Funchal

Kiinnittyessämme  uudelleen Funchalin marinaan saimme avuksemme suuren joukon erimaalaisia purjehtijoita (saksalaisia, australialaisia ja belgialaisia),  jotka kaikki olimme tavanneet jo Cascaisissa. Pieni ranskalaisvene lähti tunti  meidän saapumisen jälkeen ja näin saimme heidän paikkansa aallonmurtajan päästä suuren portugalilaisveneen edestä. Australialaiset siirtyivät ankkuriin marinan edustalle, saksalaiset siirtyivät sisemmäksi marinaan belgialaisen Twin Ladyn kylkeen meidän entiselle paraatipaikalle. Pimenevässä illassa jaksoimme hetken ihailla Funchalin upeaa jouluvalaistusta, kunnes päivän tapahtumista väsyneinä sammutamme veneestä valot, päivä on päättynyt, huomenna uusi.

Huoli Lotasta täyttää mielemme heti herättyämme ja illalla soitan tutulle lääkärille Suomeen saadakseni suomalaisen lääkärin mielipiteen Lotan tilasta. Jukan rauhallinen ja realistinen analyysi tilanteesta kuvaukseni perusteella on todella mieltä rauhoittava, vaikka vakavien jälkiseuraamusten mahdollisuutta ei voi täysin pois sulkea. Kun  Jukka vielä pyytää välittämään puhelinnumeronsa Lotalle ja sanomaan, että hänelle voi soittaa, jos tilanteessa tapahtuu jotain muutosta, olemme todella kiitollisia mieltämme rauhoittavasta asiantuntevasta avusta. Seuraavana aamuna saamamme sähköposti ja tekstiviesti Lotalta rauhoittaa meitä edelleen.

Aamulla aloimme selvittää sähköhaaverin kokonaisuutta. Ensi alkuun on saatava koneelle uusi starttiakku ja latauksen jakodiodi. Sitten kun ne on asennettu ja koekäytetty, katsotaan tarvitaanko jotain muuta. Norjalais-naapurimme opastuksella suuntaamme  paikalliseen venetarvikeliikkeeseen. Yllätys ja ei yllätys: hyllystä löytyy heti samanlainen diodi, kuin meillä, mutta tietysti  liian pieni.  Ei hätää, tilataan Lissabonista, jossa on hyllyssä yksi ja se luvataan toimittaa tänne maanantaiksi tai  tiistaiksi, kun nyt sattuu olemaan perjantai (niinpä tietysti kaikki särkyy perjantaisin, toteaa liikkeen omistaja). Sopiva starttiakku löytyy hyllystä, samoin generaattorin impellereitä, jos sellaisia tarvitaan. Impelleri kyllä oli edelleen täysin ehjä, mutta pumpun imuaukko oli tukkeentunut kuminpalasista, vaikka huolellisesti olin puhdistanut pumpun ja putket. Impellerin palaset olivat pudonneet syvälle imuputkistoon ja sieltä nousseet ylös ja tukkineet imuputken, kun uusi impelleri alkoi imeä vettä oikein kunnolla. Impelleri takaisin paikoilleen ja kansi kiinni, generaattori käyntiin ja täysi kuorma päälle. 5 tunnin käynnin jälkeen totesin sen olevan kunnossa.

Pari päivää myöhemmin tulivat saksalaiset nuoret, Philip ja Harriet  Seewind-veneestä  kysymään saisivatko tulla paraatipaikalta meidän kylkeen aallon murtajan päähän. Olivat kyllästyneet kadulla 24 tuntia soivaan joulumusiikkiin ja ohi kulkevien saksalaisturistien päivittelyyn, miten te noin  nuoret pärjäätte noin pienellä veneellä aivan yksin. Norjalaisveneen kippari, joka on jo rasvannut narisevan laiturin, uhkaa mennä rasvaamaan paikalliset musiikki-instrumentit, kun häneltä ja perheeltä alkaa mennä paikallinen  musiikkianti yli äyräiden.

Philipin ja Harrietin kautta tutustumme  belgialaiseen Twin Ladyn miehistöön, johon kuuluu isä, äiti ja 5 lasta (2 -7 v). Lapset kiipeilivät laitureilla ja veneessä kuin apinat. Mieleen painuu kuva nuoresta äidistä, joka Twin Ladyn takakajuutassa lukee Balzahar- iltasatua lapsillensa. Käymme kukin vuorollamme sanomassa hyvää yötä. Tässä maailmassa ei tällä hetkellä ole kansallisuuksia eikä kieliä, ainoastaan ihmisläheisyyttä.

Vietämme todella mieleen painuvan yhteisen illan Twin Ladyssä. Mukaan liittyy nuori hollantilaispoika, joka on yksin purjehtinut Etelä-Afrikasta Afrikan rannikkoa pitkin St. Helenalle, sieltä Kap Verdelle ja edelleen Funchaliin. Vene vuoti, näin merivesi ja kosteus rikkoi navigointivälineet ja kartan Brasiliaan, jonne hän alun perin suunnitteli menevänsä. Kaveri oli vuosi sitten käynyt purjehduskurssin  Etelä-Afrikassa ja ostanut veneen. Ihmiset tekevät yleensä mitä osaavat, jotkut mitä haluavat. Lissabonin jälkeen hän kuitenkin suunnitteli matkustavansa bussilla kotiin Hollantiin talvehtimaan.

Funchalissa avattiin joulusesonki 8.12. Koko kaupunki oli täynnä jouluvaloja ja –koristeita. Sen lisäksi joka päivä oli kaikenlaista ohjelmaa musiikkiesityksistä kansantansseihin. Täällä todella satsataan jouluun. Käytimme ”luppoajan” myös patikointiin Funchalin yläpuolella vuorenrinteessä kulkevaa kastelukanavaa eli levadaa pitkin. Mielenkiintoinen ja hieno patikkaretki.

Viimeisenä päivänä ennen lähtöämme Funchalista maalasi Riitta veneemme logon laituriin. Chenoan logosta tuli nyt huomattavasti hienompi kuin Nazareaan  maalaamamme harjoituskappale, ehkä siksi että nyt Riitta hoiti taiteilun yksin. 

Keskiviikkona aamupäivällä saimme latauksen jakodiodin. Parin tunnin ahertamisen jälkeen kaikki on paikoillaan ja tunnin koekäytön jälkeen totean kaiken oleva kunnossa.

Lähes kaikkien mielestä oli  lähtöpäivä, vaikka sääennuste ei kaikilta osin paras mahdollinen ollutkaan: hyvä tuuli, mutta kova merenkäynti, aallon korkeus 5 m ja odotettavissa ristiaallokko. Norjalainen lähti aamupäivällä kohti Teneriffaa, Seewind iltapäivällä samaan suuntaan. Belgialaisten kanssa totesimme, ettei sää ole kovinkaan houkutteleva. He olisivat halunneet purjehtia seurassamme Kanarialle ja olivat silmin nähden pettyneitä, kun sanoin, että lähdemme heti, kun olemme saaneet kaiken valmiiksi. Totesin myös, että jos minulla olisi viisi pientä lasta mukana, en lähtisi. Jotenkin helpottuneen oloinen kaveri totesi, ettei hän sitten lähdekään. Täällä on hyvä olla ja paljon tekemistä ja tuleehan meillekin sopiva sää, ehkä jo ensi viikolla, toivottavasti tapaamme Kanarialla. Haikein mielin ja pahoillamme, ettemme voineet olla avuksi tälle suurelle ja  erittäin sympaattiselle perheelle lähdemme meihin syvän vaikutuksen tehneeltä upealta Madeiralta.