Temp.+21°C, Wind 055-070°/18-25 Kn, Sea 2m
Aamupäivä hoidettiin lähtövalmisteluja. Ulosselvitys piti käydä tekemässä satamapoliisin toimistossa. Viimeiset tuoreproviantit ostettiin luonnollisesti juuri ennen lähtöä. Sillä aikaa, kun Pekan kanssa täytimme tankkauspaikalla polttoaine- ja vesitankit täyteen, kävi Riitta ja Jussi vielä paikallisessa kauppahallissa ostamassa ”pakollisen” vihreän banaanitertun, joka ennen veneeseen ottamista huolellisesti huuhdeltiin laiturilla; emme halunneet salamatkustajia (torakoita). Toisaalta hygieniataso Cap Verdellä on 10 vuodessa huomattavasti parantunut. Kello 16.15 oltiin vihdoinkin valmiita, narut irti ja matkaan. Sao Vicenten ja Santo Antaon välisessä salmessa on tuuli kohtalaisen navakka ja ajamme pelkällä genualla. Ohitamme Santo Antaon eteläisen niemenkärjen ja otamme suunnaksi 263°ja aloitamme vahtivuorot. Sivumyötäinen tuuli 24 solmua, aallokko 2m, lämpötila +21° ja aurinko paistaa, tästä on hyvä aloittaa. Illalla tuuli kuitenkin tyyntyy ja ajamme koneella muutaman tunnin. Tuuliennusteen mukaan meidän pitäisi 2 vuorokauden kuluttua saapua alueelle, jossa tuulet heikkenevät huomattavasti. Näin käykin ja seuraavan 3 vuorokauden aikana käytämme konetta aika usein, koneen käyntiajaksi tällä legillä tulee kaikkiaan 39 tuntia.
 |
| Chenoa departing Mindelo |
24.01.
Temp.+21°C, Wind 070°/12-17 Kn, Sea 2m
Heikko tuuli, kone/purjeet. 2 laivaa näkyy AIS:ssä ei näköhavaintoa, ranskankielistä VHF- liikennettä, ilmeisesti Mindelosta meitä ennen lähteneet ranskalaiset pitävät yhteyttä.
25.01.
Temp.+22°C,
Wind 060-080°/12-20 Kn, Sea 3-4m, 24h Dist. 126,0 Nm
Kylmä yö, aamuyöstä kone taas käyntiin.
26.01.
Temp.+24°C, Wind 070-080°/11-15 Kn, Sea
3-4m, 24h Dist. 151,0 Nm
Taka-wc kenkkuilee, mutta saadaan kuntoon. Laiva päivällä,
menossa Tenerifalle, näköhavainto. Illalliseksi nötkötlaatikkoa, yllättävän
hyvää. Yöllä laivan valot takana paapuurissa, ei AIS-näyttöä.
27.01.
Temp.+24°C, Wind 070-080°/6-10 Kn, Sea 2m, 24h Dist. 122,0 Nm Yöllä laiva takana paapuurissa, Island Ranger, destination Itacoatiara. Missä lienee ( Brasilia?) Kone eikä generaattori suostu lataamaan akkuja kuin 66 %, vaikka kaikki muuten näyttää toimivan normaalisti. Huolestuttavaa, koska sähköä kuluu todella paljon, kun autopilotti joutuu työskentelemään koko ajan korkeassa myötäaallokossa ja lisäksi meillä on jääkaappi, pakastin ja yöllä tricolori sekä AIS päällä.
 |
| Jussi takes a break |
28.01.
Actionpäivä. Iso alas ja genua puomilla ulos. Nakkivoileivät ja purkki kaljaa välipalaksi.
Taka-wc:n siivous. Aloitan vedentekokoneen käynnistysvalmistelun asentamalla membranin paikoilleen, joka onkin luultua hankalampaa, mutta onnistuu lopulta, varsinainen käynnistäminen jää huomiseen. Illalliseksi GT-aperitiivi, paistettua lohta (pakastimesta) ja valkoviintä. Mikäs täällä on ollessa.
29.01.
Temp.+22-26°C, Wind 060-080°/10-15 Kn, Sea 2-3m, 24h Dist. 105,8
Nm Yöllä hyvä SSB-yhteys Belgiaan, saadaan tuulikartta, lähetettyä ja vastaanotettua sähköpostia, muutenkin on SSB/modeemi toiminut ja position report on päivittäin ainakin lähtenyt koneelta. Useimmiten yhteys toimii parhaiten yöllä ja ainoastaan Belgiaan yhtä Halifax Canada -yhteyttä lukuun ottamatta. Vedentekokoneen käynnistys epäonnistuu, laite on 4 vuotta ollut asennettuna käyttämättömänä ja on sen verran tekninen, että en rupea sitä heiluvassa veneessä purkamaan. Jatkamme säästeliästä veden käyttöä.
