Lissabon - Helsinki 14.10.2011 Finnair Airbus 320
Oltiin saatu ruotsalaiselta Olalta (s/y Noa-Noa) vihje, että Seixalissa, vastapäätä Lissabonia, on edullinen venetelakka, jonne veneen voisi jättää joksikin aikaa. Soitettiin sinne ja meille luvattiin venepaikka ja nosto kohtuulliseen hintaan. Ajettiin pitkin Tejo-joen suistoa ylöspäin. Joessa oli yllättävän kova virta, joka oli tällä kertaa myötäinen nostaen todellisen nopeutemme lähelle 9 solmua. Tyynessä 0-virtaisessa vedessä kuljemme yleensä n. 4,5 solmua, mikä polttoaineen kulutuksen/matkan suhteen on osoittautunut parhaaksi.
Lissabonin edustalla alitettiin upea silta ”Ponte 25 de Abril” (ent. Ponte de Salazar). Silta on rakennettu 1966 San Franciscon ”Golden Gate” esikuvanaan ja se on n. 2 km pitkä.
Kun pääsimme Tagus Yacht Centeriin, oli kaikki valmiina ja vene nostettiin saman tien ylös. Vene piti nostaa potkuriakselin tiivisteen vaihtoa ja siimaleikkurin asentamista varten. Kun vene nostettiin huomasimme, että potkuriin oli tarttunut narua ja kalastussiimaa, jotka eivät onneksi olleet vaikuttaneet kääntyvälapasen potkurimme toimintaan. Veneen nostoa puolsi myös se, että telakalla oli paremmin tilaa ylhäällä kuin vedessä. Telakalla oli myös vanha tuttumme ruotsalainen Noa-Noa. Tutustuimme myös pariin amerikkalaispurjehtijaan, jotka olivat odottaneet osia veneisiinsä jo kuukauden. Meillä on ollut onni tai taito saada tarvitsemamme osat alta viikossa.
Perjantaina 14.10. lensimme Lissabonista Helsinkiin ja jätimme veneen telakalle odottamaan paluutamme n. 4 viikon päästä. Kotiutuminen vaati meiltä muutaman päivän totuttelemisen: kaikki on suorassa, ei keikuta eikä tavarat putoile, lisäksi vaikutti lämpötilaero Portugalin helteestä (n. +30ºC) Suomen syksyyn (n.+6ºC). Parasta Suomeen tulossa on rakkaitten lastenlasten, Laurin ja Tuomaksen, tapaaminen. Käytämme tämän Suomessa käynnin myös kummankin omaan huoltoon eli käymme hammas-, silmä-, ym. lääkäreissä, jotta voimme turvallisin mielin jatkaa matkaamme kaukaisemmille vesille.
Jo vajaan 5 kuukauden yhtäjaksoinen vene-elämä on selvästi alkanut muokata asenteitamme. Veneellä on hyväksynyt sen, että säätila on lähes kaikkea muuta säätelevä asia. Jos tämän lisäksi tankeissa riittää makeaa vettä, vähän polttoainetta ja provianttilaatikosta jotain syötävää, ei juuri muuta kannata merellä murehtia. Elämä maissa on huomattavasti enemmän säädeltyä.
Ohessa valokuvia, jotka Amerikassa talvehtivat ystävämme ovat tallentaneet seuratessaan matkaamme Cascaisista Seixaliin ns. livenä ja lähettäneet sähköpostitse meille.
AIS on kattava järjestelmä, joka antaa todella eksaktia tietoa. Sen pääasiallinen tarkoitus on toimia kauppamerenkulun turvallisuuslaitteena. On hienoa, että se toimii pienveneissä samalla tavoin, lisäksi ilmaiseksi. Ship trak on ei kaupallinen, amatööripohjainen seurantajärjestelmä, joten sen päivitys saattaa olla ajoittain vähän hidasta ja positiot ehkä karttajärjestelmistä johtuen hieman epätarkkoja. Lisäksi meidän lähettämämme tieto tulee lyhytaaltoradion (SSB) kautta, jonka lähetykseen vaikuttavat välillä haitallisesti monetkin tekijät. Yhtä kaikki, mielestäni aikaisemmin konservatiiviseen merenkulkuun ja veneilyyn on nykyelektroniikka, sekä kaupallinen että harrastepohjainen, tuonut lisää turvallisuutta ja mukavuutta. Jotkut blogimme lukijat ovat sanoneet, että tuntuu kuin olisi melkein itsekin mukana, kun läheltä pääsee seuraamaan, missä ja miten kuljette. Tällaisella palautteella on meille todella suuri merkitys, sillä blogin tekemisessä on kuitenkin oma työnsä, varsinkin kun siihen pitää saada sopusoinnussa kahden ihmisen erilaiset mielipiteet.
Lissabonin edustalla alitettiin upea silta ”Ponte 25 de Abril” (ent. Ponte de Salazar). Silta on rakennettu 1966 San Franciscon ”Golden Gate” esikuvanaan ja se on n. 2 km pitkä.
Kun pääsimme Tagus Yacht Centeriin, oli kaikki valmiina ja vene nostettiin saman tien ylös. Vene piti nostaa potkuriakselin tiivisteen vaihtoa ja siimaleikkurin asentamista varten. Kun vene nostettiin huomasimme, että potkuriin oli tarttunut narua ja kalastussiimaa, jotka eivät onneksi olleet vaikuttaneet kääntyvälapasen potkurimme toimintaan. Veneen nostoa puolsi myös se, että telakalla oli paremmin tilaa ylhäällä kuin vedessä. Telakalla oli myös vanha tuttumme ruotsalainen Noa-Noa. Tutustuimme myös pariin amerikkalaispurjehtijaan, jotka olivat odottaneet osia veneisiinsä jo kuukauden. Meillä on ollut onni tai taito saada tarvitsemamme osat alta viikossa.
Perjantaina 14.10. lensimme Lissabonista Helsinkiin ja jätimme veneen telakalle odottamaan paluutamme n. 4 viikon päästä. Kotiutuminen vaati meiltä muutaman päivän totuttelemisen: kaikki on suorassa, ei keikuta eikä tavarat putoile, lisäksi vaikutti lämpötilaero Portugalin helteestä (n. +30ºC) Suomen syksyyn (n.+6ºC). Parasta Suomeen tulossa on rakkaitten lastenlasten, Laurin ja Tuomaksen, tapaaminen. Käytämme tämän Suomessa käynnin myös kummankin omaan huoltoon eli käymme hammas-, silmä-, ym. lääkäreissä, jotta voimme turvallisin mielin jatkaa matkaamme kaukaisemmille vesille.
Jo vajaan 5 kuukauden yhtäjaksoinen vene-elämä on selvästi alkanut muokata asenteitamme. Veneellä on hyväksynyt sen, että säätila on lähes kaikkea muuta säätelevä asia. Jos tämän lisäksi tankeissa riittää makeaa vettä, vähän polttoainetta ja provianttilaatikosta jotain syötävää, ei juuri muuta kannata merellä murehtia. Elämä maissa on huomattavasti enemmän säädeltyä.
Ohessa valokuvia, jotka Amerikassa talvehtivat ystävämme ovat tallentaneet seuratessaan matkaamme Cascaisista Seixaliin ns. livenä ja lähettäneet sähköpostitse meille.
AIS on kattava järjestelmä, joka antaa todella eksaktia tietoa. Sen pääasiallinen tarkoitus on toimia kauppamerenkulun turvallisuuslaitteena. On hienoa, että se toimii pienveneissä samalla tavoin, lisäksi ilmaiseksi. Ship trak on ei kaupallinen, amatööripohjainen seurantajärjestelmä, joten sen päivitys saattaa olla ajoittain vähän hidasta ja positiot ehkä karttajärjestelmistä johtuen hieman epätarkkoja. Lisäksi meidän lähettämämme tieto tulee lyhytaaltoradion (SSB) kautta, jonka lähetykseen vaikuttavat välillä haitallisesti monetkin tekijät. Yhtä kaikki, mielestäni aikaisemmin konservatiiviseen merenkulkuun ja veneilyyn on nykyelektroniikka, sekä kaupallinen että harrastepohjainen, tuonut lisää turvallisuutta ja mukavuutta. Jotkut blogimme lukijat ovat sanoneet, että tuntuu kuin olisi melkein itsekin mukana, kun läheltä pääsee seuraamaan, missä ja miten kuljette. Tällaisella palautteella on meille todella suuri merkitys, sillä blogin tekemisessä on kuitenkin oma työnsä, varsinkin kun siihen pitää saada sopusoinnussa kahden ihmisen erilaiset mielipiteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti