La Coruna

Ohjauksen korjaus on nyt tärkeysjärjestyksessä numero 1. Syy kvadrantin liikahtamiseen saattoi olla kova aallokko tai uuden autopilotin suuri työntövoima. Parin tunnin ahertamisen jälkeen sai Lenski ohjausjärjestelmän rihdattua ja kvadrantin uudestaan oikeaan asentoon. Peräsinakseli- kvadranttiyhdistelmästä puuttui ns. varmistuksen varmistus, jonka Lenski on joko unohtanut tai ei  ole sitä peruskorjauksen yhteydessä katsonut tarpeelliseksi. Veneestä kyseistä osaa ei löydy eikä niitä myöskään kaupan hyllystä saa, joten sellainen pitää teräksestä valmistaa.  Naapurilaiturissa olevasta brittiveneestä löytyi paikallinen mekaanikko, joka lupasi tulla katsomaan.  Asia selvisi nopeasti Lenskin opastuksella (yllättäen Lenskin merimiesaikainen espanjankielen taito on pulpahtanut esiin ja asiat selvitettiin sujuvasti espanjaksi); pahvista tehtiin sabluuna ja kaveri lupasi tuoda uuden osan manana. Nykyään ainakin täällä Galiciassa manana näyttää todella tarkoittavan täsmälleen huomenna. Kaveri palasi seuraavana päivänä hienosti tehty osa kädessään,  pieni sovitus ja lukitusosa ruuvattiin paikoilleen.

Lukuisista yrityksistämme huolimatta position-raporttimme ei ole mennyt perille Port Du Léguéstä lähdön jälkeen kuin satunnaisesti (Guernsey, Biskajan-lahti ja La Coruna). Vika on nyttemmin selvinnyt. Se on ollut maissa olevassa serverissä eikä meidän lähettimessä. Toivomme, että systeemi jatkossa toimii kunnolla.   

 Olemme tämän runsaan viikon aikana tutustuneet La Corunaan.  Yleisvaikutelma on erittäin siisti ja viihtyisä, kauniita puistoja ja aukioita. Meri, laivat ja veneet ovat tietenkin leimaa-antavia, onhan La Coruna yleensä ensimmäinen satama, johon purjehtijat Biskajan ylityksen jälkeen saapuvat.

 La Corunan symboli on Herculeksen majakka, jonka roomalaiset aikoinaan rakensivat. Majakkaa on luonnollisesti useaan otteeseen korjailtu ja paranneltu, mutta se on edelleen käytössä ja on maailman ainoa vielä toimiva roomalaismajakka. Kuten monissa muissakin satamissa, joissa olemme käyneet, täälläkin satamaa vartioi vanha linna Costelo de San Anton, jossa pieni ja sympaattinen museo. Tyypillistä La Corunan katukuvassa ovat koristeelliset erkkeri-ikkunat. Viikonloppuna saimme kokea upeita musiikkielämyksiä: lauantaina Galizian sinfoniaorkesteri esiintyi Maria Pita –aukiolla. Aukio oli täynnä ihmisiä ja ilmapiiri erittäin tunnelmallinen ja vaikuttava. Sunnuntaina oli samassa paikassa hieno jazzkonsertti.

Torre de Hercules

Näkymä majakasta

La Corunan ikkunoita

Teimme tutustumisretken myös La Corunan ulkopuolelle ja matkustimme junalla Santiago de Compostelaan, joka on Ranskan Pyreneiltä alkavan pyhiinvaellusreitin päätepiste. Katedraali ja sen edustalla oleva aukio olikin täynnä reppuretkeläisiä, joista suurin osa ei kylläkään oikein vastannut kuvaamme pyhiinvaeltajista. Sinänsä Compostelan vanhakaupunki on historiallisena ”dokumenttina” varsin vaikuttava.

Pyhiinvaeltajia Santiago de Compostelassa

Guernsey – La Coruna ( Biskajan ylitys )

18.8.2011  22.20 utc   - 23.8.2011  02.50 utc  = 4vrk 4h 30`/  482,7 Nm 

Vuorovesi ajoittaa tämänkin lähdön illaksi, näin saamme alkumatkaksi myötävirran. Vaikka matka-ajaksi olemme laskeneet 4 vuorokautta ja 7h, korjaamme tämänkin pienen hyödyn talteen.

Olemme huolella valmistautuneet tähän ensimmäiseen yhteiseen pitempään legiin. Olemme kunnostaneet venettä, asentaneet mielestämme turvallisuuden kannalta tärkeitä uusia laitteita, todella tarkasti paneutuneet tulevaan säätilanteeseen ja pakanneet tavaroita niin, että ne kovemmassakin merenkäynnissä pysyisivät paikoillaan.

Omat Biskajanlahden ylitykseni lasken kymmenissä, tosin viimeisestä on kulunut reilut 40 vuotta, 1967  norjalaisella lähes 300 m pitkällä jättitankkeri M/T Beaufortilla,   neitsytmatkalla Göteborgista Persianlahden kautta Kaukoitään. Se aika on ollut ja mennyt, mutta jättänyt minuun kunnioituksen ja nöyryyden merta kohtaan, on sitten kyseessä kotiranta tai valtameri. Myöhemmin liitettävä kuva niiltä ajoilta kertoo miten kunnioitus merta kohtaan syntyy.

Takaisin nykypäivään. Ilma on tosi kylmä, haen fleecehupparin alle paksun villapaidan ja vähän myöhemmin haalarit kaiken päälle, ja tietysti pipo päähän. Vaikea uskoa, että on elokuun puoliväli Keski-Euroopassa.

Kirkkaassa tyynessä yössä herää silloin tällöin pieni tuulen vire ja pääsemme eteenpäin purjeilla tunnin pari. Aamuyöstä erotamme valoja Bretagnen rannikolla. Päivän valjettua näemme rannikon kaukana paapuurin puolella. Lähes koko päivän kuuluu veneen sisältä Perkinsin nakutus. Meren pinta on välillä lähes rasvatyyni, naisellisesti kuvattuna kuin lainehtivaa silkkiä. 4,5 nm:n nopeudella lähestymme Ouessantin saarta ja siellä olevaa erittäin voimakasvaloista majakkaa, jonka ohitamme heti keskiyön jälkeen. Otamme suunnaksi 205 astetta ja aloitamme varsinaisen Biskajan ylityksen.

Kuten sääennuste lupasi, on tuuli heikkoa ja vain aika ajoin pääsemme purjeilla eteenpäin, Atlantilta tuleva maininki kasvaa päivän aikana, mutta on suuruudestaan huolimatta pyöreää, ja kun se osuu veneeseen sivusta, noustaan ja lasketaan sen mukana eikä veneen rullauskaan haittaa elämäämme se pahemmin.

Aamupäivällä saavumme paikkaan jossa noin 200 m:n syvyys muuttuu useammaksi kilometriksi. Tällaisen ns. hyllyn kohdalla merielämä usein vilkastuu. Niinpä  saammekin vieraiksemme parven leikkisiä delfiinejä.  Ne uivat veneen ympärillä tehden välillä pitkiä hyppyjä, veneen keula on niistä ilmeisen mieluisa paikka. Saamme aika hyvää videokuvaa niiden karkeloista. Myöhemmin näemme myös parven pieniä valaita ” pilot  whale”, suomeksi todennäköisesti pallopäävalaita. Nekin tulevat aivan veneemme tuntumaan, mutta kuvaaminen ei tällä kerralla onnistu; ottamassamme videossa näkyy kaikkea muuta, paitsi valaita. On todella hienoa nähdä näitä luontokappaleita niiden omassa ympäristössä.

Illalla huomaamme veneen liikkeen muuttuvan raskaaksi ja hitaaksi. Tarkastamme pilssin ja veneen muutenkin sisä- ja ulkopuolelta ja toteamme  ¨dry as a bone¨ ,ei vettä sisällä ja kaikki näyttää  olevan kunnossa. Nautimme juuri valmistuvan illallisen ja sen jälkeen selvitetään, mistä outo liikkuminen johtuu. Tarkastamme veneen uudelleen ulkopuolelta voimakkaalla lampulla, mutta emme vieläkään havaitse mitään tavallisuudesta poikkeavaa, kuten että hinaisimme jotain veneen perässä. Asia joka tulee lähes ensimmäisenä mieleen. Pysäytämme moottorin, jolloin vene asettuu sivuttain maininkiin saaden  aikaan melkoisen rullaamisen. Hetken kuluttua erotamme lampun valossa  veneen perän alla kaksi köyttä, jotka båtshaalla  saadaan ylös. Toinen köysistä on vain muutaman metrin pituinen, mutta toista köyttä vedetään ylös lähes 3 tuntia. Välillä köysi tarttuu kiinni, mutta irtoaa, kun vähän löysää ja vaihtaa  nostopaikkaa. Riitta kelaa köyttä takakannelle sitä mukaan, kun saan sitä ylös. Koko ajan pelkäämme köyden sotkeutuvan potkuriin tai peräsimeen. Yön pimeydestä ilmestyy lopulta veneen keulanpuolelle kaksi suurta poijua, joissa erottuu ranskan- kielistä tekstiä. Köysi puukolla poikki ja poijut ajelehtivat takaisin pimeyteen. Kone käyntiin vaihde ensin eteenpäin ja sitten taaksepäin, toteamme kaiken olevan kunnossa.

Suuren köysikasan koristaessa takakanttamme jatkamme matkaa. Itse suunniteltu  ja toteutettu  kansivalaistus saa taas kerran kiitosta, taskulampun valossa tuskin olisimme saaneet köyttä ylös.

Köysi ja poijut saattoivat olla kalastusaluksesta, jonka illalla näimme kaukana horisontissa. Aluksella ei ollut AIS:ää tai se ei pitänyt sitä päällä muista näkemistämme ranskalaisista kalastus- aluksista poiketen. Mahdollisesti kyseessä oli ajelehtiva verkko, joka käsityksemme mukaan on laiton? 

Maanantaiyö muuttuu hitaasti tumman harmaaksi aamuksi, jossa sade heikentää näkyvyyden. Yöllä alkanut heikko tuuli voimistuu ja mainingin päälle muodostuu terävä aallokko. Tuuli ja aallokko ovat suoraan takaa. Kun nopeutta  alkaa olla 9 kn, ja vaikka uusi autopilottimme ohjaa venettä kasvavassa aallokossa todella hienosti, reivaamme ison purjeen suoraan 2-reiviin ja genuaa sisään lähes 50 % . Muutamme kurssia 20 astetta ja saamme menon huomattavasti vakaammaksi eikä nopeuskaan juuri pienene. Mainingin ja aallokon yhdistelmä saa aikaan suuria vesikasoja, jotka osuessaan perän alle nostavat sen todella korkealle. Tuuli on yllättävän tasainen pysyen noin 24 kn joskus käyden lähellä 30 kn. Rannikkoa lähestyessämme alkaa AIS:ään ilmestyä laivoja  ja näemme muutamia kalastusaluksia, joilla ei ole AIS:ää, vaikka ovat aika suuria aluksia. Alkuillasta alkaa tuuli hiljalleen laantua ja pyörähdellä. Lisääntyvä laiva/kalastusalusliikenne yhdistettynä heikkoon näkyvyyteen antaa hyvän syyn käynnistää moottorin ja laskea purjeet.

 02.50 liu’umme hitaasti sisään La Corunan Marina Realin aallonmurtajan suojiin ja kiinnitymme laituriin satamavahdin opastuksella. Hienoa palvelua, ensimmäinen satama, jossa ollaan ottamassa vastaan yöaikanakin.

Mieltäni askarruttaa yhä satamaan tulon jälkeen autopilotin näytössä oleva peräsimen asennon osoitin, joka näyttää peräsimen olevan käännettynä 15 astetta paapuuriin, vaikka vene kulki täysin normaalisti. Ennen nukkumaan menoa raotan takakajuutan  punkan kantta sen verran, että pääsen näkemään peräsinakselin ja kvadrantin, joka oli päässyt liikahtamaan akselilla sen 15 astetta ja jäänyt tähän asentoon. Taisi olla suojelusenkeli matkassa Biskajan yli. Biskaja on joka tapauksessa onnellisesti ylitetty, vähän snaraa tarttui kiinni ja maanantaina blåsas vähän enemmän kuin piti, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Jersey – Guernsey

16.8. 2011    9.35   –   14.45     27,7 Nm / 5h 10min

Ystävältämme Vekalta  (joka juuri on palannut vuoden kestäneeltä Karibian purjehdukselta) saamamme vihjeen mukaan Biskajan ylitys olisi parempi aloittaa Guernseyltä kuin Jerseyltä, joten suuntaamme kohti Guernseytä. Kerrankin liikutaan päiväsaikaan ja suhteellisen kauniissa säässä. Tuulta on jonkin verran, mutta se on täysin vastainen, joten ajetaan taas koneella. Guernsey on meille tuttu paikka jo viime vuodelta ja jotenkin se tuntuu paljon sympaattisemmalta kuin Jersey. St. Peter Portin satamassa meidät ohjataan ponttoonilaituriin, josta ei pääse maihin muulla kuin jollalla. Se on siis kaivettava  esiin. Täällä saadaan langaton nettiyhteys toimimaan suoraan veneestä, mikä on tosi hienoa. Pystytään hoitamaan sähköpostit, skypettämään ja ennen kaikkea saamaan sääennusteet Biskajan ylitystä varten. Säätietoja tutkittuamme toteamme, että torstaina 18.8. voisi lähteä. Tätä päätöstä tukee myöskin Vekan kanssa käymämme puhelinkeskustelu säätilanteesta. Tankkaamme vielä tankit täyteen verovapaata dieseliä ja valmistaudumme ensimmäiseen pidempään valtamerivaikutteiseen legiin.    

Port du Légué – Jersey

13.8.2011   18.10   –   14.8.2011  05.00   49,8 Nm / 8h

Sulkuportti edessämme avautuu,  Hugh ja Caroline, jotka heiluttavat meille portilta katoavat näkyvistä vesisateen ja kyynelten heikentämässä näkyvyydessä. Haikeudesta huolimatta olemme taas palaamassa omaan elementtiimme.

Viimeisen aallonmurtajan sisäpuolella aloitamme välttämättömän uuden autopilotin merikalibroinnin. Aluksi hommasta ei tahdo tulla mitään, kun rillit, mittari ja lopulta ohjekirjakin ovat vesisateessa yhtä suttua. Lopulta ympyrän ajo ja nappulatekniikka onnistuu ja kaiken lisäksi erittäin hyvin, kompassin eksymäksi jää ainoastaan 2 astetta, mikä teräsveneessä on harvinaisen hyvä tulos. Kompassisuunnankin saamme jotenkuten paikoilleen huolimatta siitä, että väylä hieman mutkittelee aallonmurtajan ulkopuolella ja vene alkaa aallokossa keinua. Märkänä ja kylmissämme nostamme pelkän genuan moottorin avuksi, vaikka eipä sitä olisi enää märemmäksi tullut, jos olisi nostettu  isoapurje. Tuuli on tietysti täysin vastainen.

Yön istumme sisällä tutkan ja AISin edessä silloin tällöin kurkistaen ulos. Aamuyöstä saavumme Jerseyn edustalle ja kutsumme paikallista liikennevalvontaa. Jersey VTS ilmoittaa että heillä on meidän tiedot AIS-vastaanottimessaan, upeaa meidän AIS toimii täydellisesti.

Taas kerran säkkipimeässä ja vesisateessa outoon paikkaan. Korkeita muureja, huonosti erottuvia opastevaloja, mutta jotenkin kiemurtelemme itsemme sisäsatamaan ja kiinnitymme auringon juuri noustessa täyteen ahdetussa odotuslaiturissa olevan veneen kylkeen. Satoi tai paistoi, tuuli tai ei, merielämä on taas alkanut.

Oli tarkoitus mennä myöhemmin sisämarinaan, mutta se on tosi ahdas ja veneemme syväykselle sieltä olisi löytynyt vain yksi paikka, sekin 4 veneen nipussa. Jäämme siis odotuslaituriin, jossa on sama satamamaksu kuin sisälläkin. Viivyimme Jerseyssä 2 päivää. Halusin nähdä saaresta vähän muutakin kuin St. Helierin sataman ja tein sight-seeing-retken saaren itäpäähän. Lennartin  aika kului venettä siirrellessä, kun venenippua  purettiin ja kasattiin jonkun tullessa tai lähtiessä (aina se on sisimmäinen, joka haluaa lähteä). Ehti hän sentään käydä myös taxfreeostoksilla. Kun vielä saatiin pyykit pestyä sataman pesulassa, oltiin valmiita suunnistamaan kohti Guernseytä.  
  

Au revoir Port du Légué

Viimein saatiin kaikki veneen tekniikka satamaoloissa jotenkin toimimaan ja kun sääkin näytti jokseenkin suotuisalta, varsinkin autopilotin varsin kriittisen loppukalibroinnin osalta, päätettiin lopultakin päättää ”talvehtiminen” ja varsinkin Riitan mielestä jatkuva veneen rakentelu ja jatkaa purjehdusta.

Viettämämme aika Ranskassa pienessä ehkä vähän syrjäisessä paikassa kotiutti meidät maahan ja tutustutti paikkakunnan harvinaisen sympaattisiin ihmisiin. Käsityksemme ranskalaisista (muilta suljetusta, ehkä kielimuurin taakse kätkeytyvästä itsekeskeisestä yhteisöstä) on Port du Léguéssä vietetyn ajan myötä totaalisesti muuttunut. Huolimatta kielivaikeuksista (meidän ranska on Riitan auttava, Lenskin: merci, bon jour, une Marlbourough, paquette silvousplait), varsin komplisoidutkin tekniset asiat on saatu hoidettua osittain englantia hyvin puhuvien ystävien tulkatessa ja loput molemminpuolisella ystävällisellä asenteella.

Meistä tuntui, että emme voi jättää Port du Léguétä ilman kunnon läksiäisiä. Niinpä ne pidettiin keskiviikkoiltana 10.8. Olimme todella iloisia, että kaikki kutsutut tulivat viettämään iloista iltaa veneellemme. Hugh totesi seuraavan päivän iltana, että kukaan ei ollut pahoillaan siitä, että juhlista palautumiseen meni kokonainen päivä.

Haluamme erityisesti kiittää Port du Léguén satamakapteeneita Jeromea ja Davidia kuten myös heidän johtajaansa Olivieria, sekä suuren kalastusalusten telakan johtajaa Laurentia korkeasta ammattitaidosta sekä yksittäisen veneilijän inhimillisestä ja yksilöllisestä kohtelusta. Emme myöskään unohda maalari Medericiä, joka kiireistä huolimatta otti veneemme maalattavaksi. Venepuuseppä Marcista tuli myös hyvä ystävä, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Davidin sanojen mukaan “there is a solution to everything”. It is very true in Port du Légué.

Erityisen kiitollisia olemme myös Hughille ja Carolinelle, jotka auttoivat meitä kaikenlaisissa käytännön asioissa (käännösapu, auton lainaus ym.). He rakentavat omaa venettään toteuttaakseen purjehduksen Patagonian kautta Tyynelle merelle. Tuntuu, että meistä tuli ystäviä loppuelämäksi.

Kaiken huipuksi paikallisen sanomalehden ”Ouest-Francen” reportteri halusi haastatella meitä tehdäkseen jutun Port du Léguén satamasta. Juttu oli lähtöpäivämme 13.8. lehdessä.

Ihmisten ystävällisyys ja läheisyys tässä meille aikaisemmin täysin tuntemattomassa paikassa sai lähdön tuntumaan todella haikealta. Hugh ja Caroline tulivat saattamaan meitä vielä viimeiselle sululle asti. Silmät kosteina ( kyynelistä ja tihkusateesta) hyvästelimme ystävämme ja tämän sympaattisen pikkusataman.

Seuraavassa Hughin ja Carolinen, jotka molemman ovat journalisteja ammatiltaan, ranskaksi kirjoittama kommentti tuntemuksistamme Port du Léguéstä.

Nous voulons écrire un petit mot en français, pour être compris par les gens que nous avons rencontrés au Légué.

Nous avons eu beaucoup de chance que notre ami Veikko, du bateau Canace nous recommande cette merveilleuse escale. Il est rare de trouver un accueil aussi chaleureux doublé d'une efficacité réelle pour tous les problèmes que nous avions à traiter sur le bateau. Ici tout marche. Les gens ont été extrêmement efficaces, mais aussi simplement gentils et amicaux.

La soirée de départ restera dans nos mémoires comme un moment vraiment joyeux, même s'il nous a fallu une bonne journée pour nous en remettre.

Le souvenir de ce lieu nous accompagnera toujours. Nous espérons revenir un jour.

Uusi kuvakulma Port du Leguéhen

Teknisiä ongelmia

Edelleen Port du Leguéssa. Ollaan juututtu teknisten ongelmien sumaan. Uusin murhe on alkukesästä Suomesta komponentteina ostettu autopilotti, johon vihdoinkin on saat muutamat  puuttuvat osat ja kaikki on saatu asennettua. Käynnistyksen yhteydessä kävi ilmi, että järjestelmän  ohitusventtiili ei toimi. Ollaan kuumeisesti yritetty selvittää, mistä ja miten saadaan uusi osa viallisen tilalle. Laitteessa on kansainvälinen takuu, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että eri maiden edustajat pallottelevat keskenään, kenelle vastuu kuuluu. Lopulta Suomen Raymarine lupasi järjestää osan suoraan englantilaiselta valmistajalta kuriiripostilla meille. Oma maa mansikka muu maa mustikka, voisi kai sanoa. Ensi maanantaina osan pitäisi olla täällä.  Myöskään täältä Ranskasta ostettu AIS-laite ei  toimi ihan niin kuin pitäisi.

Ollaan sentään saatu tehtyä blogiimme linkki  http://shiptrak.org  sivustolle, jossa kirjoitetaan kohtaan CALL SIGN veneemme tunnus oi4339  sen jälkeen klikataan kohta VIEW. Tämän jälkeen pitäisi veneemme sijainti ja kuljettu reitti näkyä kartalla. Tästä hienosta systeemistä ei tietenkään ole paljonkaan iloa (eikä myöskään autopilottia tarvita) niin kauan kun sijaintimme on koko ajan Port du Legué.