Lähtö piti ajoittaa nostosiltojen
ja sulun avausten mukaan. Pääsimme
yllättävän helposti pois ahtaasta laituripaikasta. Meidän lisäksemme sulkuun
tuli vain yksi toinen purkkari, joten homma kävi ihan helposti.
Merellä oli n. 15 solmun myötätuuli, joka keikutti
venettä puolelta toiselle. Kun tultiin Hollannin aluevesille meitä kutsuttiin
VHF:ssä. Kutsuja oli
yläpuolellamme kaarteleva Hollannin ranikkovartioston lentokone. Halusivat
tietää keitä ollaan, mistä tullaan ja minne ollaan menossa. Vähän ajan päästä
vastaantulevasta partiolaivasta laskettiin suurehko kumivene, joka ajoi meidän
viereen. Kysyivät kohteliaasti saavatko tulla veneeseen tekemään
rurtiininomaista tarkastusta. Kohtalaisessa aallokossa 8 solmun nopeudella
liikkuvaan veneeseemme nouseminen näytti aika hankalalta. Kaksi veneeseemme noussutta virkamiestä
esittäytyivät,toinen tullista, toinen oli immigration- eli
maahantuloviranomainen. Hollantilaisia kiinosti lähinnä missä ja milloin olemme
liikkuneet aina matkamme alusta lähtien.
He kyselivät meiltä lisäksi kaikenlaista samalla kun tarkastivat veneen
paperit ja meidän passit. Kerroimme, että ranskalaiset tullipoliisit olivat
ratsanneet meidät aikaisemmin, joten takavarikoitavaa ei pitäisi löytyä.
Hollantilaisista sai sen käsityksen, että pitivät ranskalaisten
takavarikointitoimenpidettä hyvinkin pikkumaisena. Hollantilaiset eivät penkoneet
paikkoja sen kummemmin, toinen
miehistä kävi kyllä veneen päällisin puolin läpi ehkä enemmän muodon
vuoksi. Kaverit olivat
kohteliaita, kuulustelu ja tarkastus
tehtiin sivistyneesti. Kun Lenski kysyi suoraan, että etsivätkö huumeita oli
vastaus: kyllä huumeet ja laiton
maahantulo ovat näiden tarkastusten päällimmäinen syy. Ihmetyttää, miksi
tarkastuksia tehdään kanaalin itäpuoleisella rannikolla, kun taas Englannin
puolelta emme ole kuulleet kenenkää joutuneen tarkastuksen kohteeksi. Dutch customs and immigration officers leaving Chenoa |
Typical Dutch |
Kun päästiin Delfzijliin, jäätiin marinan odotuslaituriin. Satamakonttorissa ei ollut ketään. Pitkä purjehdus vaati veronsa ja nukahdettiin molemmat. Kun herättiin, käytiin ilmoittautumassa satamatoimistossa ja siirryttiin meille osoitettuun laituripaikkaan.
Delfzijl on meille tuttu paikka 3
vuoden takaa, kun oltiin menossa alaspäin kohti etelää. Kaupungin keskellä on
iso tuulimylly, jota kävimme tervehtimässä ja kuvaamassa. Löysimme myös saman
rihkamakaupan, jossa olimme aikaisemmin tehneet edullisia ostoksia. Nytkin
jotain "tarpeellista" tarttui mukaan. Löysimme myös Lidlin, jossa
täydensimme muonavarojamme. Kävimme myös toisessa supermarketissa ostamassa
lisää herkkuja. Illallinen nautittiin kannella lämpimässä ilta-aurinossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti