Suuret purjelaivat häipyvät yön pimeyteen toinen etelään
toinen pohjoiseen. Itse suuntaamme kohti St. Lucian eteläkärkeä. Isopurje on
tutussa yöreivissä,
eli kakkosessa ja
genua täysin auki, näin saamme lähes 7 solmun nopeuden. Reilun tunnin kuluttua
tuuli heikkenee ja vauhti hiipuu. Isosta reivi pois ja taas on logissa lähes 7
solmua, kunnes tuuli taas tunnin kuluttua voimistuu ja meno muuttuu sen verran
railakkaaksi, että on aika reivata isoa. Loppuyö kuluu samoissa merkeissä.
Auringon nousun myötä tuuli tasaantuu ja Riitta päästää
minut muutaman tunnin vapaavahtiin.
|
Reef or not to reef |
|
Approaching the southern tip of St. Lucia. Is the flag the right one and is it the right way up ? |
|
The Pitons |
Iltapäivän alussa pääsemme St. Lucian eteläisen niemenkärjen
länsipuolelle ja näin suojaan aallokolta, joka yön ja aamupäivän aikana on
kasvanut melkoiseksi. Saaren länsipuolella aallokko pienenee huomattavasti,
mutta onkin nyt pohjoisesta eli suoraan meitä vastaan ja kun tuulikin
heikkenee, muuttuu meidän arvioitu saapumisaika Rodney Bayn lahdelle 17.00:sta
iltaan 21.00:een. Loppumatkan ajamme koneella. 21.55 pudotamme ankkurin
säkkipimeässä illassa. Seuraavana iltapäivänä ajamme sisään marinaan, josta
meille radiolla ilmoitettiin laituri paikka F3, jota hetken aikaa etsimme ja
pähkäilimme, kunnes huomasimme jonkun viittoilevan meille laituririvin aivan
sisäpäästä. Sisääntulomuodollisuudet hoituivat puolessa tunnissa 50 US-dollarin
hintaan. Vieressä oleva marinan toimisto kirjasi meidät marinaan, 70
US-dollaria/vrk + vedet ja sähkö. Hieno marina mutta mielestämme hinta
kohtuuton, joten päätimme muuttaa takaisin ankkuriin muutaman päivän
päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti