Cul-de- Sac Marin

Martinique kuuluu Ranskaan ja niin ollen myös EU:hun. Pääkieli on ranska, mutta sen ohella puhutaan myös creolia. Asukkaita on n. 400.000, pääkaupunki on Fort-de-France. Valuuttana on euro, mikä tekee hintojen vertailun helpoksi verrattuna muihin saariin. Ranskan vaikutus näkyy kaikkialla; kaupoista saa samoja tuotteita kuin Ranskastakin. Yleisvaikutelma on muihin saariin nähden siistimpi ja paremmin organisoitu. Tiet ovat erinomaisia verrattuna muihin Karibian saariin.

Kun tulimme ankkurilahdelle Le Marinin edustalle Immigration oli jo kiinni, joten viranomaismuodollisuudet hoidettiin seuraavana aamuna. Sisäänkirjoitus tapahtuu täällä omatoimisesti tietokoneella. Printin lukee ja leimaa yksi virkamies (muualla Karibian maissa 3), mikä nopeutti proseduuria. Rannan tuntumasta löytyi hyvä supermarket, jossa käytiin täydentämässä ruokavarastoja. Illallisen jälkeen Riitta huomasi, että n. 20 vuotta sitten laitettu nastahammas heilui ja lopulta irtosi. Yritettiin seuraavana päivänä päästä hammaslääkäriin, mutta oli lauantai eikä lääkäri tietenkään ollut paikalla.  Vastaanottoapulainen neuvoi tulemaan takaisin maanantaina. Hammaslääkärireissulla käytiin isossa supermarketissa, jossa tavattiin suomalaispariskunta Riitta ja Jorma, jotka ovat seilanneet jo 6 vuotta Karibialla. He kutsuivat meidät iltapäivällä veneelleen ja saimme paljon arvokkaita vinkkejä Karibialla seilaamisesta.

 Sunnuntaina ajettiin jollalla pitkin ankkurilahtien mangroverantoja. Suurella lahdella veneet ovat aktiivisessa purjehduskäytössä ja hyvin hoidetun näköisiä. Pienemmillä lahdilla lähellä mangroverantoja on ns. elämäntapaveneitä, osa varmaankin paljon kiertäneitä, mutta monia joissa vain asutaan. Osa on jätetty täysin heitteille. Hylyistä osa on vielä pinnalla, mutta moni jo puoliksi uponneena. Tuli jotenkin surullinen olo, kun katseli niitä.

Maanantaiaamupäivä vietettiin hammaslääkärin odotussalissa. Lopulta nuori, pätevän tuntuinen hammaslääkäri laittoi hampaan paikoilleen.  Oli todella helpottava tunne, kun pystyi taas hymyilemään ihan vapaasti.

Muutaman päivän ankkurissa olon jälkeen päätimme mennä Le Marinin marinaan. Vuorokausimaksu Chenoan kokoisesta veneestä on n. 22 €, mikä on ihan kohtuullinen. Marinassa toimii myös nettiyhteys, mikä oli yksi syy sinne menoon. Suurin syy marinaan menoon oli kuitenkin se, että jolla on ruvennut vuotamaan ja se piti saada paikatuksi.  Jolla nostettiin laiturille ja paikattiin ohjeiden mukaisesti. Liiman piti kuivua 3 vrk. Marinassa on myös itsepalvelupesula, joten pyykitkin tuli hoidettua.

Water coming in, air going out!

Sillä välin, kun odotettiin jollan liimausten kuivumista, vuokrattiin auto ja tutustuttiin saareen laajemmin. Ajettiin itärannikkoa ylös, upeita maisemia: paljon banaani- ja sokeriruokoviljelmiä, karjaa laitumella enemmän kuin muilla saarilla. Käytiin parissa rommitehtaassa ja banaanimuseossa, jossa oli esitettynä kaikki mahdollinen informaatio banaaneista. Saaren korkein vuori on Mont Pelé, joka on tulivuori ja purkautunut viimeksi vuonna 1902. Ajoimme vuorelle niin pitkälle kuin autolla pääsee. Loppumatka huipulle olisi pitänyt kävellä, mutta jätimme sen urheilun väliin. Suurimman vaikutuksen teki meihin molempiin kuitenkin saaren sisäosan sademetsä, jonka läpi tie kulki. Riviere Alman kohdalla jalkauduimme jopa vähäksi aikaa ja kuljimme pienen matkan joen vartta pitkin valtavien puiden ja saniaisten katveessa.

East Coast of Martinique

Depaz Rum Distellery

Rain forest

Jollan paikkaus ei onnistunut, sillä uusia vuotoja ilmenee sitä mukaan kuin edellisen saa paikattua. Venäläisvalmisteisen jollan saumat eivät ilmeisesti siedä Karibian oloja. Toivottavasti pärjäämme kuitenkin tällä jollalla edes tämän kauden.