Barbados 7.2. – 18.2.2012

Barbados oli meille tuttu paikka 10 vuoden takaa, jolloin Lenski purjehti  Kimmon veneessä Atlantin yli ja minä lensin perässä viikon lomalle. Olimme ankkurissa Carlisle Bayssa Bridgetownin vieressä samassa paikassa kuin Kimmon venekin oli ollut. Ensimmäisenä iltana ajettiin jollalla Boat Yardin laituriin, jossa vaadittiin 10 US-dollaria/hlö laiturimaksua jollan parkkeeraamisesta, täysin kohtuutonta. Ei ihme, ettei muita jollia  parkissa ollut. Jostain syystä maksua ei kuitenkaan sinä iltana veloitettu.  Maahantuloillallinen nautittiin viereisessä Lobsteriravintolassa, lobsterit olivat yhtä hyviä kuin 10 vuotta sitten

First taste of Caribbean

Seuraavana aamuna Pekka ja Jussi ajoivat jollalla kaupungin rantaan, jossa pysäköinti on ilmaista. Palattuaan he kertoivat saaneensa  paikat jo seuraavan illan lennolle Lontoon kautta Helsinkiin. Olimme pettyneitä ja suruissamme, kun heidän kotiinlähtönsä tuli näin äkkiä, mutta ymmärsimme hyvin, että pitkälle lennolle kannattaa lähteä silloin, kun koneissa on tilaa, ja onhan yli kuukausi poissa kotoa myöskin pitkä aika. Lenski vei pojat ja heidän pakaasinsa illalla rantaan, koska he halusivat viettää yön hotellissa, josta matka lentokentälle oli varmasti huomattavasti helpompi kuin veneestä. Seuraavana aamuna kävimme vielä pakollisella käynnillä sataman Immigrationissa ulosleimaamassa heidät veneen miehistöstä. Tippa silmässä hyvästelimme erinomaiset gastit. Heidän ansiostaan matka Atlantin ylitse sujui paljon helpommin ja mukavammin ja ennen kaikkea turvallisemmin kuin, jos olisimme olleet kahdestaan. Kiitos Jussi ja Pekka, oli melkein kuin olisi lentänyt Atlantin yli!

Pekka and Jussi on the way home

Kun on yli kuukausi eletty tiivisti yhdessä,  tuntui elämä ja vene todella tyhjältä, kun puolet miehistöstä oli poissa. Totuttelimme taas kaksin olemiseen. Vietimme aikaa enimmäkseen veneellä tehden huoltohommia, uiden tai vain lekotellen ja yrittäen selviytyä polttavasta kuumuudesta parhaalla mahdollisella tavalla. Merivesi on n. +29ºC, joten uiminenkaan ei niin hirveästi virkistä.  Ankkurilahdella kävi päivittäin hirveä trafiikki, kun isot katamaraanit toivat matkustajia suurista risteilyaluksista nauttimaan rantaelämästä ja vesiurheilusta. Varsinainen riesa olivat vesiskootterit, jotka pörräsivät ympäriinsä ja ajoivat välillä niin läheltä venettä, että hirvitti. Päivittäinen ohjelmanumero oli katsoa hevosuintia lahdella. Lähistöllä on ilmeisesti hevostalli, josta hevoset tuodaan lahdelle uimaan. Ne uivat hoitajineen tosi pitkiä matkoja merelle. Muutaman kerran kävimme jollalla Bridgetownissa, mutta sen enempää tarvetta ei ollut saaren katseluun, koska olimme aikaisemmalla käynnillämme kiertäneet sen ympäri.

Sea Horse?

Bridgetown

Päivää ennen lähtöä Barbadokselta piti taas mennä satamaan uloslähtöselvitystä tekemään. Satamaterminaalissa on vapaa nettiverkko, joten otimme tietokoneen mukaan ja hoidimme samalla sähköpostit, pankkiasiat, blogin päivityksen ja downloadasimme sääkartan seuraavalle legille. Varsinainen pääasia oli valopistoolin takaisinsaaminen, Lenski oli sisääntuloselvityksessä ilmoittanut, että veneessä on valopistooli, jonka tulli otti huostaansa ja lupasi sen palauttaa lähtöä edeltävänä päivänä. Vuorossa oleva tullivirkailija ei kuitenkaan valopistoolia luovuttanut, vaan edellytti, että se haetaan lähdön yhteydessä ja viedään suoraan satamassa olevaan veneeseen. Oli siis pakko ajaa veneellä  taas tosi hankalaan satamaan. Koko seuraavan päivän odottelimme, että satamassa olisi tilaa meille. Siellä oli monta isoa risteilyalusta, jotka lähtisivät vasta illalla.

18.30 saimme VHF:llä vihdoin luvan ajaa satamaan. Tällä kertaa rantautuminen ei tuottanut ongelmia, löytyi hyvä paikka ja ystävällinen satamavirkailija tuli jopa ottamaan köydet vastaan. Lenski lähti kaikkien tarvittavien dokumenttien kanssa tulliin ja immigrationiin. 22.30 oli kaikki dokumentit leimattu ja allekirjoitettu kuuteen kertaan.  22.50 narut irti ja kohti Saint Luciaa .

Departing Barbados, the big ones first, then us