Grand Anset d’ Arlet 10.04.2012 * 06.00 - Cul-de-Sac Marin 10.04.2012 * 10.10 = 15,3 Nm/ 04h 10’

Vietimme koko pääsiäisen Anse d’Arlet’ssa. Ensimmäisenä arkipäivänä eli tiistaina aamuyöllä saimme tekstiviestin, jossa kerrottiin latureiden lähteneen Hollannista jo 05.04. Toiveikkaina lähdimme auringon noustessa takaisin kohti Le Marinia.

Anse d'Arlet Anchorage

Toivoimme aikaisen aamun ja tyynen meren taas näyttävän valaat meille, mutta lahdelta ulos tultuamme totesimme, että keli oli aivan toisenlainen, oli melko korkea maininki ja aika navakka vastatuuli. Toisaalta koneella piti kuitenkin ajaa, jotta saisimme akkuja ladattua. Valaat eivät valitettavasti näyttäytyneet. Tulimme tutulle ankkuripaikalle Cul-de-Sac –lahdelle noin 10 maissa. Söimme aamiaisen, minkä jälkeen kysyimme paikkaa marinasta. Käskivät ottaa yhteyttä iltapäivällä uudestaan. Pääsimme marinaan klo 15.25. Kun vene oli saatu kunnolla kiinni, niin menimme toiveikkain mielin toimistoon kysymään, oliko meille tullut pakettia Hollannista. Ei ollut. Seuraavana yönä taas soittelua Suomeen. Saatiin lähetyksen seurantanumero, jonka mukaan paketti oli lähtenyt Amsterdamista vasta10.4. Ei siis auta muu kuin vain odottaa. Odottaessamme lähetyksen saapumista saimme tehtyä jotakin hyödyllistäkin: pyykit saatiin pestyiksi marinan itsepalvelupesulassa, kumpikin pääsi leikkauttamaan hiuksensa läheisessä kampaamossa ja lisäksi on tehty aika paljon huolto- ja korjaustöitä veneessä. Pieni työ oli lipun vaihto, mutta tulos sitäkin upeampi. Uusi puhdas Suomen lippu on marinassa liehuvista lipuista se komein.  Tänään on kulunut viisi päivää siitä, kun laturit lähtivät Hollannista, joten TNT express ei kyllä ole kovin nopea. 

Cul de Sac Marin, teknisiä ongelmia.

Olo marinassa alkaa tuntua yhä tukalammalta, emmekä tällä hetkellä tarvitse marinan palveluita, kaipaamme omaa rauhaa ja ankkurilahdella puhaltavaa raikasta tuulta. joten siirrymme päivällä ankkuriin. Huomenna on tarkoitus lähteä n. 15 Nm pohjoiseen Grand Anse d’ Arlet –lahdelle. Varmuuden vuoksi vielä tankit täyteen vettä (7 €/1000 l on kohtuullinen hinta). Saamme kääntöapua marinan jollalla, sillä laituriväli on erittäin kapea ja lisäksi tuulee kohtalaisesti tietenkin väärästä suunnasta. Pyrimme aina lähtiessä ja saapuessa saamaan jonkun marinan henkilökunnasta paikalle, jotta näkevät, ettei tapahdu kolhimisia.

Cul-de-Sac anchorage

Ankkuripaikalla käynnistämme generaattorin, joka edellisen käyntijakson lopussa pysäytti itsensä todennäköisesti tilapäiseen lämmön nousuun. Generaattori on yleensä lähtenyt kiltisti käyntiin  tällaisten häiriöiden jälkeen muutaman tunnin odottamisen jälkeen, mutta nyt ei. Suomessa on jo ilta, joten herätyskello soimaan kello 2 yöllä, soitto maahantuojalle Suomeen. Ohjeiden mukaan saan häiriökohdan ohitettua ja laite käynnistyy ja tuottaa 220 V sähköä, mutta ei akkulatureille. Taas soitto Suomeen, tällä kertaa sähkömiehelle. Vika selviää nopeasti, hidastinrele on palanut, tämä jo kolmannen kerran, joten vararele löytyy omasta takaa. Kun rele on vaihdettu, tulee virta akkulatureillekin, mutta ne eivät suostu käynnistymään. Uusi soitto maahantuojalle Suomeen, taas mittaillaan ja ihmetellään. Lopuksi on todettava, että molemmat akkulaturit ovat kärähtäneet, tämä jo toinen kerta kolmen vuoden sisään. Edellisen kerran Hollantilainen valmistaja syytti Suomen sähköverkkoa. Heidän mukaansa rikkoutumisen oli aiheuttanut maasähkössä ollut massiivinen virtapiikki. Nyt oli ainoa virrantuottaja heidän valmistamansa generaattori, joten sieltä jostain pitäisi vika löytyä. Niin oli edellisen kerrankin, mutta sitä oli vaikea todistaa. Suomen maahantuoja lupasi heti ottaa valmistajaan yhteyttä ja ilmoittaa, miten ja milloin uudet laturit saadaan tänne. Vastaus tuli kahden päivän kuluttua. Nyt on tulossa pääsiäinen, joten laturit lähtevät matkaan ensi viikon tiistaina, jolloin he myös lupasivat ilmoittaa, milloin laturit ovat perillä.

Ainoa virran tuottaja on nyt Perkins. Ison turbodieselin käyttäminen lähes tyhjäkäynnillä akkujen lataamiseen ei tietenkään ole järkevää, mutta saa nyt vähän aikaa kelvata. Kahden aurinkopaneelin tuotto on aika pientä, mutta auttaa toki.

Välillä vähän ottaa jatkuvat tekniikkamurheet päähän, mutta ei auta, niiden kanssa on vain tultava toimeen, eikä ne saa pilata elämää, joten ankkuri ylös ja kohti Grand Anse d’ Arlet -lahtea.   

   

Cul-de- Sac Marin

Martinique kuuluu Ranskaan ja niin ollen myös EU:hun. Pääkieli on ranska, mutta sen ohella puhutaan myös creolia. Asukkaita on n. 400.000, pääkaupunki on Fort-de-France. Valuuttana on euro, mikä tekee hintojen vertailun helpoksi verrattuna muihin saariin. Ranskan vaikutus näkyy kaikkialla; kaupoista saa samoja tuotteita kuin Ranskastakin. Yleisvaikutelma on muihin saariin nähden siistimpi ja paremmin organisoitu. Tiet ovat erinomaisia verrattuna muihin Karibian saariin.

Kun tulimme ankkurilahdelle Le Marinin edustalle Immigration oli jo kiinni, joten viranomaismuodollisuudet hoidettiin seuraavana aamuna. Sisäänkirjoitus tapahtuu täällä omatoimisesti tietokoneella. Printin lukee ja leimaa yksi virkamies (muualla Karibian maissa 3), mikä nopeutti proseduuria. Rannan tuntumasta löytyi hyvä supermarket, jossa käytiin täydentämässä ruokavarastoja. Illallisen jälkeen Riitta huomasi, että n. 20 vuotta sitten laitettu nastahammas heilui ja lopulta irtosi. Yritettiin seuraavana päivänä päästä hammaslääkäriin, mutta oli lauantai eikä lääkäri tietenkään ollut paikalla.  Vastaanottoapulainen neuvoi tulemaan takaisin maanantaina. Hammaslääkärireissulla käytiin isossa supermarketissa, jossa tavattiin suomalaispariskunta Riitta ja Jorma, jotka ovat seilanneet jo 6 vuotta Karibialla. He kutsuivat meidät iltapäivällä veneelleen ja saimme paljon arvokkaita vinkkejä Karibialla seilaamisesta.

 Sunnuntaina ajettiin jollalla pitkin ankkurilahtien mangroverantoja. Suurella lahdella veneet ovat aktiivisessa purjehduskäytössä ja hyvin hoidetun näköisiä. Pienemmillä lahdilla lähellä mangroverantoja on ns. elämäntapaveneitä, osa varmaankin paljon kiertäneitä, mutta monia joissa vain asutaan. Osa on jätetty täysin heitteille. Hylyistä osa on vielä pinnalla, mutta moni jo puoliksi uponneena. Tuli jotenkin surullinen olo, kun katseli niitä.

Maanantaiaamupäivä vietettiin hammaslääkärin odotussalissa. Lopulta nuori, pätevän tuntuinen hammaslääkäri laittoi hampaan paikoilleen.  Oli todella helpottava tunne, kun pystyi taas hymyilemään ihan vapaasti.

Muutaman päivän ankkurissa olon jälkeen päätimme mennä Le Marinin marinaan. Vuorokausimaksu Chenoan kokoisesta veneestä on n. 22 €, mikä on ihan kohtuullinen. Marinassa toimii myös nettiyhteys, mikä oli yksi syy sinne menoon. Suurin syy marinaan menoon oli kuitenkin se, että jolla on ruvennut vuotamaan ja se piti saada paikatuksi.  Jolla nostettiin laiturille ja paikattiin ohjeiden mukaisesti. Liiman piti kuivua 3 vrk. Marinassa on myös itsepalvelupesula, joten pyykitkin tuli hoidettua.

Water coming in, air going out!

Sillä välin, kun odotettiin jollan liimausten kuivumista, vuokrattiin auto ja tutustuttiin saareen laajemmin. Ajettiin itärannikkoa ylös, upeita maisemia: paljon banaani- ja sokeriruokoviljelmiä, karjaa laitumella enemmän kuin muilla saarilla. Käytiin parissa rommitehtaassa ja banaanimuseossa, jossa oli esitettynä kaikki mahdollinen informaatio banaaneista. Saaren korkein vuori on Mont Pelé, joka on tulivuori ja purkautunut viimeksi vuonna 1902. Ajoimme vuorelle niin pitkälle kuin autolla pääsee. Loppumatka huipulle olisi pitänyt kävellä, mutta jätimme sen urheilun väliin. Suurimman vaikutuksen teki meihin molempiin kuitenkin saaren sisäosan sademetsä, jonka läpi tie kulki. Riviere Alman kohdalla jalkauduimme jopa vähäksi aikaa ja kuljimme pienen matkan joen vartta pitkin valtavien puiden ja saniaisten katveessa.

East Coast of Martinique

Depaz Rum Distellery

Rain forest

Jollan paikkaus ei onnistunut, sillä uusia vuotoja ilmenee sitä mukaan kuin edellisen saa paikattua. Venäläisvalmisteisen jollan saumat eivät ilmeisesti siedä Karibian oloja. Toivottavasti pärjäämme kuitenkin tällä jollalla edes tämän kauden.