30.01.
Temp.+24°C, Wind 065-080°/12-18 Kn, Sea 3-4m, 24h Dist. 158,3 Nm Yöllä saatiin taas hyvä SSB-yhteys Belgiaan, e-mailit lähti, tuli vastauksia edellisiin maileihin ja lisäksi saatiin tuulikartta 3 seuraavaksi vuorokaudeksi. Ensimmäinen viikko merellä tuli täyteen, Välipalaksi vastapaistettua pannuleipää. Illalla Pekka ja Jussi aloittivat spekuloinnin ja laskemisen, milloin tullaan legin puoliväliin. Spekulointi jatkui legin loppuun asti Barbadokselle-tuloajasta.
Oma, ehkä välinpitämättömältä tuntuva, suhtautumiseni perilletuloaikojen spekulointiin johtunee kauppalaivoissa vietetyistä 6 vuodesta; yksinkertaisesti perille tultiin, kun narut oli kiinni.
 |
| Pekka takes a critical look at the sails |
31.01.
Temp.+23°C, Wind 060-080°/15-21 Kn, Sea 3-4m, 24h Dist. 138,6 Nm
Puolen päivän aikaan saavutamme tämän legin puolivälin, jonka kunniaksi avaamme pullon aitoa halpaa kuohuviintä. Puolivälin kunniaksi käymme kaikki suihkussa. Wau, miten hyvältä me kaikki tuoksutaan sen jälkeen. Pihvi-illallinen tapahtuman kunniaksi. Generaattori sammuttaa itsensä kesken akkujen latauksen, huomisen murhe. Illalla upea tähtitaivas, Jussi bongaa yövahdissa lentsikan.
 |
| 1013 Nm behind |
 |
| 1013 Nm to go |
01.02.
Generaattori käynnistyy normaalisti, taisi olla rajusta heilumisesta johtuva pysähtyminen.
Ensimmäinen kauan kaipaamamme kunnollinen sade, joka huuhtoo Afrikan hiekat mennessään. Riitan nimipäivä. Pekka ja Jussi laulavat hänelle aamulla ja ottavat koko päivän pantryhommat huolehtiakseen. Illalla syömme Pekan valmistamaa herkullista katkarapupastaa ja Jussin tekemää jälkiruokaa, paistettuja banaaneja suklaakuorrutuksella. Yöllä näkyy AIS:ssä laiva.
+(4).jpg) |
| Riitta gets a day off while Pekka and Jussi take over the galley |
02.02.
Temp.+24°C, Wind 075°/15-20 Kn, Sea 4-5m, 24h Dist. 160,1 Nm
Latausongelma jatkuu, mutta pärjäämme hyvin. Kun akuissa on noin 40 % jäljellä, käynnistämme generaattorin, joka lataa akut 66 %:iin muutamassa tunnissa.
Alkuillasta purjevene styyrpuurissa, kutsuttiin VHF’llä, heleä amerikkalainen naisääni pyysi anteeksi, kun ei heti päässyt luuriin, kädet olivat täynnä kattiloita, ”Keonos” on 18 vrk ulos Agadiristä menossa Grenadalle.
03.02.
Temp.+24°C, Wind 060-080°/18-26 Kn, Sea 3-5m, 24h Dist. 141,2 Nm Yövahtivuorossa palaa mieli usein entisiin aikoihin. Memories of old times on a night watch.
 |
| M/T CHEMICAL ENTERPRISE MONROVIA LIBERIA GELA SICILY TO MONTREAL CANADA NORTH ATLANTIC NOVEMBER 1965 |
 |
| M/T BEAUFORT MOSS NORWAY HONKONG TO PERSIAN GULF SOUTH CHINA SEA JANUARY 1967 |
 |
| M7T IRLAND COPENHAGEN DANMARK GAGLIAR SARDINIA TO ROTTERDAM BAY OF BISCAY OCTOBER 1964 |
 |
| OH-POT LOS ANGELES TO HELSINKI REYKJAVIK ICELAND MAY 1989 |
04.02.
Temp.+26°C, Wind 070°/15-20 Kn, Sea 3m, 24h Dist. 144,2 Nm
Pekka yllättää meidät toistamiseen kokkaustaidoillaan ja valmistaa illalliseksi pippuripihvit, niin on hyvää, että oma epäluuloni pippuripihviä kohtaan sulaa täydellisesti.
05.02.
Temp.+27°C, Wind 070°/15-20 Kn, Sea 3-4m, 24h Dist. 146,8 Nm Jussi huomaa keskellä päivää laivan, joka ilmestyy kuin tyhjästä ja sivuuttaa meidät muutaman mailin etäisyydeltä.
06.02.
Temp.+26°C, Wind 070-080°/20 Kn, Sea 2-3m, 24h Dist. 148,0
Nm Viimeinen päivä, huomenaamulla pitäisi Barbadoksen eteläkärjen tulla näkyviin. 2 laivaa yöllä.
07.02.
Pekka näkee klo 4 alkaneen vahtivuoron puolessa välissä
ensimmäisenä valoja horisontissa.Ensimmäisen varman näköhavainnon sijainti on saaren eteläkärjessä sijaitseva kansainvälinen lentokenttä, kuinkas muuten.
Olemme hyvissä ajoin käynnistäneet elektronisen merikortin, joka on Atlantilla ollut suljettuna osittain tarpeettomana ja suuren virrankulutuksen takia. Tunnin kuluttua käynnistämme tutkan, näin varmistamme sijaintimme näköhavainnon lisäksi tutkasta, elektronisesta merikortista ja kahdesta jatkuvasti päällä olleesta GPS:stä. Sijainti on juuri siinä, missä pitää. Pari tuntia auringonnousun jälkeen sivuutamme Barbadoksen eteläkärjen ja otamme suunnan kohti Bridgetownin satamaa, jonne saavumme 11.30.
 |
| Approach track to Bridgetown |
Pekka pääsee juuri ja juuri korkealle laiturille ja kiinnittää keulan suureen pollariin, paikkaan johon meidät VHF:ssä opastettiin. Joku satamasta tulee kuitenkin heti ilmoittamaan meille, että paikka on varattu, suuri japanilainen autonkuljetusalus saapuu satamaan ja alkaa uhkaavasti peruuttaa meitä kohti. Ei auta muu kuin vaihtaa paikkaa, josta sitten tuleekin todella hankala. Kaiken lisäksi kaikki maahantulovirkailijat lähtevät selvittämään japanilaisalusta sisään, joten joudumme odottamaan 3 tuntia heidän paluutaan, ei edes vettä saa ottaa sillä aikaa, kun odotamme sisääntulokirjautumista. Tuuli ja maininki, joka osuu satama-altaan perälle, heittelee venettämme päin suuria aluksia varten asennettuja fendareita. Pekka ja Jussi tekevät kaikkensa pitääkseen veneen edes jotenkin irti laiturista. Pekka sitoo köysiä sitä mukaan, kun niitä paukkuu poikki. Viranomaiset palaavat toimistoihinsa verkkaiseen tahtiin, ja saan vihdoin muodollisuudet hoidettua, terveysviranomainen ensin, sitten tulli ja immigration (maahantulo), kaikki dokumentit kolmena kappaleena. Tulli ottaa valopistoolimme kaniin, koska turhankin vastuuntuntoisena ruksaan sen kohtaan ampuma-ase (valopistooli on luvanvarainen ampuma-ase).
Tankit täyteen makeaa vettä, köydet irti ja pois todella epämukavasta paikasta. 20 min koneella ajoa Carlisle Bayhyn, jossa laskemme ankkurin 65 metrin ketjulla 15 metrin syvyyteen. Riitalle lämmin halaus upeasti tehdystä työstä, superhyville gasteillemme lämmin ja tunteikas kädenpuristus. Atlantti on ylitetty, sen ovat ylittänee tänä vuonna tuhannet muutkin purjehtijat, mikä ei tee tästä eikä mistään muistakaan ylityksistä sen vähempiarvoista. Kuohuviinilasilliset ovat hyvin ansaitut.
 |
| Arrival track to Port of Bridgetown |
Yhteenveto Atlantin ylityksestä
Suurin huolenaiheeni koko matkan aikana oli, että me kaikki
4 pääsemme ehjinä perille, asia josta vakavasti keskusteltiin jo Kanarialta
lähdettäessä. Pari portaista putoamista lähes heti tämän legin alussa teki
asian vakavuuden ilmeisesti lopullisesti selväksi. Putoamisista selvittiin
onneksi pelkillä pienillä mustelmilla.
Varsin vaarallista ja haastavaa on myöskin kokkaaminen tulikuuman lieden ääressä. Aamuvirkku Pekka
muodosti Riitan kanssa toimivan kahvinkeitto/aamiaisenvalmistustiimin. Riitta,
joka taas oli vapautettu vahtivuoroista, huolehti päivittäisistä aterioista
saaden tarvittaessa apua muilta. Pekka näytti edelleen kokkaustaitojaan valmistaen
meille muutaman kerran herkullisen gourmeeaterian.
Päivät Atlantilla kuluvat yllättävän nopeasti, ei tarvita
ajanvietettä eikä tekemistä, välttämättömät huoltotyöt onnistuvat juuri ja
juuri heiluvassa veneessä. Päivät menevät sitloodassa istuskellessa, juttua
riittää entisestä ammatistamme ja purjehtimisesta. Välillä käydään ottamassa
pienet nokoset, jotta yöllä jaksaa ajaa vahtivuoron. Riitta hoitaa meidän
kaikkien ravitsemisen, osallistuu silloin tällöin sitloodassa käytäviin
keskusteluihin, tekee ristisanoja, kun aika siihen riittää.
Jo Kanarialla sovimme mahdollisimman turvallisesta
purjehdustavasta, joka lisäksi säästäisi niin venettä kuin miehistöä. Valtaosa
matkasta tehtiin pelkällä genualla, joka oli spinnupuomilla spiirattu ulos.
Ainoa haittapuoli oli veneen välillä
rajutkin heilahtelut puolelta toiselle myötäisessä 2-5 m:n aallokossa. Myöskin
autopilotti joutui todella koville, mutta ajoi lähes kaksi viikkoa kertaakaan
nikottelematta todella hienosti. Perillä Barbadoksella toteamme, että kuluminen
on ollut lähes olematonta, yksi genuan skuutti vaihdettiin matkan aikana toisin
päin. Miinus oli sitten Bridgetownin satama, jossa kaikki kiinnitysköydet
paukkuivat poikki useaan kertaan. Ironista kyllä hyvällä miehistöllä menimme
paikkaan, johon Riitan kanssa kahdestaan emme millään olisi päässeet.
Jälkiviisas kun on, olisi pitänyt pyytää satamasta joku toinen paikka, kun
Japanilaisalus ajoi meidät pois meille alun perin osoitetusta paikasta. Pari
vääntynyttä mantoogitolppaa ja katkenneita naruja ei ole koko maailma, mutta
oma tyhmyys ottaa päähän.
Vene kesti Atlantin ylityksen hyvin (viidennen kerran, edellisen omistajan aikana neljä kertaa). Toisaalta vene on meidän toimesta huolella peruskorjattu ja on varmasti paremmassa kunnossa ja paremmin varustettu kuin uutena. Muutama pieni matkan aikana ilmennyt tekninen murhe on jo korjattu, lataus toimii ja vedentekokone tekee merestä makeaa vettä.
Ainahan on parantamisen varaa ja laittamista, mutta kaiken kaikkiaan veneemme vastaa lähes täydellisesti sille asettamamme vaatimukset.
On kulunut 10 vuotta edellisestä Atlantin ylityksestäni
purjeveneellä: merielämää on yhtä vähän kun 10 vuotta sitten, ei delfiinejä, ei
valaita. Lentokalaparvet ovat yhä olemassa ja esittävä päivisin upeita
liitolentoja aallonharjalta toiselle, aamuisin löydämme niitä kannelta.
Atlantilla ei näy hienoja auringonnousuja eikä laskuja, sen sijaan välillä
upeita yöllisiä tähtitaivaita.
Kun edellisellä ylityksellä näimme yhden purjeveneen ja
juuri ennen Barbadokselle tuloa yhden pienen kauppalaivan, näimme tällä legillä
lähes päivittäin jonkin aluksen. Toisaalta AIS, jota 10 vuotta sitten ei ollut,
näyttää maalin kuvaputkella 24 Nm:n etäisyydeltä ja luettelomuodossa jopa 70
Nm:n etäisyydeltä, jos on tukiasemayhteys.
Meri vaatii mielestäni aina kunnioituksen, on sitten kyseessä kotilaituri tai keski-Atlantti.
Vaikka matka Suomesta Kanarialle kulki suurelta osin pitkin
rannikoita, jossa avun saanti tarpeen vaatiessa on huomattavasti lähempänä kuin
keskellä Atlanttia, oli matka Suomesta Kanarialle huomattavasti vaikeampi ja
vaativampi kuin Atlantin ylitys johtuen loppukesien huonoista säistä,
vilkkaasta laivaliikenteestä, vuorovesistä, jotka usein ajoittivat lähdöt ja
tulot satamiin yöksi, Espanjan ja Portugalin rannikon jatkuvat sumut,
kalastajien merkitsemät ja usein merkitsemättömät verkot, joita korkeassa
aallokossa ja yön pimeydessä oli lähes mahdotonta nähdä, ahtaat ja usein
huonosti valaistut marinat. Oli miten oli, olemme onnellisesti Karibialla,
uudet olosuhteet ja haasteet odottavat. Otetaan päivä kerrallaan ja katsotaan
mitä tuleman pitää..jpg) |
| M7T CHEMICAL ENTERPRISE |
Meri vaatii mielestäni aina kunnioituksen, on sitten kyseessä kotilaituri tai keski-Atlantti.
Olemme teille kaikille,
jotka ovat, kukin omalla tavallaan auttaneet meitä toteuttamaan tämän
matkan, äärettömän kiitollisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti