Tekisi mieli jatkaa matkaa, mutta epäedulliset tuulet pitävä
meidät Funchalissa vielä muutaman päivän. 8 .12 päätämme lähteä kohtalaisen
navakasta tuulesta huolimatta, mikä jo sinänsä tekee ahtaasta laituripaikasta
lähtemisen hankalaksi. Muutenkin on mieli matala meillä molemmilla, sillä
aamulla saimme nuoremmalta tyttäreltämme, joka työskentelee Intiassa,
puhelinsoiton. Hän kertoi joutuneensa liikenneonnettomuuteen palatessaan töistä
kotiin. Riksan päälle oli ajanut auto sillä seurauksella, että Lotta lensi pää
edellä katuun ja heräsi paikallisessa sairaalassa, jossa suuri haava
takaraivossa oli ommeltu ja kaikki asiaan kuuluvat muut toimenpiteet tehty ja
Lotta vakuuttaa olevansa olosuhteisiin nähden kunnossa.
Avuttomuuden tunne ja huoli painaa meitä, kun nostamme
purjeet Funchalin aallonmurtajan sisäpuolella. Noin 20 kn sivumyötäinen tuuli
kuljettaa meitä noin kolme tuntia, kunnes tuuli tyyntyy ja käynnistämme Perkinsin. Hyvä aika mennä vähäksi aikaa
salongin sohvalle makaamaan. Riitta pistää päänsä sisälle ja ilmoittaa, että
haisee palaneelta, niin todella haisee. Ampeerimittari näyttää suurta
purkamista siitä huolimatta, että kone käy ja suuri laturi tekee sähköä. Kone
seis ja kaikki sähköt pois, mutta jostain tulee edelleenkin palaneen hajua.
Kajuutan porras pois paikoiltaan ja lattialuukku auki, koneen starttiakku on
tulikuuma ja siitä nousee pahan hajuinen höyry. Kaapelikengät irti akusta,
tilanne rauhoittuu, paitsi että konehuoneessa haisee myöskin palaneelta,
latausdiodin muovikuori on alkanut sulaa. Maissa olevien ystävien myöhemmät
kommentit ”voihan räkä”, ”voihan paska” sopivat tilanteeseen. Kännykässä on
vielä heikko signaali, joten soitan sähkömies-Matille. Hän toteaa heti, että se
Optima- amg-akku tekee juuri tuon, kun sillä alkaa olla muutamia vuosia ikää.
Laturista hihnat irti, niin ei pääse tapahtumaan lisää vahinkoa ja kone taas
käyntiin, jos sitä tarvitsette, on hänen neuvonsa. Generaattorin starttiakulla
laitamme Perkinsin käyntiin ja suuntaamme takaisin kohti Funchalia. Näin siksi,
että minulla on pieni epäilys siitä, että generaattori ei toimi kunnolla
impellerin vaihdosta huolimatta ( pakoputkesta tuleva vesimäärä on mielestäni
pienempi kuin aikaisemmin), eikä pelkät aurinkopaneelimme tuottaisi meille
riittävästi sähköä, jos generaattori pettäisi. Näin olisimme todennäköisesti
ilman sähköä saavuttaessa Las Palmasiin ehkä pimeään aikaan.
Funchaliin saavumme todella hyvässä sivumyötäisessä tuulessa
1,5 tunnin kuluttua. Varmistaudumme
satamaan tulon mahdollisimman hyvin, ankkuri valmiina vapaapudotukseen ja
purjeet sopiviksi, jotta voisimme ajaa ainakin marinan sisääntuloaukkoon asti
purjeilla. Perkins käynnistyy kuitenkin ongelmitta ja ajamme sisään marinaan,
jossa meidät viittoillaan suuren portugalilaisen puuveneen kylkeen. Huoli Lotan
voinnista on jotenkin helpompi kestää maissa kuin merellä, joten
tekniikkamurheesta löytyy hyväkin puoli.
![]() |
Paluu Funchaliin |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti