31.8.2011

Guernsey – La Coruna ( Biskajan ylitys )

18.8.2011  22.20 utc   - 23.8.2011  02.50 utc  = 4vrk 4h 30`/  482,7 Nm 


Vuorovesi ajoittaa tämänkin lähdön illaksi, näin saamme alkumatkaksi myötävirran. Vaikka matka-ajaksi olemme laskeneet 4 vuorokautta ja 7h, korjaamme tämänkin pienen hyödyn talteen.

Olemme huolella valmistautuneet tähän ensimmäiseen yhteiseen pitempään legiin. Olemme kunnostaneet venettä, asentaneet mielestämme turvallisuuden kannalta tärkeitä uusia laitteita, todella tarkasti paneutuneet tulevaan säätilanteeseen ja pakanneet tavaroita niin, että ne kovemmassakin merenkäynnissä pysyisivät paikoillaan.

Omat Biskajanlahden ylitykseni lasken kymmenissä, tosin viimeisestä on kulunut reilut 40 vuotta, 1967  norjalaisella lähes 300 m pitkällä jättitankkeri M/T Beaufortilla,   neitsytmatkalla Göteborgista Persianlahden kautta Kaukoitään. Se aika on ollut ja mennyt, mutta jättänyt minuun kunnioituksen ja nöyryyden merta kohtaan, on sitten kyseessä kotiranta tai valtameri. Myöhemmin liitettävä kuva niiltä ajoilta kertoo miten kunnioitus merta kohtaan syntyy.
Takaisin nykypäivään. Ilma on tosi kylmä, haen fleecehupparin alle paksun villapaidan ja vähän myöhemmin haalarit kaiken päälle, ja tietysti pipo päähän. Vaikea uskoa, että on elokuun puoliväli Keski-Euroopassa.

Kirkkaassa tyynessä yössä herää silloin tällöin pieni tuulen vire ja pääsemme eteenpäin purjeilla tunnin pari. Aamuyöstä erotamme valoja Bretagnen rannikolla. Päivän valjettua näemme rannikon kaukana paapuurin puolella. Lähes koko päivän kuuluu veneen sisältä Perkinsin nakutus. Meren pinta on välillä lähes rasvatyyni, naisellisesti kuvattuna kuin lainehtivaa silkkiä. 4,5 nm:n nopeudella lähestymme Ouessantin saarta ja siellä olevaa erittäin voimakasvaloista majakkaa, jonka ohitamme heti keskiyön jälkeen. Otamme suunnaksi 205 astetta ja aloitamme varsinaisen Biskajan ylityksen.

Kuten sääennuste lupasi, on tuuli heikkoa ja vain aika ajoin pääsemme purjeilla eteenpäin, Atlantilta tuleva maininki kasvaa päivän aikana, mutta on suuruudestaan huolimatta pyöreää, ja kun se osuu veneeseen sivusta, noustaan ja lasketaan sen mukana eikä veneen rullauskaan haittaa elämäämme se pahemmin.

Aamupäivällä saavumme paikkaan jossa noin 200 m:n syvyys muuttuu useammaksi kilometriksi. Tällaisen ns. hyllyn kohdalla merielämä usein vilkastuu. Niinpä  saammekin vieraiksemme parven leikkisiä delfiinejä.  Ne uivat veneen ympärillä tehden välillä pitkiä hyppyjä, veneen keula on niistä ilmeisen mieluisa paikka. Saamme aika hyvää videokuvaa niiden karkeloista. Myöhemmin näemme myös parven pieniä valaita ” pilot  whale”, suomeksi todennäköisesti pallopäävalaita. Nekin tulevat aivan veneemme tuntumaan, mutta kuvaaminen ei tällä kerralla onnistu; ottamassamme videossa näkyy kaikkea muuta, paitsi valaita. On todella hienoa nähdä näitä luontokappaleita niiden omassa ympäristössä.

Illalla huomaamme veneen liikkeen muuttuvan raskaaksi ja hitaaksi. Tarkastamme pilssin ja veneen muutenkin sisä- ja ulkopuolelta ja toteamme  ¨dry as a bone¨ ,ei vettä sisällä ja kaikki näyttää  olevan kunnossa. Nautimme juuri valmistuvan illallisen ja sen jälkeen selvitetään, mistä outo liikkuminen johtuu. Tarkastamme veneen uudelleen ulkopuolelta voimakkaalla lampulla, mutta emme vieläkään havaitse mitään tavallisuudesta poikkeavaa, kuten että hinaisimme jotain veneen perässä. Asia joka tulee lähes ensimmäisenä mieleen. Pysäytämme moottorin, jolloin vene asettuu sivuttain maininkiin saaden  aikaan melkoisen rullaamisen. Hetken kuluttua erotamme lampun valossa  veneen perän alla kaksi köyttä, jotka båtshaalla  saadaan ylös. Toinen köysistä on vain muutaman metrin pituinen, mutta toista köyttä vedetään ylös lähes 3 tuntia. Välillä köysi tarttuu kiinni, mutta irtoaa, kun vähän löysää ja vaihtaa  nostopaikkaa. Riitta kelaa köyttä takakannelle sitä mukaan, kun saan sitä ylös. Koko ajan pelkäämme köyden sotkeutuvan potkuriin tai peräsimeen. Yön pimeydestä ilmestyy lopulta veneen keulanpuolelle kaksi suurta poijua, joissa erottuu ranskan- kielistä tekstiä. Köysi puukolla poikki ja poijut ajelehtivat takaisin pimeyteen. Kone käyntiin vaihde ensin eteenpäin ja sitten taaksepäin, toteamme kaiken olevan kunnossa.

Suuren köysikasan koristaessa takakanttamme jatkamme matkaa. Itse suunniteltu  ja toteutettu  kansivalaistus saa taas kerran kiitosta, taskulampun valossa tuskin olisimme saaneet köyttä ylös.

Köysi ja poijut saattoivat olla kalastusaluksesta, jonka illalla näimme kaukana horisontissa. Aluksella ei ollut AIS:ää tai se ei pitänyt sitä päällä muista näkemistämme ranskalaisista kalastus- aluksista poiketen. Mahdollisesti kyseessä oli ajelehtiva verkko, joka käsityksemme mukaan on laiton? 

Maanantaiyö muuttuu hitaasti tumman harmaaksi aamuksi, jossa sade heikentää näkyvyyden. Yöllä alkanut heikko tuuli voimistuu ja mainingin päälle muodostuu terävä aallokko. Tuuli ja aallokko ovat suoraan takaa. Kun nopeutta  alkaa olla 9 kn, ja vaikka uusi autopilottimme ohjaa venettä kasvavassa aallokossa todella hienosti, reivaamme ison purjeen suoraan 2-reiviin ja genuaa sisään lähes 50 % . Muutamme kurssia 20 astetta ja saamme menon huomattavasti vakaammaksi eikä nopeuskaan juuri pienene. Mainingin ja aallokon yhdistelmä saa aikaan suuria vesikasoja, jotka osuessaan perän alle nostavat sen todella korkealle. Tuuli on yllättävän tasainen pysyen noin 24 kn joskus käyden lähellä 30 kn. Rannikkoa lähestyessämme alkaa AIS:ään ilmestyä laivoja  ja näemme muutamia kalastusaluksia, joilla ei ole AIS:ää, vaikka ovat aika suuria aluksia. Alkuillasta alkaa tuuli hiljalleen laantua ja pyörähdellä. Lisääntyvä laiva/kalastusalusliikenne yhdistettynä heikkoon näkyvyyteen antaa hyvän syyn käynnistää moottorin ja laskea purjeet.

 02.50 liu’umme hitaasti sisään La Corunan Marina Realin aallonmurtajan suojiin ja kiinnitymme laituriin satamavahdin opastuksella. Hienoa palvelua, ensimmäinen satama, jossa ollaan ottamassa vastaan yöaikanakin.

Mieltäni askarruttaa yhä satamaan tulon jälkeen autopilotin näytössä oleva peräsimen asennon osoitin, joka näyttää peräsimen olevan käännettynä 15 astetta paapuuriin, vaikka vene kulki täysin normaalisti. Ennen nukkumaan menoa raotan takakajuutan  punkan kantta sen verran, että pääsen näkemään peräsinakselin ja kvadrantin, joka oli päässyt liikahtamaan akselilla sen 15 astetta ja jäänyt tähän asentoon. Taisi olla suojelusenkeli matkassa Biskajan yli. Biskaja on joka tapauksessa onnellisesti ylitetty, vähän snaraa tarttui kiinni ja maanantaina blåsas vähän enemmän kuin piti, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti