St. Peter Port, Guernsey 24.07.2013 *08.30 (UTC) - Oostende, Belgium 26.07 * 13:05 (UTC) = 2 vrk 4 h 35'/242,0 Nm

Gernsey’ssä oltiin vain yksi yö. Herättiin aikaisin ja irrotettiin köydet viereisen brittiveneen kyljestä. Ajettiin polttoainelaiturille, jonka edessä oli pitkä jono veneitä odottamassa vuoroaan. Riitta yritti päästä maihin yhden laiturissa olevan hollantilaisveneen kyljestä, että olisi voinut käydä maksamassa satamamaksun sillä välin kun odotettiin tankkaukseen pääsyä. Tankkauslaiturin valvoja nosti hirveän metelin, ettei tämä ole mikään maihinnousupaikka ja esti maihin pääsyn. Oli pakko odottaa, kunnes päästiin itse kiinnittymään polttoainelaituriin. Vielä silloinkin yritettiin maihin meno estää, kunnes Lenski  huutamalla ja rautalangasta taivuttamalla sai kaverin ymmärtämään asian. Sen jälkeen oltiin sitten tosi höveleitä. Sillä välin kun Lennart tankkasi veneen, Riitta  käveli sataman toiselle puolelle maksamaan laiturimaksun (30 puntaa).

Kun lähdettiin satamasta, niin oli aluksi myötävirta. Virta aiheutti sataman ulkopuolella voimakkaan aallokon lähes tyynessä  meren pinnassa. Jonkin ajan päästä virta muuttui vastaiseksi ja hyvin pyörteiseksi, oli vaikea uskoa, miten suuria korjauksia suuntaan piti tehdä, jotta oikea suunta pohjan suhteen säilyisi.  Tästä nimenomaisesta merialueesta varoitetaan merikorteissa nimellä ”Alderney race”. Edellisellä kerralla tällä merialueella alaspäin mennessä kolme vuotta sitten oli yö ja meillä oli myötätuuli ja myötävirta, vauhtia 10-11 solmua, joten alueesta jäi tosi positiivinen kuva. Luonto on nyt senkin väärän kuvan korjannut.  Ohitettuamme Cap Haugen niemenkärjen muutui elämä taas positiivisemmaksi. Sivumyötäinen tuuli, vastavirta hellitti ja muuttui lopulta myötäiseksi. Mikäs on ollessa, vauhdin siivittämä yö edessä. 

Seuraava päivä oli tosi lämmin ja aurinkoinen. Vene kulki verkkaisesti purjeilla. Käytiin kumpikin suihkussa takakannella ja kuivateltiin sen jälkeen auringossa. Lennart meni vähäksi aikaa lepäämään ja Riitta jäi kannelle tekemään sudokuja. Yhtäkkiä meitä kutsuttiin VHF:ssä. Ihan vieressämme oli iso ranskalainen tullivene. Ei  oltu huomattu sen tuloa ollenkaan. Riitta oli ihan nakuna ja syöksyi sisään hakemaan jotain kudetta päälleen. Vähän ajan päästä 4 aseistettua tullimiestä tuli kumiveneellä meidän veneeseen. Edellistä ranskalaistullin tarkastuksesta kolme vuotta sitten meille oli jäänyt ihan positiivinen kuva, joten Lenski  toivotti heidät tervetulleiksi, vaikka mielestämme olimme kansainvälisellä merialueella.  Halusivat tietää, onko meillä mitään tullattavaa. Annettiin niille Guernseyllä täyttämämme tulliluettelo, johon oli melko ylimalkaisesti merkitty veneessä olevat tupakat ja akoholit. Se ei riittänyt tullimiehille, vaan he halusivat tutkia veneen. Penkoivat sen ylösalaisin ja kaiken huippu oli, että halusivat avata akkulokerot ja tarkistaa akkujen virran. En tiedä oliko typerää suostua kiinni pultattujen teräsluukkujen avaamiseen. Pieni kosketus teräsluukulla johonkin + napaan oikosulkisi 900 ampeerituntia, mikä olisi varsinainen  katastrofi. Pinna rupesi todella kiristymään, onneksi sain itseni jotenkin hillittyä, sillä seurauksena olisi ollut veneemme hinaaminen lähimpään ranskalaiseen satamaan, jossa uhkasivat todella purkaa koko veneen.   Tupakoita ja viinaa löytyi tietysti enemmän kuin olimme ilmoittaneet. Tullimiehet löysivät myös isot simpukan kuoret, jotka oli tarkoitus viedä tuliaisiksi. Ne ovat uhanalainen laji eikä niitä saa  jonkin Washingtonin direktiivin mukaan pyydystää. Kuitenkin Karibian saarilla paikalliset saavat ilman rajoituksia pyydystää ja myydä Conch-simpukoita elintarvikkeeksi. Simpukan lihaa (lambia) löytyy joka ravintolan menusta. Kuoret heitetään roskikseen tai käytetään jos jonkinlaisena rakennusmateriaalina, sillä niitä on saarilla miljoonittain. Kuorista näkee selvästi, että niiden liha on käytetty elintarvikeeksi, sillä niihin joudutaan tekemään reikä ja eivät näin ollen kelpaa turistimyyntikojuihin. Koko homma rupesi saaman farsiluonteen, kun tullimies väitti meidän valehdelleen, että meillä ei ole eläimiä veneessä ja kuitenkin meillä oli 10 simpukkaa.   Penkominen kesti useita tunteja, jonka jälkeen odotettiin pöytäkirjaa, joka lopulta saapui tullin tukialuksesta, tietysti ranskaksi ja käsin kirjoitettuna.  Lopulta tullimiehet takavarikoivat ylimääräiset tupakat ja simpukat, jostain syystä saimme pitää alkoholin.  Lisäksi jouduimme maksamaan sakkoa 125 €. Ranskan tullin tarkastuksesta jäi erittäin ikävä muisto. Tuntuu jotenkin kohtuuttomalta, kun neljä aseistautunutta miestä penkoo veneen, joka on meidän kotimme. Valitettavaa on, että ainakin tämänkertaisen tarkastuksen syy mitä todennäköisemmin oli epäily huumeiden salakuljetuksesta. Meidän osaltamme epäilyn saatoi herättää se, että rantauduimme Eurooppaan saarelle, jossa ei ole varsinaista viranomaisvalvontaa.  Pyysimme Englanin rannikkovartiostolta Falmouthista lupaa rantautua Isles of Scilly -saarille, jonka he myönsivät. Pyysivät ainoastaan ilmoittamaan saapumisen ja lähdön saarilta. Meillä on AIS-laite, joka on sekä vastaanottava että lähettävä, eli kertoo keitä me olemme. Laite on aina päällä, kun liikumme. Mielestäni tämä on selvä viesti siitä, että emme salaa mitään. Jos kyseessä on huumet, ymmärrän tarkastukset ja jopa puollan niitä, mutta ne pitäisi suorittaa satamassa eikä merellä vähän sattuman varaisesti.   Päätimme skipata koko Ranskan ja jatkaa suoraan Oostendeen Belgiaan sen verran kuitenkin otti ranskalaiset päähän.

Conch shells

Oostenden Mercator-marinaan pitää mennä sulun läpi ja siltojien alitse . Vene on pidettävä sulussa paikoillaan sulun seinässä riippuvilla köysillä. Marinassa meille osoitettiin paikka ahtaasta kolosta toisen purkkarin kyljestä. Pääsimme sinne kuitenkin yllättävän helposti. Toisessa veneessä ei ole ketään, joten kylkikiinnitys ei pahemmin haittaa. Marina on ihan kaupungin keskellä, ympärillä vilkas liikenne sekä ihmisiä, autoja ja ratikoita ja myös hevosrattaita. Veneessä saa silti olla omassa rauhassa.

Lock to the marina

Oostende vaikuttaa ihan kivalta kaupungilta, ilmeisesti suosittu lomailupaikka. Joka puolella paljon ihmisiä. Viikonloppuna kaupungissa oli  Eurooppa-markkinat. Marinan viereinen katu oli täynnä Euroopan eri maitten myyntikojuja, Suomellakin oli omansa.

Finnish stand at Europa Market in Oostende

Oostenden matkailuvaltti on ilmeisesti valtava hiekkaranta, joka on tähän aikaan vuodesta täynnä lomailijoita. Maininki oli sen verran korkeaa ja vesi kylmää, ettemme itse kokeilleet uimista.

Oostende Beach

Jouduimme sattumalta tutustumaan myös esikaupunkialueisiin etsiessämme printteriimme  väripatruunaa. Ensin meidät neuvottiin isoon tietokoneliikkeesen kaupungin laidalla. Ajoimme sinne raitiovaunulla, mutta sieltä ei löytynyt meidän printteriimme sopivaa patruunaa. Nyt neuvottiin liikkeeseen, joka on kaupungin toisessa laidassa. Ajettiin ensin ratikalla takaisin rautatieasemalle, josta oltiin lähdetty, ja sen jälkeen bussilla vastakkaiseen suuntaan. Lopulta monen mutkan jälkeen löysimme ko. liikkeen ja saimme tarvitsemamme väripatruunan.  Oli aika hankala reissu, mutta samalla saimme sight-seeing-tourin Oostenden teollisuus- ja esikaupunkialueille, jotka olivat jo melkein maaseutua..

Railway station of Oostende 

Maanantai-iltana (29.7.) näimme upean ilotulituksen rannan suunnalta. Mahtoiko olla joku merkkipäivä, vai muuten vain turistien viihdykettä. Kävimme pari kertaa "ulkona" syömässä. Ensimmäisellä kerralla söimme simpukoita, jotka olivat tosi herkullisia. Menimme uudestaan samaan ravintolaan parin päivän päästä, mutta sillä kertaa ruoka oli pettymys kummallekin, pihvi oli liian kypsä ja katkarapukroketit sisälsivät jotain kummallista mössöä.

Marinan vieressä on iso, hyvin varustettu supermarket, josta kärräsimme provianttia jatkomatkaa varten. Edellisellä legillä tuoremuona oli päässyt loppumaan, joten nyt hamstrasimme runsaasti tuoretta leipää, salaattia, tomaatteja, perunoita, hedelmiä jne. Voi meitä suomalaisia, mitkä hinnat joudumme ruosta maksamaa verrattuna Keski-Eurooppaan.