Viimein saatiin kaikki veneen tekniikka satamaoloissa jotenkin toimimaan ja kun sääkin näytti jokseenkin suotuisalta, varsinkin autopilotin varsin kriittisen loppukalibroinnin osalta, päätettiin lopultakin päättää ”talvehtiminen” ja varsinkin Riitan mielestä jatkuva veneen rakentelu ja jatkaa purjehdusta.
Viettämämme aika Ranskassa pienessä ehkä vähän syrjäisessä paikassa kotiutti meidät maahan ja tutustutti paikkakunnan harvinaisen sympaattisiin ihmisiin. Käsityksemme ranskalaisista (muilta suljetusta, ehkä kielimuurin taakse kätkeytyvästä itsekeskeisestä yhteisöstä) on Port du Léguéssä vietetyn ajan myötä totaalisesti muuttunut. Huolimatta kielivaikeuksista (meidän ranska on Riitan auttava, Lenskin: merci, bon jour, une Marlbourough, paquette silvousplait), varsin komplisoidutkin tekniset asiat on saatu hoidettua osittain englantia hyvin puhuvien ystävien tulkatessa ja loput molemminpuolisella ystävällisellä asenteella.
Meistä tuntui, että emme voi jättää Port du Léguétä ilman kunnon läksiäisiä. Niinpä ne pidettiin keskiviikkoiltana 10.8. Olimme todella iloisia, että kaikki kutsutut tulivat viettämään iloista iltaa veneellemme. Hugh totesi seuraavan päivän iltana, että kukaan ei ollut pahoillaan siitä, että juhlista palautumiseen meni kokonainen päivä.
Haluamme erityisesti kiittää Port du Léguén satamakapteeneita Jeromea ja Davidia kuten myös heidän johtajaansa Olivieria, sekä suuren kalastusalusten telakan johtajaa Laurentia korkeasta ammattitaidosta sekä yksittäisen veneilijän inhimillisestä ja yksilöllisestä kohtelusta. Emme myöskään unohda maalari Medericiä, joka kiireistä huolimatta otti veneemme maalattavaksi. Venepuuseppä Marcista tuli myös hyvä ystävä, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Davidin sanojen mukaan “there is a solution to everything”. It is very true in Port du Légué.
Erityisen kiitollisia olemme myös Hughille ja Carolinelle, jotka auttoivat meitä kaikenlaisissa käytännön asioissa (käännösapu, auton lainaus ym.). He rakentavat omaa venettään toteuttaakseen purjehduksen Patagonian kautta Tyynelle merelle. Tuntuu, että meistä tuli ystäviä loppuelämäksi.
Kaiken huipuksi paikallisen sanomalehden ”Ouest-Francen” reportteri halusi haastatella meitä tehdäkseen jutun Port du Léguén satamasta. Juttu oli lähtöpäivämme 13.8. lehdessä.
Ihmisten ystävällisyys ja läheisyys tässä meille aikaisemmin täysin tuntemattomassa paikassa sai lähdön tuntumaan todella haikealta. Hugh ja Caroline tulivat saattamaan meitä vielä viimeiselle sululle asti. Silmät kosteina ( kyynelistä ja tihkusateesta) hyvästelimme ystävämme ja tämän sympaattisen pikkusataman.
Seuraavassa Hughin ja Carolinen, jotka molemman ovat journalisteja ammatiltaan, ranskaksi kirjoittama kommentti tuntemuksistamme Port du Léguéstä.
Nous voulons écrire un petit mot en français, pour être compris par les gens que nous avons rencontrés au Légué.
Nous avons eu beaucoup de chance que notre ami Veikko, du bateau Canace nous recommande cette merveilleuse escale. Il est rare de trouver un accueil aussi chaleureux doublé d'une efficacité réelle pour tous les problèmes que nous avions à traiter sur le bateau. Ici tout marche. Les gens ont été extrêmement efficaces, mais aussi simplement gentils et amicaux. La soirée de départ restera dans nos mémoires comme un moment vraiment joyeux, même s'il nous a fallu une bonne journée pour nous en remettre.
Le souvenir de ce lieu nous accompagnera toujours. Nous espérons revenir un jour.
Suotuisia tuulia!
VastaaPoista