Las Palmas 17. – 27.12.2011

Kiireinen lähtömme Funchalista johtui ennen kaikkea siitä, että halusimme päästä Las Palmasiin huoltamaan Perkinsiä ennen joulua. Las Palmas on tunnetusti paikka, jossa on saatavilla kaikkea venealan palvelua, joten monet veneilijät ajoittavat Atlantin ylitysvalmistelut juuri tähän satamaan, jossa tehdään huoltotyöt ja viimeiset varustelut ennen Atlantin ylitystä.

Perkinsiin piti vaihtaa ns. jakopään hihna, jota työtä en halunnut itse tehdä, koska pienikin virhe asennuksessa saattaa rikkoa koko moottorin. Huoltomies saatiin seuraavana päivänä paikalle ja yhdessä aloitimme työt. Ensin piti moottorista irrottaa suurikokoinen laturi ja sen kiinnitysjalka. Tekniikkamurhe iski jälleen; 12 mm paksu teräsjalka oli keskeltä murtunut lähes poikki. Hyvä, että murtuma tuli esille nyt, sillä jalan pettämisellä olisi saattanut olla hyvinkin tuhoisat seuraukset. Seuraava murhe oli jakopään hihnan kiristyspyörissä, joiden molempien laakerit olivat kuluneet. Toinen pyöristä löytyi huoltoliikkeen hyllystä ja toinen tilattiin Madridista. Laturin jalka hitsattiin ja vahvistettiin, ja kun toinen pyörä tuli kahden päivän kuluttua, saatiin kaikki paikoilleen parissa tunnissa. Huoltomies oli mukava, puhelias ammattimies. Hänen puheesta meni kyllä minulta aika paljon ohitse, mutta eipä tuo yhteistyötä haitannut, pääasia että nyt on laturin kiinnitys korjattu ja Perkins huollettu.

 Perkinsin huolto oli tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen asia Las Palmasissa.  Toinen akuutti juttu oli löytää postikonttori, jotta saataisiin joulukortit postiin ennen joulua (eihän ne jouluksi tietenkään perille ehdi, mutta pitäisi edes saada lähtemään ennen joulua).  Postikonttorin löytäminen oli varsin hankalaa. Kyselimme sekä poliisilta että vastaantulevilta ihmisiltä ja saimme hyvin ristiriitaisia neuvoja. Lopulta posti löytyi ison tavaratalon ylimmästä kerroksesta. Halusimme myös lähettää jouluterveisiä netin kautta ja tietysti yhteydet reistailivat juuri pahimpaan aikaan. Kävimme jopa nettikahvilassa, jossa taas ei saatu virtaa koneeseen. Lopulta, kun oltiin jo luopumassa toivosta,  huomattiin, että yhteys toimi ihan hyvin veneen kannella. 

Koska Perkinsin huolto kesti niin kauan, päätimme viettää joulun Las Palmasissa. Tunnelman luomiseksi asennettiin istumakaukaloon jouluvalot. Sisätiloissa tyydyttiin kynttilöihin ja paperista leikattuihin lumitähtiin. Kinkun sijasta syötiin ankanrintaa, joka maistui ihan hyvältä punakaalin ja rosmariiniperunoiden kanssa. Parasta joulunvietossa olivat runsaat joulutervehdykset ystäviltä ja sukulaisilta tekstiviesteinä, sähköposteina ja Skypen kautta, kiitos kaikille. 

Chenoa jouluvalaistuksessa

Jouluateria veneessä

Las Palmas ei kaupunkina ole hirveän kiinnostava. Liian suuri, liikaa liikennettä ja vilinää. Marinakin on niin iso, että kestää jonkin aikaa, ennen kuin oppii hahmottamaan sen. Kaupungin länsipuolella on kyllä hieno Playa de las Canterasin uimaranta ja koko se puoli on enemmän turistirantaa kuin itäpuoli, jossa on isot satamat ja liikekeskukset.  Joulupäivänä ajoimme polkupyörillä ”turistipuolelle” ja nautimme cortadot rantakahvilassa.

Las Palmasin marina

Kanarian alkuperäisasukkaita; saaren alkuperäinen nimi on Insulae Canium eli koirien saari, koska saarella muinoin asui isokokoisia koiria

Joulun jälkeen halusimme päästä eteenpäin. Seuraavaksi pysähdyspaikaksemme oli suunniteltu Pasito Blanco Gran Canarian eteläkärjessä. - Miksi juuri Pasito Blanco; juuri tästä marinasta aloitin gastina s/y Another Story’ssä vuonna 2002 edellisen Atlantin ylityspurjehduksen. Lisäksi lähellä oleva Playa del Ingles on tuttu paikka työajoilta, joten sieltä on helppo löytää oikeat kaupat ensi viikolla alkavaa veneen ”provianteeramista” (muonitusta) varten.  Se ei olekaan ihan pikkujuttu, kun tarvitaan 4 ihmisen muonat n. 1,5 kuukaudeksi. Saamme ensi viikolla miehistötäydennystä, kun 2 entistä kollegaa liittyy seuraamme.

Tiistaiaamuna soitimme Marina Pasito Blancoon ja kysyimme laituripaikkaa. Meille luvattiin paikka päiväksi tai pariksi, mutta enempää eivät voineet luvata. Kun saaren eteläosasta löytyy ainakin kolme muutakin marinaa, päätimme lähteä. Oli vielä käytävä kiireesti kadun toisella puolella olevassa venetarvikeliikkeessä ostamassa Cap Verden kohteliaisuuslippu, jonka olimme edellisenä iltana todenneet puuttuvan lippuvalikoimastamme.