä ja jäimme suosiolla taaimmaiseksi ankkuriin.
Täällä Begquia'lla huomaamme, että meidän tekemämme position-reportit eivät ole ilmestyneet shiptrak-ohjelmaan, vaikka ne on Sailmail-ohjelman mukaan täältä lähteneet. Vika on ilmeisesti maissa olevassa serverissä.

Recent Caribbean wreck at Bequia 

Communication seems to be No. 1

Tobago Cays 21.01.2013*12.30 - Charlestown Bay, Canouan 21.01.2013*14.15 = 01h45'/7,5 Nm

 Canouan, joka on seuraava saari pohjoiseen päin, ei karttojen eikä oppaskirjojen mukaan tarjoa kovinkaan paljoa. Opaskirjojen mukaan saarella on jätehuolto, joten päätettiin viedä roskat sinne ( Tobago Cays'ssa ei olutt roskiksia ).  Matka kesti vain vajaat 2 tuntia. Maissa käytiin roskiksen lisäksi kaupassa. Ankkuripaikalle näkyi saaren lentokenttä, jonne saapui ja  lähti pikku suihkareita, ilmeisesti saarella liikkuu suuret rahat.  Sen kummemmin ei tutustuttu saareen. Oltiin yksi yö ankkurissa ja jatkettiin matkaa seuraavana päivänä.

Ferry arriving Charlestown

Checking the anchor

Chatham Bay18.01.2013*12.20 - Tobago Cays 18.01.2013*14.20 = 02h00'/8.0 Nm

Lähdettiin puolenpäivän jälkeen kohti Tobago Cays -saaria. Matka kesti 2 tuntia. Loppumatka oli mentävä "kieli keskellä suuta" kapeata väylää pitkin, jonka molemmin puolin on matalikkoa. Ankkuripaikalla oli veneitä vieri vieressä. Jo ennen kuin olimme saaneet veneen ankkuroitua, alkoi ympärillämme pörrätä jos jonkinlaista palvelujen tarjoajaa: lobsteridinner rannalla à 100 EC, tuoretta kalaa tai hummeria, hedelmiä ja tuoretta patonkia aamuksi. Tuore aamiaispatonki kuulosti houkuttelevalta, joten laitettiin tilaukseen. Ei voi sille mitään, että mieleen tulee suuri turistirysä, joka muistuttaa enemmän jotakin karavaanariparkkia kuin ankkuripaikkaa. Lisäksi paikka on täynnä charterveneitä, joita kohtaan on syntynyt tietynlainen epäluulo (syy selviää myöhemmin tässä kappaleessa). Toki törppöilee muutkin.

Tobago Cays muodostuu saariryhmästä, jota ympäröi iso hevosenkengän muotoinen koralliriutta, Horseshoe Reef. Vesi on täällä aivn uskomattoman väristä, vivahteita löytyy kirkkaan turkoosista syvän siniseen. Riutalla on upeita snorklauspaikkoja. Valitettavasti koko ajan oli aika kova tuuli, niin että kävimme riutalla snorklaamassa vain yhden kerran. Lenskin mielestä paikka ei ollut kovinkaan kummoinen, väritön ja tyhjä.  Mun mielestäni (Riitta)  siellä kyllä oli upeita koralleja ja kaloja. Suurimman vaikutuksen teki iso parvi kirkkaan sinisiä, melko isoja kaloja, jotka tulivat vastaan kuin juhlaparaatissa.

Saaren erikoisuus on osittain verkotettu alue, jossa voi snorklata kilpikonnien seassa. Niitä oli tosi kiva seurata, kun ne verkkaisesti napostelivat meriheinää pohjasta. Valitettavasti meillä ei ole vedenalaista kameraa, joten ei saatu kuvia kilpikonnista eikä kaloista. Sitä vastoin bongasin saaressa leguaanin, joka oli kiitollinen kuvauskohde, se kun jähmettyi pitkäksi ajaksi paikoilleen.

Suosituilla ankkuripaikoilla on tietysti se huono puoli, että veneet ankkuroituvat liian lähelle toisiaan. Valitettavan usein kysymyksessä on charter-katamaraani. Myöhään eräänä iltana Lenski huomasi, että meidän edessä ollut ranskalainen katamaraani lähti rekaamaan ja oli törmäämässä meihin. Se oli liian ahtaaseen paikkaan ankkuroitu ja sen seurauksena liian vähän ketjua ulkona. Lenski sai hälytettyä sieltä ihmiset hereille ja syntyi hirveä hässäkkä. Ranskalaisveneen ankkuri sotkeutui meidän ankkurikettinkiin ja törmäsi meihin kaksi kertaa. Onneksi saatiin fendareita väliin. Mitä enemmän ne pyöri meidän ympärillä, sitä pahemmin ketjut sotkeutuivat toisiinsa. Ongelmaa pahensi se, että ranskalaiset eivät puhuneet yhtään englantia. Meidän vieressä olleesta kanadalaisveneestä tuli avulias kaveri auttamaan ranskalaisia. Lopulta ranskalaisten oli irrotettava ankkurinsa  ja jätettävä se mereen.  Kanadalainen opasti ne poijuun. Seuraavana aamuna nostettiin meidän ankkuri, joka onneksi tuli aika helposti ylös.  Siirrettiin vene toiseen paikkaan ja toivottiin, ettei kukaan enää sotkeudu ankkuriketjuumme. Muistoksi jäi paarpuurin puoleiseen kylkeen muutama naarmu. Myöhemmin huomattiin, että myös peräpeilin alla oli kolhaisujälkiä.
Viimeisenä iltana Tobago Cayssa ostettiin taas elävä lobsteri, jonka Lenski valmisti vanhalla rutiinilla. Ateriasta tuli tosi herkullinen ja paljon halvempi kuin mitä rannalla olisi ollut tarjolla. Lobsteri maksoi 80 EC ja siitä riitti reilusti kahdelle.

Somebody is always bigger than us

Sunset at Tobago Cays

Clifton 14.01.2013*15.20 - Chatham Bay 14.01.2013*16.40 = 01h20'/5.4 Nm

Olimme Cliftonissa 4 päivää, minkä jälkeen lähdimme saaren länsipuolella olevaan Chatham Bayhin.  Ystävämme Hans ja Hazel, jotka yllättäen tapasimme taas Clifton Bayssa, olivat jo aikaisemminkin kehuneet meille Chatham Bayta. Matka sinne Cliftonista kesti runsaan tunnin.
Kun saavuimme Chatham Bay'n lahdelle, aisti heti että tämä paikka on erillainen. On tilaa ja väljyyttä, jäimme kuitenkin vähän ullommaksi ja pudotimme ankkurin 10 metrin syvyyteen. Ostimme tuoretta kalaa (tuna) veneemme viereen ajaneelta kalastajalta, joka perkasi ja fileroi kalan valmiiksi. Siitä tuli todella maukas illallinen. Puolet kalasta laitettiin pakastimeen.

Seuraavana päivänä kierrettiin jollalla lahden rantoja. Rannalla oli muutama ravintola, joiden omistajat kiertelivät veneillä houkuttelemassa ihmisiä asiakkaikseen.

Boat boy 

 Hans ja Hazel olivat suositelleet meille Jerry's Baria ja varsinkin sen ystävällistä kokkia Timiä. Varasimme illallisen sieltä. Kun pilkkopimeässä menimme jollalla rantaan, niin Tim tuli ystävällisesti ottamaan jollan vastaan. Rannassa ei ole laituria, joten jolla pitää vetää tarpeeksi ylös rantahiekalle,  jottei se karkaa. Ravintola on varsin alkeellinen, ulkona oleva katos, jonka alla ilman lattiaa  muutama pöytä, valaistuksena öljylyhdyt. Meidän lisäksemme paikalla oli 2 muuta pöytäseuruetta. Söimme kalaa lisukkeineen, hämärässä ei oikein nähnyt mitä siinä oli, mutta maistui tosi hyvältä. Eipä ollut turhia Hansin ja Hazelin kehut. Kun lähdimme pois, niin Tim saattoi meidät taas rantaan ja auttoi jollan veteen.

Jerry's Bar

Ankkurilahdella vaihtuvat veneet päivittäin ja on kiinnostavaa seurata muiden veneiden tuloa ja lähtöä. Skaala on tosi laaja ihan pikku purtiloista loistojahteihin. Samaan aikaan meidän kanssamme lahdella oli iso jahti, tai paremminkin laiva, jonka kannella oli helikopteri. Katselimme, kun se pienen kierroksen jälkeen laskeutui takaisin aluksen  kannelle.

Kokeilimme myös snorklausta lahdella, mutta ei sieltä löytynyt kovinkaan antoisia snorklauspaikkoja. Meidän veneen ympärillä sen sijaan pyöri koko ajan isoja  parvia pikkukaloja ja niiden seassa snorklaus oli ihan jännää.  Välillä koko kalaparvi lensi korkealle ilmaan ilmeisesti jonkun isomman kalan hätyyttämänä. Vähän väliä nähtiin kalan (ilmeisesti tuna) hyppäävän tosi korkealle vedestä. Lahdella uiskenteli myös kilpikonnia, jotka aina välillä pistivät päänsä esiin vedestä, mutta ei koskaan ehditty saada kunnon kuvaa, ennen kuin ne sukelsivat taas veteen.  Lahden eläintarjontaa täydensivät pelikaanit ja muut merilinnut, jotka sukelsivat kohtisuoraan veteen napatakseen kalan.

Harrastimme sen verran myös patikointia, että kiipesimme rannasta jyrkkää polkua pitkin ylös korkealle mäelle, josta oli huikeat näköalat saaren molemmille puolille.
Chatham Bay oli upea paikka; luonnon läheisyys ja rauha tuntuivat täällä ensimmäistä kertaa koko Karibialle tulomme jälkeen, mutta 4 päivän päästä päätettiin kuitenkin lähteä eteenpäin.

Chatham Bay

UNION ISLAND

 Kun maahantulomuodollisuudet oli hoidettu, käveltiin kaupungin toiseen päähän, jossa on pieni tori hedelmä- ja vihanneskojuineen. Tarjonta on ylitsepursuava, herkullisen näköiset hedelmät toivat veden kielelle. Ostimme kassillisen kaikkea mahdollista. Kävimme myös paikallisessa supermarketissa, jonka valikoimat eivät kyllä kovin kaksiset olleet.

Illansuussa veneemme viereen ajoi paikallinen kalastaja, joka kauppasi tuoretta lobsteria.  Se näytti houkuttelevalta, halusimme kokeilla, miltä maistuu itse valmistettu lobsteri. Saimme keitto-ohjeita myyjältä. Hänen mielestään meidän vähän pieni kattilamme ei ole mikään ongelma: pyrstöstä kiinni ja pää edellä kiehuvaan veteen ja kun pää on punainen, työnnät häntäpään kiehuvaan veteen, kunnes koko komeus on kauniin punainen. Pyrstö-osan halkaisimme ja kuumensimme sen parilalla.  Lenski onneksi hoiti kokkauksen, elävältä kiehuvaan veteen laitto tuntui aika ilkeältä. Lopputulos oli kyllä tosi herkullinen.

Our dinner

Seuraavana päivänä Lenski keskittyi ankkuripelin korjaamiseen. Hän purki sen kokonaan ja kasasi uudestaan ja ihme tapahtui: se rupesi toimimaan, ei ihan täydellisesti, mutta  pärjäämme sen kanssa. Koetetaan Martiniquella saada ranskalaista asiantuntemusta ranskalaisen laitteen täydelliseen korjaamiseen. Sillä välin, kun Lenski ahersi ankkuripelin kanssa, minä kävin rantakahvilassa hoitamassa nettiasioita: sähköpostit, blogipäivitys, skype yms.  Sen jälkeen tutkin marinan lähimaastoa. Marinan vieressä on iso allas, jossa uiskentelee pienehköjä haita. Vähän matkan päässä rannassa on valtavia röykkiöitä isoja simpukoita (conch). Niillä on reunustettu kävelytiet marinan ympärillä. Simpukoiden "liha" (lambi) on myös täkäläinen ruokalaji.

Hillsborough, Carriacou 11.01.2013 *11.55 - Clifton, Union Island 11.01.2013 * 13.55 = 02 h 00'/7,8 Nm

Lyhyt legi, niin sanottua island-hoppingia, on kuitenkin taas kaukana purjehdusnautinnosta . Vaikka vallitsevat tuulet ovat idästä keskimäärin 12-16 knotsia, ovat ne usein käytännössä suoraan vastaiset,  samoin kuin maininki ja aallokko .
Parin tunnin koneella jyskytyksen jälkeen, jota pieni genuan palanen auttaa, saavumme täyteen ahdetulle Cliftonin lahdelle. Olemme ajoissa kutsuneet toista lahdella olevasta marinasta saadaksemme laituripakan, koska ankkuripelin toiminta huolestuttaa meitä yhä. Vastaan tuleva boat-boy tarjoaa meille pojua, mutta kerromme, että meillä on paikka marinassa. Marinan laituri on varsin vaatimaton, pieni puulaituri, jossa on muutama paikka ja marinnan päivystäjä suosittelee meille poijua, joka lisäksi on huomattavasti halvempi. Boat-boy opastaa meidät hyvälle poijulle. Laitamme jollan kuntoon ja ajamme  marinan laituriin. Koska olemme saapuneet taas uuteen maahan eli St. Vincent & Grenadines'iin, on jälleen edessä maahantulomuodollisuudet. Kävelemme 5 minuutin matkan paikalliselle lentokentälle, jossa on tulli ja immigration. Kenttä palvelee saarten välistä liikennettä ja kun saaret ympärillä ovat eri valtioita, on kenttä kansainvälinen. Lyhyttä kiitorataa pystyy käyttämään vain ns. kevytreittiliikennekoneet, joita päiväsaikaan laskeutuu muutaman tunnin välein.

Twin Otter on short final to Clifton Airport

Britten Norman Islander also on short final to Clifton Airport

The real flyer

Tyrrel Bay 10.01.2013 *10.30 - Hillsborough 10.01,2013 * 11.30 = 01 h 00'/4,2 Nm

Torstaiaamupäivällä  tuuli ja merenkäynti ovat rauhoittuneet sen verran, että päätämme siirtyä Hillsborough'n lahdelle, joka on vieläkin suojattomampi kuin Tyrrel Bay. Mutta siellä on tulli- ja immigration uloskirjautumista varten ja voimme pitää venettämme silmällä, kun käymme maissa. Illalla puran ankkuripelin osittain ja totean, että jotain on pielessä, mutta en tiedä mitä. Seuraavana aamuna ristin käteni, että ankkuripeli toimisi, varsinkin kun tuulta on taas aika reilusti. Kaksi lähellämme olevaa hollantilaisvenettä ovat luvanneet tulla avuksi, jos jotain menee pieleen, kun nostamme ankkuria. Ankkuripeli kuitenkin toimii ja nostamme peukalon ylös merkiksi, että kaikki on kunnossa ja lähdemme kohti  Union Islandia .

Hillsborough Bay

CARRIACOU, TYRREL BAY

Paljon mainostettu Carriacou ja Tyrrel Bay ei anna meille mitään muuta kuin jatkuvat kovat tuulet ja sen myötä levottoman ankkuripaikan, vaikka siirrymme aina mahdollisuuksien mukaan sisemmäksi lahdelle. Ei ole muillakaan veneillä helppoa. Windflower, joka on ankkuroituna vähän sisempänä lahdella, lähtee kenenkään huomaamatta rekaamaan. Erik ja Stina ovat lähteneet käymään Hillsborough'ssa ja vene on tyhjänä. Onneksi satuin kannelle juuri, kun Windflower oli ohittamassa meitä ja ankkuri sai hetkeksi otteen. Oma jollamme oli kannella moottori irrotettuna. Sen saaminen veteen ja moottorin kiinnittäminen aallokossa olisi vienyt liikaa aikaa. Onneksi sain VHF:llä hälytettyä apua. Sisällä lahdella olevasta brittiveneestä tuli kaveri, joka matkalla sai saksalaisveneen kipparin mukaansa. Pieni jolla sai meiltä mukaansa kaksi pitkää köyttä, jotka olin kiinnittänyt valmiiksi. Köydet saatiin  kiinnitettyä Windfloveriin viime tingassa juuri, kun se oli lipumassa syvemmille vesille, jolloin ankkurin pito olisi lakannut kokonaan.  Loppu hyvin kaikki hyvin: Windflower oli tukevasti kiinnitettynä meihin pari tuntia, kunnes Erik ja Stina palasivat. Saatiinpa Biskajan köysillemme arvokasta ja hyödyllistä käyttöä.
Uusin tekniikkamurhe alkaa täällä: ankkuripelin täyttökorkin huohottimesta alkaa tulla öljyä ulos. Akseli, johon ketjurissa ja jarrulaite on kiinnitetty, alkaa liikkua ja pitää ääntä, kun ankkuria lasketaan. Ankkuripeli on ollennainen osa elämää täällä, sen on pakko toimia sillä ankkuria on lähes mahdotonta nostaa käsin, varsinkin jos on vähänkään tuulista ja aallokkoa.

Preparing dinner

St. George's, Port Louis Marina, 06.01.2013 *11.45 - Tyrrel Bay, Carriacou 06.01.2013 * 23.30 = 11 h 45'/45,2 Nm

Tuskien taival sopisi tämän legin otsikoksi.
 Haluaisimme jatkaa matkaa Carriacouhun, mutta lauantaina on sääennusteen mukaan kovat pohjoiset tuulet ja korkea pohjoisesta vyöryvä maininki, joten jäämme marinaan vielä ainakin lauantaiksi. Sunnuntaina on yhä edelleen aika kova pohjoistuuli ja tulevan viikon ennuste lupaa edelleen kovia tuulia. Windflower  tekee lähtöä vähän vastahakoisesti, koska tietävä että legistä tulee hankala, mutta Grenadalta tekee mieli pois. Olemmehan molemmat venekunnat olleet Grenadalla viime vuoden toukokuusta asti, kesä tietysti Suomessa ja meidän lyhyt syrjähyppy Trinidadille. Tutkimme sääkarttaa ja tuuliennusteita vielä muutaman tunnin ja päädymme myöskin lähtemään. Merellä tilanne ei näytäkään niin huonolta kuin olimme odottaneet. Etäännymme kyllä reittiviivastamme länteen, mutta heitetään sitten joskus illalla venda ja ajetaan toisella halssilla suoraan Carriacoun Tyrrel Bayhin.  Mutta eihän se ihan niin käykään; kolmen tunnin kryssimisen jälkeen heittäytyy tuuli yhtäkkiä aivan mahdottomaksi,  suunta vaihtelee lähes 60 astetta ja nopeus on 5-30 solmua, korkea sivuvastainen aallokko vyöryy jatkuvasti kannelle ja kastelee kaikki paikat.  Teemme vendan ja ajamme nyt sivutuulessa takaisin kohti Grenadan rannikkoa. Rannan läheisyydessä olosuhteet ovat yhtä kurjat kuin ulompana merellä. Päätämme lähteä  takaisin etelään Port Louisin edustalle ankkuriin. Matkalla huomaamme Halifax Bayn,  johon laskemme ankkurin. Kahden ankkurointiyrityksen jälkeen toteamme, että pito on niin huono, että päätämme jatkaa matkaa taas kohti etelässä olevaa Port Louisia. Lahdesta ulos tultuamme huomaamme, että olosuhteet ovat taas muuttuneet. Aivan rannan tuntumassa lähdemme jatkamaan kohti pohjoista ja alkuperäistä päämäärää Tyrrel Bayta Carriacoussa. Iso purje ylhäällä ja vähän koneella auttaen matka etenee ihan siedettävästi. Grenadan pohjoiskärjen ohituksen jälkeen iskee sitten taas kaikki vastaan, tekisi mieli kääntyä taas takaisin. Itsepäisesti jatkamme kuitenkin matkaa. Onneksi on niin pimeää, että koko kurjuutta ei näe,  tuntee vain, että vettä tulee niskaan taivaalta ja merestä. Pimeässä yössä laskemme märkinä ja rättiväsyneinä ankkurin Tyrrel Bayn lahdelle ullommaiseksi veneeksi lahdella. Kova tuuli ja korkea aallokko tekee ankkuripaikasta erittäin levottoman,  joten yöunet kostealla salongin sohvalla jää aika vähiin.  

Tyrrel Bay

Prickly Bay 03.01.2013 *13.10 - St. George's 03.01.2013*15.10 = 2 h 00'/8 Nm

Uusi päivä, sama maa ja sama paikka, vuosi vaan vaihtui,  samat työt, ilot ja murheet on kuitenkin edessä.

Blogin tekeminen on aikaa vievää ja välillä vähän vaikeaakin, varsinkin kun nettiyhteydet ovat aika sattumanvaraisia. Mutta positiivinen palaute kannustaa jatkamaan. Sain hyvältä ystävältäni seuraavan tekstiviestin:  "luin viimeisen blogitekstinne ja tuli ihan se Chaguaramasin lämpö ja tuoksu elävästi mieleen". Kun saa tällaista palautetta, on blogia taas ihan kiva tehdä. Kiitos Eki! Eki on käynyt Chaguaramasissa  kauppalaivalla tai purkkarilla, en vain muista kummalla.

Nyt rätti käteen  käteen ja siivoamaan. Eilinen siivous tuli väsymyksen ja ajan puutteen takia tehtyä ehkä vähän pintapuolisesti. Eikä tekniikan murheetkaan paljoa vuosien vaihtumisesta välitä. Huomaamme, että generaattorin sisäinen controlpaneli on taas irronnut (uskomattoman huonosti suunniteltu ja toteutettu kiinnitys). Täytyy rakentaa uusi kiinnitys, joka vaatii poraamista. Ainoa tällä hetkellä toimiva poramme on 220 V:lla toimiva ja ainoa virran tuottaja on generaattori. En halua ruveta poraamaan siloin, kun se on käynnissä, sillä laitteen sielu eli piirikortti on kiinnitetty irronneeseen kanteen.
Olemme joka tapauksessa suunniteleet menoa St. George'sin edustalla olevalle lahdelle ja maasta ulosselvityksen St. George'sista. Seuraavana päivänä ajamme kahden tunnin matkan Grenadan eteläkärjen ympäri St. George'sin edustalle. Ajan jollalla marinaan ja saan meille laituripaikan vuorokaudeksi. Marinassa huomaan, että Windflowerin perässä liehuu Suomen lippu, Erik ja Stina-vaimo ovat juuri saapuneet suoraan Suomen pakkasista veneelle.
Aamulla on hyvä aika siirtyä marinaan, sillä tuuli alkaa yltyä ja merenkäynti ankkuripaikalla   on jo melkoista. Aloitamme Generaattorin korjaamisen heti kun vene on laiturissa ja maasähkö kytketty.  Korjaus onnistuu joten kuten. Joskus tulevaisuudessa on kai koko hallintapaneeli piirikortteineen siirrettävä generattorista erilleen vähemmän tärinälle alttiseen paikkaan.

Athos at Prickly Bay

Chaguaramas, Trinidad 30.12.2012 * 16.30 - Prickly Bay, Grenada 31.12.2012 *11.10 = 18h 20' /88,9 Nm

Trinidad on nähty, kaikin puolin kiva ja kannattava visiitti, mutta matkan pitää jatkua. Mahdllisuuksia olisi vaikka kuinka paljon: Venezuela olisi varmasti mielenkiintoinen paikka, hienoja rantoja ja riuttoja, mutta olot siellä ovat kuulemma aika levottomat, joten se Venezuelasta, vaikka muutamat muut tekevän sinne lähtöä. Muita mahdollisuuksia olisi  ABC-saaret tai Kolumbia, joka nykyään on kuulemma ihan turvallinen.  Trinidadista etelään on Venezuelan lisäksi Ranskan Guyana, Surinam  ja Brasilia, mutta kaikki tuntuvat hieman kaukaisilta, varsinkin kun paluu takaisin  pohjoiseen sattaa olla aika hankalaa. Pitäydymme siis alkuperäisessä suunnitelmassa ja palaamme takaisin Grenadalle.
Hoidamme ulosselvityksen ja taxfreeostokset lauantaina 29.12. Meillä on 24 tuntia aikaa poistua maasta. Riitta käy viellä iltapäivällä veneilijöiden patikkaretkellä jossain vuorella. Illalla käymme syömässä hienossa Crews Inn -marinan ravintolassa ja tuhlaamme näin viimeset Trinidadin dollarit, ne kun eivät kelpaa mssään muualla eikä niitä vaihdeta missään.
 Ajoitamme lähdön sunnuntain myöhäiseen iltapäivään, jotta olisimme perillä valoisaan aikaan Prickly Bayssä.  Boca de Monos -salmen ulkopuolella pimenevässä illassa on loisto- keli, logiin ilmestyy 10,8 kn, uskomattoman tasanen tuuli, lähes 2-metrinen maininki ei edes tunnu.  Niin kuin monasti aiemminkin, muuttuvat olosuhteet hyvästä huonompaan , harvoin hyvästä vielä paremmaksi. Tuuli kääntyy hiljalleen yhä enemmän pohjoisen puolelle ja kiihtyy noin 25 knotsiin. Aallokko, joka nousee nopeasti, sekoittuu maininkiin ja tekee menostamme nöykkivän ja poukkoilevan. Vettä tulee kannelle yhä enemmän ja sitä tihkuu sisään yhdestä vuotavasta doraventtiilistä sekä keulakajuutan ja salongin luukkujen vuotavista tiivisteistä. Trinidadin tankkauksen yhteydessä huolsimme polttoainejärjestelmän ja pesimme pilssin, mutta ilmeisesti jostain vuotaa dieseliä, sillä sisällä alkaa tuntua dieselin haju. Ihmettelen miten Riitta, jolla on niin herkkä hajuaisti, voi istua salongin nurkassa tekemässä ristisanoja tai torkkua. Omat sisälläoloni ajoitan mahdollisimman lyhyeksi, sillä oloni  ei muutenkaan tunnu hyvältä.  Yöllä on hieno tähtitaivas, paljon laivaliikennettä,  osittain lähellä olevan öljynporauslautan aiheuttamaa. Auringon nousun myötä alkaa tuuli kääntyä takaisin idän puolelle ja kun yön aikana emme pysyneet kurssiviivalla, vaan sorruimme länteen, on nyt pää vetävässä kädessä. Kone käyntiin, purjeet alas ja suoraan vastatuuleen, aallokkoon ja tietysti vastavirtaan. Matka ei ole enään kovinkaan pitkä noin 7 Nm, mutta kyllä kestää 2 knotsin vauhdilla. Saman surkean kohtalon kokivat kaksi aamuyöllä ohittamaamme venettä, jotka saapuivat Prickly Bayhyn useita tunteja meidän jälkeen. Hämmästykseksemme totesimme, että molemmat olivat huomattavasti meitä isompia upeita menevän näköisiä veneitä. Vaikka väsyttää, pitää asiat ja paikat saada kuntoon, jolla veteen ja moottori paikoilleen. Ensin käynti immigrationissa/ tullissa, jotka hoituvat pienellä viiveellä tällä kertaa ystävällisesti ja sujuvasti. Takaisin veneelle, luukut auki ja kastuneet tavarat kuivumaan. Kannelle ei tietenkään voi  laittaa tänään mitään, sillä taivas on pilvessä ja sadekuuroja tulee jatkuvasti. Dieselin hajun aiheuttaja löytyy lähes heti: yhdestä polttoainesuodattimen kannesta on kuminen tiivisterengas vaurioitunut eli uusi tiiviste paikoilleen, kansi kiinni ja se vika on korjattu. Suolaroiskeet huuhdotaan makealla vedellä ja lopuksi pesemme pilssin.
Nyt on taas kaikki kunnossa, oleme valmiit ottamaan uuden vuoden vastaan. Rannalla olisi kyllä tarjolla uudenvuoden juhlia, mutta päätämme viettää uutta vuotta kotona veeneessä vanhan laivaväen tapaan. Syömme hyvän illallisen ja katsomme ilotulitusta, jonka nyt jatkuva sade kyllä vähän latistaa. Ainoana lahdella olevista lukuisista veneistä töräytämme sumutorvea vuoden vaihtuessa,  laivoilta opittu tapa. Toivotamme toisillemme hyvää uutta vuotta,  samoin teille kaikille, jotka tätä blogia olette seuranneet.    

