Madeira

Funchal toivotti meidät pimeässä yössä tervetulleiksi vuoren rinteillä tuikkivin tuhansin valoin.  Näky oli uskomattoman hieno. Auringon valossa maisema oli ihan yhtä upea. Ensimmäinen päivä meni matkasta toipumiseen, mutta seuraavana päivänä vuokrattiin auto ja tutustuttiin saareen tarkemmin. Ajettiin ylös ja alas kapeita serpentiiniteitä. Eteen aukeni toinen toistaan upeampia maisemia: korkeita vuoria, jyrkkiä rantakallioita ja joka puolella uskomaton kukkaloisto, jopa tähän aikaan vuodesta. Saaren tieverkkoa on uusittu hiljattain ja varsinkin pääteillä oli runsaasti ihan uuden näköisiä tunneleita. Melkoisen vaikutuksen teki saaren keskellä oleva n. 1500 m:n korkeudessa oleva ylätasanko nummimaisemineen ja vapaasti laiduntavine lehmineen. Funchalissa ajoimme cable-carilla ylös vuorelle, josta oli upeat näköalat kaupunkiin. Kävimme ylhäällä Monte Palacen puutarhassa, jonka kukkatarjonta ei ihan vastannut odotuksiamme (olisi pitänyt mennä siihen toiseen, Jardim Botanicoon). Saaren ehkä erikoisin kulkuväline on ” toboggan” rottinkikelkka, jolla lasketaan katuja pitkin vuorelta alas. Emme itse uskaltaneet kyytiin, mutta näimme, miten homma toimii. Seppo oli ollut muutama vuosi sitten Madeiralla ja toimi meille täälläkin hyvänä oppaana. Valitettavasti Sepon piti lähteä joulukuun alussa kotiin ja saatoimme hänet haikein mielin lentokentälle. Paitsi hyvänä matkaoppaana Seppo oli verraton gasti purjehtiessamme Cascaisista Funchaliin.  Seuraava legi Madeiralta Kanarialle on sitten taas kahden keikka.

Funchal

Funchalin kauppahalli

Alamäkitaksi madeiralaisittain

Funchalin marinan aallonmurtajaan on ikuistettu täällä käyneiden veneiden ”käyntikortteja”, joiden joukosta löysimme muutamia tuttuja: mm. oma veneemme entiseltä nimeltään Lake of Saimaa ja Lenskin entinen kollega, kovan luokan (Mini Transat) kilpapurjehtija Ari Huusela.