Ennen kuin lähdemme Nazaresta käymme maalamassa Chenoan
logon muuriin, joka ei ihan rannalla ole, mutta saa kelvata meillekin, kun
näköjään on kelvannut muillekin veneilijöille.
Laiturista lähdettyämme ajamme sataman toiseen päähän
ottamaan polttoainetta. Pumppu on tosi hidas ja tankkaaminen kestää melkein
tunnin. Vaikka edellisten päivien tuuli on laantunut, niin merellä on korkea ja
terävä maininki, joka keikuttaa ikävästi venettä. Tuulta ei ole juuri
ollenkaan, joten ajamme taas moottorilla. Kun lähestymme Ilha Berlengan saarta,
mykistymme sen upeudesta. Laskemme ankkurin saaren edustalle. Aallokko on vielä
sen verran voimakas, että päätämme odottaa aamuun ennen kuin laskemme jollan
veteen. Illalla on upea kuutamo, joka lisää paikan tarunomaisuutta. Lenski on
huolissaan ankkurin pitävyydestä ja jää nukkumaan salongin sohvalle kuullakseen
paremmin, jos ankkuri alkaa rekata. Yö menee hyvin, mutta aamulla tuuli on kääntynyt
harvinaisesti itään tehden ankkuripaikastamme epämiellyttävän ja riskialttiin.
Laskemme kuitenkin jollan veteen, mutta toteamme, että perämoottorin
asentaminen aallokon ja moottorin painon (25 kg) takia on niin hankalaa, että luovumme koko
hommasta. Lisäksi, toteamme, että kasvavassa aallokossa luolien tutkiminen
jollalla olisi liian riskaabelia. Kun aallokko ja tuuli painavat meitä koko
ajan lähemmäksi rantaa, käynnistämme vastahakoisesti Perkinsin ja nostamme
ankkurin. Olemme todella pettyneitä, että emme päässeet tutustumaan saareen ja
rannassa oleviin luoliin lähemmin. Lähtiessämme tallennamme kuitenkin videolle
saaren luolineen, jääpähän ainakin muisto hienosta saaresta, pieni lohtu sekin.
”Se men inte röra” sanotaa ruotsiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti