Oltiin lähdössä Leixoesista maanantaina 26.9. Ennen lähtöä piti vielä ottaa vettä, mutta meidän laiturin vesi oli suljettu, joten peruutettiin vastakkaiseen laituriin. Kun vedet oli otettu, huomattiin konehuoneen lattialla muutama pisara vettä, joka osoittautui merivedeksi, Lenski halusi selvittää, mistä vesi oli peräisin ja rupesi tutkimaan moottoria. Syy selvisi: pakosarjan jäähdytysletkun liitoksesta löytyi pieni vuoto. Letkuklemmarin kiristäminen ei auttanut, joten Lenski päätti purkaa liitoskohdan, joka oli syöpynyt niin pahasti, että letkun liittäminen siihen ei enää onnistunut. Lisäksi alumiinivalua oleva pakosarjan mutka oli letkumuhvin kohdalta täysin syöpynyt.
Vene vedettiin ruotsalaissuomalaisin yhteisvoimin takaisin entiselle paikallee, Stefan (Runwaysta) souti jollalla narun ja naiset, Riitta ja Birgitta, vetivä kapteenin seistessä ratin takana antamassa tarpeettomia ohjeita.
Tiistaina aloitettiin Perkinsin osan metsästys. Iltapäivällä oltiin niin pitkällä, että Lissabonissa oleva Perkinsin edustaja lupasi toimittaa osan kahden päivän kuluttua siitä, kun maksu on heidän pankissaan. Pankki tietysti meni nenän edestä kiinni, Keskiviikkoaamuna saimme laskun maksettua (yhteensä 550 €) ja osa luvattiin perjantaiaamupäiväksi. Perjantai-iltapäivällä selvisi, että osa tuleekin vasta maanantaina, kun olivat lähettäneet sen postitse. Illalla istuessamme amerikkalaisen naapurimme (jonka esivanhemmat olivat Suomesta) kanssa kannella joku huuteli meitä laiturilta paketti kainalossa. Kaiken kaikkiaan homma toimi tosi hienosti; portugalilaiset olivat tehokkaita ja tosi ystävällisiä. Lauantaina parin tunnin ahertamisen jälkeen 21 vuotta vanha Perkins on taas kunnossa ja voimme jatkaa matkaamme. Tuulesta ei ole lähipäivinä tietoakaan, joten Perkinsin apu on tarpeen.
 |
| Syöpyneet osat |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti