Cascais 12.10.2011 *10.45 UTC - Seixal (Lissabon) 12.10.2011 * 14.06 UTC = 3h 21’/18,9 Nm

Lissabon - Helsinki 14.10.2011 Finnair Airbus 320

Oltiin saatu ruotsalaiselta Olalta (s/y Noa-Noa) vihje, että Seixalissa, vastapäätä Lissabonia, on edullinen venetelakka, jonne veneen voisi jättää joksikin aikaa. Soitettiin sinne ja meille luvattiin venepaikka ja nosto kohtuulliseen hintaan. Ajettiin pitkin Tejo-joen suistoa ylöspäin. Joessa oli yllättävän kova virta, joka oli tällä kertaa myötäinen nostaen todellisen nopeutemme lähelle 9 solmua. Tyynessä 0-virtaisessa vedessä kuljemme yleensä n. 4,5 solmua, mikä polttoaineen kulutuksen/matkan suhteen on osoittautunut parhaaksi.

Lissabonin edustalla alitettiin upea silta ”Ponte 25 de Abril” (ent. Ponte de Salazar). Silta on rakennettu 1966 San Franciscon ”Golden Gate” esikuvanaan ja se on n. 2 km pitkä.

Kun pääsimme Tagus Yacht Centeriin, oli kaikki valmiina ja vene nostettiin saman tien ylös. Vene piti nostaa potkuriakselin tiivisteen vaihtoa ja siimaleikkurin asentamista varten. Kun vene nostettiin huomasimme, että potkuriin oli tarttunut narua ja kalastussiimaa, jotka eivät onneksi olleet vaikuttaneet kääntyvälapasen potkurimme toimintaan. Veneen nostoa puolsi myös se, että telakalla oli paremmin tilaa ylhäällä kuin vedessä. Telakalla oli myös vanha tuttumme ruotsalainen Noa-Noa. Tutustuimme myös pariin amerikkalaispurjehtijaan, jotka olivat odottaneet osia veneisiinsä jo kuukauden. Meillä on ollut onni tai taito saada tarvitsemamme osat alta viikossa.

Perjantaina 14.10. lensimme Lissabonista Helsinkiin ja jätimme veneen telakalle odottamaan paluutamme n. 4 viikon päästä. Kotiutuminen vaati meiltä muutaman päivän totuttelemisen: kaikki on suorassa, ei keikuta eikä tavarat putoile, lisäksi vaikutti lämpötilaero Portugalin helteestä (n. +30ºC) Suomen syksyyn (n.+6ºC). Parasta Suomeen tulossa on rakkaitten lastenlasten, Laurin ja Tuomaksen, tapaaminen. Käytämme tämän Suomessa käynnin myös kummankin omaan huoltoon eli käymme hammas-, silmä-, ym. lääkäreissä, jotta voimme turvallisin mielin jatkaa matkaamme kaukaisemmille vesille.

Jo vajaan 5 kuukauden yhtäjaksoinen vene-elämä on selvästi alkanut muokata asenteitamme. Veneellä on hyväksynyt sen, että säätila on lähes kaikkea muuta säätelevä asia. Jos tämän lisäksi tankeissa riittää makeaa vettä, vähän polttoainetta ja provianttilaatikosta jotain syötävää, ei juuri muuta kannata merellä murehtia. Elämä maissa on huomattavasti enemmän säädeltyä.

Ohessa valokuvia, jotka Amerikassa talvehtivat ystävämme ovat tallentaneet seuratessaan matkaamme Cascaisista Seixaliin ns. livenä ja lähettäneet sähköpostitse meille.

AIS on kattava järjestelmä, joka antaa todella eksaktia tietoa. Sen pääasiallinen tarkoitus on toimia kauppamerenkulun turvallisuuslaitteena. On hienoa, että se toimii pienveneissä samalla tavoin, lisäksi ilmaiseksi. Ship trak on ei kaupallinen, amatööripohjainen seurantajärjestelmä, joten sen päivitys saattaa olla ajoittain vähän hidasta ja positiot ehkä karttajärjestelmistä johtuen hieman epätarkkoja. Lisäksi meidän lähettämämme tieto tulee lyhytaaltoradion (SSB) kautta, jonka lähetykseen vaikuttavat välillä haitallisesti monetkin tekijät. Yhtä kaikki, mielestäni aikaisemmin konservatiiviseen merenkulkuun ja veneilyyn on nykyelektroniikka, sekä kaupallinen että harrastepohjainen, tuonut lisää turvallisuutta ja mukavuutta. Jotkut blogimme lukijat ovat sanoneet, että tuntuu kuin olisi melkein itsekin mukana, kun läheltä pääsee seuraamaan, missä ja miten kuljette. Tällaisella palautteella on meille todella suuri merkitys, sillä blogin tekemisessä on kuitenkin oma työnsä, varsinkin kun siihen pitää saada sopusoinnussa kahden ihmisen erilaiset mielipiteet.

Ilha Berlenga 10.10.2011 *10.30 UTC - Cascais 10.10.2011 * 21.05 UTC = 10h 35’/48,7 Nm

Todella nautittavaa purjehdusta, ei aallokkoa eikä korkeaa maininkia, mutta tuulta sen verran, että vauhtia on parhaimmillaan jopa 6 solmua. Lisäksi aurinko ja lämmin merituuli tekevät olosta varsin mukavan. Olemme ilmeisesti sen verran kaukana rannikosta, että verkoistakaan ei tällä legillä juuri ole kiusaa. Illalla tuuli tyyntyy, joten otamme purjeet alas, kun on vielä vähän päivänvaloa. Upean auringonlaskun ja illallisen jälkeen, viriää tuuli uudestaan. Laiskuuttani en viitsi nostaa isoa uudestaan, eikä paljon tarvitsekaan, sillä pelkällä genualla vauhti hipoo 7 solmua 16 solmun  sivumyötäisessä tasaisessa tuulessa. Näin pääsemme lähes Cascaisiin asti. Laskemme ankkurin pimeässä Cascaisin lahdelle, jossa on monta muutakin venettä ankkurissa. 

Nazare 09.10.2011 *10.40 UTC - Ilha Berlenga 09.10.2011 * 15.05 UTC = 4h 25’/24,4 Nm

Ennen kuin lähdemme Nazaresta käymme maalamassa Chenoan logon muuriin, joka ei ihan rannalla ole, mutta saa kelvata meillekin, kun näköjään on kelvannut muillekin veneilijöille.

Laiturista lähdettyämme ajamme sataman toiseen päähän ottamaan polttoainetta. Pumppu on tosi hidas ja tankkaaminen kestää melkein tunnin. Vaikka edellisten päivien tuuli on laantunut, niin merellä on korkea ja terävä maininki, joka keikuttaa ikävästi venettä. Tuulta ei ole juuri ollenkaan, joten ajamme taas moottorilla. Kun lähestymme Ilha Berlengan saarta, mykistymme sen upeudesta. Laskemme ankkurin saaren edustalle. Aallokko on vielä sen verran voimakas, että päätämme odottaa aamuun ennen kuin laskemme jollan veteen. Illalla on upea kuutamo, joka lisää paikan tarunomaisuutta. Lenski on huolissaan ankkurin pitävyydestä ja jää nukkumaan salongin sohvalle kuullakseen paremmin, jos ankkuri alkaa rekata. Yö menee hyvin, mutta aamulla tuuli on kääntynyt harvinaisesti itään tehden ankkuripaikastamme epämiellyttävän ja riskialttiin. Laskemme kuitenkin jollan veteen, mutta toteamme, että perämoottorin asentaminen aallokon ja moottorin painon (25 kg) takia  on niin hankalaa, että luovumme koko hommasta. Lisäksi, toteamme, että kasvavassa aallokossa luolien tutkiminen jollalla olisi liian riskaabelia. Kun aallokko ja tuuli painavat meitä koko ajan lähemmäksi rantaa, käynnistämme vastahakoisesti Perkinsin ja nostamme ankkurin. Olemme todella pettyneitä, että emme päässeet tutustumaan saareen ja rannassa oleviin luoliin lähemmin. Lähtiessämme tallennamme kuitenkin videolle saaren luolineen, jääpähän ainakin muisto hienosta saaresta, pieni lohtu sekin. ”Se men inte röra” sanotaa ruotsiksi.

Leixoes – Nazare 02.10.2011 * 13.15 UTC - 03.10.2011 * 12.00 UTC = 22h 45’/106 Nm

Todella kaunis aurinkoinen ilma. Kun lähdemme Leixoesin marinasta, käymme tervehtimässä ”Runwayta”, joka on ankkurissa marinan ulkopuolella. Nostamme isonpurjeen ylös aallonmurtajan sisällä. Lahdella on purjehduskilpailut ja joudumme väistelemään kilpaveneitä, kunnes pääsemme ulommas merelle. Saamme purjeet jotenkuten vetämään, tosin vauhti jää n. 3 solmuun. Alkumatkasta pieni delfiiniparvi  käy tervehtimässä, mutta ilmeisesti surkea vauhtimme ei saa niitä innostumaan seurastamme, ja niinpä ne katoavat yhtä nopeasti kuin ilmestyivät, saamme kuitenkin niistä pienen video-otoksen. Kalastajien verkkoja on todella paljon ja niitä välttääksemme ajamme reilusti ulos rannikosta, mutta emme silti pääse niistä täysin eroon. Yöllä koemme kauhun hetkiä, kun tutkan skaalaa vaihtaessamme huomaamme olevamme keskellä tutkan maaliviidakkoa. Yritämme tähystellä, mutta pimeässä ei näy mitään. Lopulta näemme voimakkaan lamppumme valossa verkkomerkkejä ja tulemme siihen tulokseen, että ne ovat tutkassa olevia maaleja. Kun Perkinsin voimalla pääsemme ulos ja kierrämme verkkoviidakon, saa uskollinen apurimme jatkaa työskentelyään varsinkin, kun temppuilumme aikana tuuli tyyntyy täysin. Tähtikirkkaan yön jälkeen seuraa upea auringonnousu, jossa valtameren satiininpehmeä pinta värjäytyy mitä moninaisimpiin punertaviin sävyihin.

 06.36 

Saavumme Nazareen puolen päivän maissa. Mereltä katsottuna kaupunki näyttää todella upealta. Se on korkean vuoren kupeessa, edustalla laajat hiekkarannat. Lähestyttäessä rannikkoa nousee meren pohja meitä vastaan niin kuin yleensä (ollen matalimmillaan noin 18 m), mutta saavuttaessa Nazeren lahdelle meren pohja laskee lähes 200 metriin melkein aallonmurtajan suulle asti. Marinassa meitä on vastassa vanha englantilainen merikarhu, satamakapteenin Mike.

Arriving Nazare

Meidän jälkeemme satamaan saapuu ruotsalainen ” Noa Noa” ja seuraavana päivänä amerikkalainen ”Siskawit”, molemmat naapureitamme Leixoesista. Vaikka emme aktiivisesti tee  tuttavuutta muiden purjehtijoiden kanssa, muodostuu joidenkin kanssa ystävyys ja tai yhteenkuuluvaisuuden tunne. Auttava käsi rantautuessa, yhteinen ongelma, mielenkiintoinen detalji veneessä, jotakin suomalaisuuteen viittaavaa, ruotsalaisille välillä pelkkä ”hej” ja kontakti on syntynyt. ”Ai suomalaisia vai”, on ollut hyvin harvassa. Näiden ihmisten kanssa on kiva jutella ja vaihtaa kuulumisia, kun tavataan seuraavassa satamassa.

Marina on melko kaukana kaupungista, joten fillareille on taas käyttöä. Nazaren kaupunki on jakautunut vuoren päällä olevaan yläkaupunkiin ja alhaalla rannassa olevaan alakaupunkiin. Yläkaupunkiin pääsee vuoren rinnettä pitkin nousevalla raide/köysivaunulla. Näköalat ylhäältä ovat huikeat. Mutta hienojen näköalojen toinen puoli on sitten täydellinen turistirysä rihkamakojuineen.

Näkymä yläkaupungista

Palaamme minimarketin kautta takaisin veneelle,  joka Lenskin mielestä  on hienosti parkkeerattu  aidon paikallisen haisevan kalasataman viereen, jonka ympäristössä majailee muutamia kulkukoiria. Elämys on yöllä katsella, kun alukset purkavat saaliinsa, joka saman tien paikan päällä huutokaupataan. Onneksi tästä maailmasta löytyy meille molemmille näkemistä ja kokemista.

Meillä oli tarkoitus lähteä tänä aamuna (6.9.) Ilha Berlengan saarelle. Tämänaamuinen  tuuliennuste lupasi kuitenkin n. 30 kn tuulia Ilha Berlengaan, joten päätimme siirtää lähdön lauantaiksi, jolloin  ankkurissa olo saarella on miellyttävämpää ja turvallisempaa.

    

Leixoes 26.09.2011 – Nazarea = Cancelled

Oltiin lähdössä Leixoesista maanantaina 26.9. Ennen lähtöä piti vielä ottaa vettä, mutta meidän laiturin vesi oli suljettu, joten peruutettiin vastakkaiseen laituriin. Kun vedet oli otettu, huomattiin konehuoneen lattialla muutama pisara vettä, joka osoittautui merivedeksi,  Lenski halusi selvittää, mistä vesi oli peräisin ja rupesi tutkimaan moottoria. Syy selvisi: pakosarjan jäähdytysletkun liitoksesta löytyi pieni vuoto.  Letkuklemmarin kiristäminen ei auttanut, joten Lenski päätti purkaa liitoskohdan, joka oli syöpynyt niin pahasti, että letkun liittäminen siihen ei enää onnistunut. Lisäksi alumiinivalua oleva pakosarjan mutka oli letkumuhvin kohdalta täysin syöpynyt.

Vene vedettiin ruotsalaissuomalaisin yhteisvoimin takaisin entiselle paikallee, Stefan (Runwaysta) souti jollalla narun ja naiset, Riitta ja Birgitta, vetivä kapteenin seistessä ratin takana antamassa tarpeettomia ohjeita.

Tiistaina aloitettiin Perkinsin osan metsästys. Iltapäivällä oltiin niin pitkällä, että Lissabonissa oleva Perkinsin edustaja lupasi toimittaa osan kahden päivän kuluttua siitä, kun maksu on heidän pankissaan. Pankki tietysti meni nenän edestä kiinni, Keskiviikkoaamuna saimme laskun maksettua (yhteensä 550 €) ja osa luvattiin perjantaiaamupäiväksi. Perjantai-iltapäivällä selvisi, että osa tuleekin vasta maanantaina, kun olivat lähettäneet sen postitse. Illalla istuessamme amerikkalaisen naapurimme (jonka esivanhemmat olivat Suomesta) kanssa kannella joku huuteli meitä laiturilta  paketti kainalossa. Kaiken kaikkiaan homma toimi tosi hienosti; portugalilaiset olivat tehokkaita ja tosi ystävällisiä. Lauantaina parin tunnin ahertamisen jälkeen 21 vuotta vanha Perkins on taas kunnossa ja voimme jatkaa matkaamme. Tuulesta ei ole  lähipäivinä tietoakaan, joten Perkinsin apu on tarpeen.

Syöpyneet osat