Isles of Scilly, England 22.07.2013 *06.50 – St. Peter Port, Guernsey 23.07.2013 * 21.20 = 1 vrk 14 h 30' /182,8 Nm

Scilly-saaret sijaitsevat aivan Englannin lounaiskärjen ulkopuolella. Se on ryhmä louhikkoisia kalliosaaria, joista suurimmalla on jopa kaupunki ja lentokenttä.  Ilmeisesti suosittuja lomasaaria ainakin rannalla retkeilevistä ihmisistä ja lahdella olevien veneiden paljoudesta päätellen. Jotenkin tulee mieleen Viisikkokirjat, joita nuorena luimme  ja niissä kuvatut Englannin rannikkomaisemat.  Me emme kuitenkaan tehneet lähempää tuttavuutta saarien kanssa. Pysyttelimme veneessä leväten pitkän purjehduksen jälkeen.

 Olimme ankkurissa 1,5 päivää. Ankkurissa olo vaati täällä huomattavasti enemmän valppautta kun mihin olimme Karibialla tottuneet. Pito oli huono ilmeisesti runsaasta pohjakasvillisuudesta johtuen (kelp, jonkinlainen jättiläisnauhamakaroonia muistutava levä) ja veneitä oli paljon ja liian lähellä toisiaan. Voimakas vuorovesivirta ja tuuli kääntelivät veneitä miten sattui. Yritimme levätä ja tehdä välttämättömiä huoltotoimenpiteitä  seuraavaa legiä varten.  

Just plain Brittish

Aamulla 22.7. nostimme ankkurin klo 6.50 sumuisella lahdella. Tutka ja AIS päälle heti, sillä rantoja ei juuri erottanut. Merellä näkyvyys vaihteli puolesta mailista täysin olemattomaan. Tuulta ei ollut,  joten Perkins sai taas tehdä töitä. Aamupäivän lopulla virisi heikko tuuli, joten nostimme purjeet auttamaan matkantekoa.

Foggy early morning in the Isles of Scilly

Tähän Englannin kanaalin länsipäähän tulee laivoja sekä lännestä Atlantilta että etelästä Biskajan lahdelta ja koko Englannin kanaalin liikenne idästä päin, joten liikenne on erittäin vilkasta.  Ylitämme ensimmäisen pohjoisempana olevan kaksisuuntaisen väylän ongelmitta, mutta toisesta vähän idempänä olevasta pohjois-eteläsuuntaan eli Biskajalle menevästä  väylästä tulee mieleen Mannerheimintien ylittäminen ruuhka-aikaan ilman suojatietä. Laivojen nopeudet ovat 8 - 12 solmua, mutta kauhulla totean, että seassa kulkee 350 metriä pitkä konttilaiva 22.5 solmun nopeudella huolimatta siitä, että sekä Britannian että Ranskan merivartiosto jatkuvasti kehottavat laivoja pitämään nopeudet alhaisina poikkeuksellisen huonon näkyvyyden takia. Juuri tällaiset vauhtihirviöt tekevät meille väylän ylittämisen erittäin vaikeaksi. Kukaan ei meitä väistä. Kuitenkin viimeinen kohtaamamme laiva kuuden ryppäässä tekee yllättävän liikkeen, vaikka tulee styyrpuurin puolelta, se muuttaa suuntaa ja ohittaa meidät  perän puolelta, vaikka keulan puoleltakin olisi  jäänyt 0.4 mailia matkaa. Enpä voinut muuta kuin VHF:llä sanoa ”thank you very much  motorship Panda”, eivät  kommentoineet. Oli miten oli, väylät on ylitetty ja muutamaa tuntia myöhemmin sumu hälveni täysin ja Guernseyn jyrkät rantakalliot näkyivät upeassa ilta-auringossa, joka pikkuhiljaa muuttui vielä upeammaksi täysikuuksi.

 St Peter Portin aallonmurtajaportin sisäpuolella tuli meitä vastaan marinan opastusvene, joka ohjasi meidät ponttonilaiturissa olevan brittipurkkarin kylkeen.  

Riitta oli päivällä leiponut sämpylöitä, koska tuore leipä oli loppunut aikoja sitten. Ne maistuivat tosi hyvältä ennen nukkumaan menoa.