Cul-de-Sac Marin, tekniikkaongelmat ratkeavat lopulta

Viikon ajan päivittäin seuraamme latureiden kulkua, ne vain eivät tahdo liikkua. Vihdoinkin 16.04. TNT:n seurantasivu kertoo lähetyksen saapuneen Fort de France’iin. Lähetystä ei kuitenkaan ehditä enää sinä päivänä toimittaa perille, joten se on marinassa huomenna aamupäivällä. Kun menen aamupäivällä hakemaan lähetystä, kertoo marinan toimistotyttö, että kyllä lähetys kävi täällä, mutta lähti takaisin Fort de France’iin, kun et ollut paikalla maksamassa veroa. Kaikilla oli kyllä meidän puhelinnumeromme ja joku marinasta olisi kaiketi voinut tulla kertomaan, että lähetys on saapunut. Vero oli yllätys, kun sellaisesta ei missään ollut mainittu. Tällä kertaa vihainen soitto TNT:lle Fort de France’iin, josta ensin sanoivat, että lähetystä ei tänään voida toimittaa perille, vaan vasta huomenna. Ilmeisesti kireä äänensävyni sai heidät muuttamaan mielensä ja lupasivat toimittaa lähetyksen tänään ennen kello kuutta, jolloin marinan toimisto suljetaan. Kello viisi olin toimistossa odottamassa ja lähetys saapuikin juuri silloin, kuittaus papereihin ja kaverille verorahat (187.50 €, joku Martiniquen erikoisvero) käteen ja kaveri häipyi. Kun lähdin kantamaan pakettia veneelle, huomasin, että se vaikutti aika pieneltä ja kevyeltä, joten revin paketin auki ja totesin että se sisälsi vain yhden laturin, vaikka pakkauslistassa ja kuitissa sanottiin, että lähetys sisältää kaksi laturia ja vero oli kahdesta laturista. Seuraava soittoni TNT:lle Fort de France’iin oli sen verran vihainen, että vaikka väittivät, että paketteja on vain yksi kappale, suostuivat suorittamaan suuretsinnän kaikissa varastoissaan. Hetken kuluttua ilmoittivat hyvin nolosti, että sorry, kyllä täällä on vielä toinen paketti ja se toimitetaan perille huomenaamulla, johon totesin että ei, kun nyt heti. Aikamme kinattuamme lupasi paikallinen pomo tuoda paketin henkilökohtaisesti puolentoista tunnin kuluttua. Näin myös tapahtui. Kello kolme aamuyöllä olivat molemmat laturit paikoillaan johdot kytkettyinä. 33 asteen lämmössä ahtaassa konehuoneessa tehty työ ei ollut mitenkään helppoa, mutta tyydytys sitäkin suurempi kun totesin kaiken toimivan niin kuin pitää. Tapaus ei ole mitenkään erikoinen, sillä olemme matkan aikana tavanneet purjehtijoita, jotka ovat odottaneet varaosia kuukauden ja ylikin.

Laturia odotellessamme aika kului pikku askareissa mm. jollaa paikatessa. Lopulta saimme ilmavuodot paikattua, mutta vettä tulee edelleenkin pohjan läpi.
Torakka, olemme välttyneet näiltä kiusallisilta vapaamatkustajilta tähän asti, mutta täällä Martiniquella huomaa Riitta ensimmäisen. Se lentää hyvin nopeasti vähän muussaantuneena laidan ylitse. Yleensä yksi torakka tarkoittaa, että niitä on useita. Meitä taisi onnistaa, sillä enempää torakoita ei ole näkynyt. Vaikka kuinka huolellisesti puhdistaa ja tarkastaa veneeseen tuodut tavarat, niin ennemmin tai myöhemmin joku näistä sinänsä vaarattomista kiusankappaleista livahtaa turvatarkastuksesta läpi.

There is moore work on a boat than water in the sea.

Laiturissa meitä vastapäätä on suomalainen Svan 53 Windflower, jonka näimme ensimmäisen kerran Ruotsissa Kalmarissa vuosia sitten ja nyt täällä Karibialla  ensin Marigot Bayssa ja nyt täällä Martiniquessa. Toinen veneen omistajista odottelee yksikseen lisämiehistöä Suomesta. Erikiin on helppo ystävystyä ja päätämme pitää yhteyttä matkalla etelään kohti Grenadaa, josta ovat varanneet paikan telakointia ja säilytystä varten.

Olemme monelta taholta kuulleet, että telakat Grenadalla ovat kaikki täynnä. Pääämme kuitenkin poiketa Grenadalla, kun se on matkan varrella Trinidadiin, johon olemme suunnitelleet telakointia.

19.04 Windflower lähtee kohti Grenadaa St Lucian ja Tobago Key’sin kautta. Windflowerin lähdettyä kiinnittyy heidän paikalleen toinen suomalaisvene. Tuukka ja Niina ovat ostaneet S/Y Clipper Nitehawk’in täältä Karibialta noin kuukausi sitten ja aikovat jatkaa veneen charter-bisnestä. Erittäin sympaattinen ja ennakkoluuloton pariskunta, Toivomme heille onnea ja kaikkea hyvää uuden elämän parissa. Toiset lähtevät, toiset saapuvat ja niin on meidänkin aika lähteä. 20.04 kirjoittaudumme ulos Martinique’lta. Ilmoitamme lähtöpäiväksi seuraavan päivän. Yöksi siirrymme lahdelle ankkuriin, ei ole itikoita, pääsemme veneestä uimaan ja ilmakin on vähemmän kuuma kuin marinassa.

Windflower departin Le Marin for Grenada.

   

Clipper Nitehawk, Helsinki Finland