St. George´s, Grenada 16.12.2012 * 13.03 - Chaguaramas, Trinidad 17.12.2012 * 05.25 = 16 h 22'/98,1 Nm

Ajoitamme lähdön St.Georgesta iltapäiväksi, jotta olisimme Trinidadin rannikolla juuri auringonnousun aikaan. Näin pääsisimme kapeasta Boca de Monos -salmesta (0.13 nm leveä ) valoisaan aikaan. Todella upea yö - 1,5 m  maininki, tasainen noin 15 kn  tuuli, molemmat idästä. Vauhti hipoo 9 solmua. Saavumme Boca de Monosin edustalle säkkipimeässä yössä, reilut kaksi tuntia etuajassa. Purjeet alas, tutka päälle ja tarkka elektroninen merikarttaohjelmamme auttavat meidät salmesta läpi Chaguaramasin lahdelle. Trooppinen rankkasade alkaa juuri, kun olemme päässet salmesta läpi.
Rankka sade heikentää näkyvyyden todella huonoksi, tutkan kuvaputki täyttyy maaleista. Lahdella on ankkurissa jos jonkinlaisia laivoja, isoja ja pienempiä. Välillä ohitamme suuria valaisemattomia laivojen kiinityspoijuja ja etenemme hitaasti kohti lahden pohjukkaa. Kun eteemme ilmestyy purjeveneen siluetti, alamme ilmeisesti lähestyä pienvenealuetta, joten koukku pohjaan. Kun aamu vihdoin valkenee huomaamme ympärillämme pienempiä kauppa-aluksia ja pienveneitä sikin sokin.  Ympäristö ei näyttänyt kovin houkuttelevalta ainakaan pitempiaikaiseen oleskeluun.

Chaguramas on öljynporauslauttojien huoltoalusten lastaus-, purkaus- ja huoltopaikka. Lisäksi on telakka suurille kauppa-aluksille ja lahdella on ankkurissa suuria kaukoitäläisiä kalastusaluksia  yhteen niputettuina ja lisäksi jos jonkinlaista muuta alusta. Lahden pohjukassa on kolme isoa pienveneiden säilytys- ja korjaustelakkaa kaikkine oheispalveluineen. Trinidadia on sanottu Karibian parhaaksi ja halvimmaksi veneen säilytys- ja korjauspaikaksi. Veneilijöiden keskuudessa ovat mielipiteet jakautuneet Grenadan ja Trinidadin välillä.
Kun saatiin vene paikoilleen, laitettiin jolla ajokuntoon ja lähdettiin maihin etsimään Immigrationin toimistoa. Se löytyi Crews Inn -marinasta ja tulli viereisestä rakennuksesta. Kun maahantulomuodollisuudet oli hoidettu, käytiin kysymässä marinapaikkaa Crews Innistä. Siellä oli ihan täyttä, mutta vastapäisestä Coral Cove -marinasta löytyi paikka meille. Ajettiin sinne seuraavana päivänä.
Coral Covessa tapasimme yllättäen suomalaisen maailmanympäripurjehtijan Matti Lappalaisen, joka kunnosti telakalla Snuupi-venettään. Olimme tavanneet Matin n. 20 vuotta sitten Saarenmaalla, jossa kävimme edellisella veneellämme. Matilla oli edelleen sama Snuupi-veneensä. Matti oli ollut pitkään Trinidadissa ja jopa asunut siellä joskus aikaisemmin, joten häneltä sai arvokasta paikallistietoa.
Meillä oli tarkoitus olla Trinidadissa vain muutama päivä ja tehdä jonkinlainen sight-seeing-kierros. Pahaksi onneksi tulimme sinne juuri joulunalusviikolla ja meille suositeltu retkien järjestäjä Jesse James piti joululomaa tammikuun alkuun asti. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi vuokrata auto ja tutustua saareen omin päin.  Autovuokraamokin piti joulunpyhät lomaa, joten auto piti ottaa koko jouluviikoksi. Loppujen lopuksi se oli ihan kannattava homma, koska saimme tietää, että huoltoasemalta voi hakea dieseliä tosi halvalla, noin 0,18 €/litra, joten säästö oli todella huomattava, kun tankkasimme 650 litraa. Edellinen tankkaus  oli  Cap Verdellä ennen Atlantin yliystä. Saimme Matilta muutaman kanisterin lainaksi, joten tankkaus kävi aika helposti.
Joulun aatonaattona ajoimme saaren eteläpäähän, jossa kävimme Pitch Lakella eli tervajärvellä. Meillä oli mukana puolalaisamerikkalainen pariskunta Aldebaran-veneestä. Pitch Lake oli aika erikoinen paikka. Pinta oli suurimmaksi osaksi kovettunutta pikeä, mutta paikoitellen oli ihan sulia paikkoja, joista tikulla ronkkimalla nousi sulaa tervaa. Tervasta tehdään asfalttia, jota viedään ulkomaillekin. Kyseessä on raakaöljy joka nousee maan uumenista pintaan ja muuttuu pieksi. Ilmiö on harvinainen, mutta ei ainutlaatuinen,   vastaavia pikijärviä löytyy muistakin maista, joissa on öljyä.

Pitch Lake

Samalla reissulla kävimme myös Caroni Swamp -suolla, jonne tuhannet punaiset ibislinnut (scarlet Ibis) kerääntyvät iltaisin vietettyään päivän Venezuelan puolella. Meidät vietiin veneellä keskelle suoaluetta, jossa näky oli aivan uskomaton; pensaat olivat aivan punaisenaan ibiksiä ja koko ajan lensi lisää. Lintujen lisäksi näimme matkan varrella pari boakäärmettä sykkyrällä puun oksalla. Reissu oli kokonisuudessaa mahtava luontoelämys.

Scarlet Ibis

Kun tulimme takaisin autolle, niin koimme varsin ikävän yllätyksen. Auto ei lähtenyt käyntiin. Akku oli sipannut. Saimme käynnistysapua linturetken järjestäjältä, joka todella ystävällisesti jäi auttamaan meitä. Vihdoin auto lähti käyntiin, mutta ajettuamme vähän matkaa sammui uudestaan. Sama kaveri, joka oli auttanut meitä, ajoi meidän perässä ja pysähtyi uudestaan auttamaan. Soitettiin autovuokraamoon ja saatiin vihdoin paikalle korjaaja, joka toi uuden akun. Loppu hyvin, mutta aikaa tuhraantui melken 2 tuntia koko operaatioon.
Autosta oli tietenkin sekin hyöty, että pystyttiin tekemään joulun ruokaostokset helpommin. Muuten ehkä vähän ankeaan jouluun toi iloa se, että Matti suostui jouluvieraaksemme vaikkakin ensin sanoi, että eihän se passaa alvariinsa käydä teillä syömässä, kun muisti että illastimme yhdessä Saarenmaalla 20 vuotta sitten. Ateriaksi laitettiin paistettua ankkaa punakaalin ja paistinperunoiden kanssa. Kyllä se joululta maistui. Joulupukkikin kävi jollalla marinassa toivottamassa hyvää joulua.

Matti and Lennart at Christmas dinner in Chenoa

Tehtiin vielä pari retkeä autolla saaren sisäosaan ja itärannikolle. Hieno elämys oli Asa Wright -lintujen suojelualue. Sen keskus oli vanha huvila, jonka pihapiirissä on suunnaton määrä erilaisia lintuja. Varsinkin kolibrien taidokasta lentoa oli hauska seurata. Satuimme myös näkemään isojen liskojen parittelun, joka näytti aika agressiiviselta touhulta.

Kaiken kaikkiaan Trinidad oli meille hyvin positiivinen elämys. Meitä oli kovasti varoitettu, että siellä on vaarallista eikä voi liikkua missään. Emme kokeneet minkäänlaista uhkaa missään vaiheessa. Päinvastoin, ihmiset olivat erittäin ystävällisiä. Veneyhteisö oli todella sosiaalinen ja piti yhteyttä toisiinsa aamunetin kautta (VHF 68). Se järjesti korjausneuvontaa ja korjaajia sekä yhteisiä retkiä ja jos jonkinlaista muuta palvelua, todella upeita ihmisiä. Lisäksi vaikka Trinidadia ei pidetä minään varsinaisena turistikohteena, koimme luonnon todella upeaksi ja erittäin mielenkiintoiseksi. Trinidadissa vierähti kokonaista 2 viikkoa. Lähdimme takaisin kohti Grenadaa 30.12.2012.