Nostettiin isopurje ylös Cul-de-Sac
-lahdella. Vastatuuli ja aallokko sivusta, joten Perkins sai vähän aikaa auttaa
matkanteossa. Martiniquen eteläkärjen tasalla saatiin sääennustuksen lupaama
sivutuuli ja matka alkoi sujua ilman Perkinsin apua. Noin 15 solmun itätuuli
antoi reilun 7 solmun nopeuden, joka yön aikana putosi huomattavasti, kun tuuli
heikkeni.
Illallinen, säilykepurkki raviolia ja
jälkiruoaksi upea kirkas tähtitaivas. Kaukana takanapäin välähteli silloin
tällöin salamoita, joita ei aikaisemmin olla nähty näillä vesillä. Aamuyöstä
tultiin St. Vincentin länsipuolelle. Kuljimme aika lähellä rantaa, kun
kuvittelin että myötävirta ja tuuli olisi siellä vähän voimakkaampi kuin
ulompana. Pieleen meni, tuuli tyyntyi täysin, joten taas Perkins käyntiin.
Vähän auringonnousun jälkeen palkittiin
liikkuminen aikaisin aamulla; pienen valaan selkäevä näkyi selvästi lähellä
venettä. Äkkiä kone seis ja jäimme ajelehtimaan. Kyseessä olikin isompi parvi
pallopäävalaita eli pilot whales. Valaat antoivat meidän kuvata itseään ihan
rauhassa. Välillä ne nostivat päänsä tosi korkealle vedestä. Seurattuamme
valaita jonkin aikaa huomasimme veneen edessä nopeasti lähestyvän
aaltomuodostuman, joka osoittautui suureksi delfiiniparveksi. Se ohitti meidät
aivan läheltä ja jatkoi kohti valasparvea. Seuraavassa hetkessä meri oli tyhjä,
ainoastaan tyyni veden pinta. Jonkin aikaa odoteltuamme näimme muutaman valaan
palaavan entiselle paikalleen, mutta ilmeisesti päänäytös oli ohitse ja meidän
oli aika jatkaa matkaa. Pitkän hiljaisuuden jälkeen totesimme yhdessä, että
kuten edellinenkin valaskohtaaminen, tämäkin luonnonnäytelmä jätti meihin syvän ja ikimuistettavan
vaikutuksen.
Video: Pilot whales at north west coast of St. Vincent
Tulimme Port Elizabethiin Bequian saarelle 11 maissa. Laskimme ankkurin lahdelle, jossa oli paikallisten kalastusalusten lisäksi joitakin purjeveneitä ja muutama pienempi rahtilaiva ankkurissa.
Sun set in Bequia |
Bequia kuuluu St. Vincent & Grenadines –saarivaltioon. Rannassa on matalia karibialaistyyppisiä taloja, lahden edustalla iso hiekkaranta (Princess Margaret Beach) ja hiekkarannan reunassa jännittävän näköinen luola, johon päätimme tutustua lähemmin, kun maahantulomuodollisuudet on hoidettu.
Tulopäivämme oli sunnuntai, joten päätimme jättää sisäänkirjoittautumisen seuraavaan päivään, jolloin välttyisimme ylityökorvauksesta viranomaisille. Keltainen Q-lipun (alukselle ei ole tehty maahantulo-sisään kirjautumista) tekee meistä ainakin lainkuuliaisia, jos ei muuta. Maanantaina menimme hoitamaan maahantulomuodollisuudet. Täällä on taas tyypillinen karibialainen käytäntö. Onneksi joka luukulla ei tarvitse täyttää uudestaan koko paperinivaskaa. Ensimmäiseltä luukulta saa paperinivaskan, jossa on onneksi kalkeripaperi välissä ja sitten revitään nipusta kopio aina uudelle luukulle tullessa. Viimeisellä luukulla, joka on varsinainen maahantuloviranomainen (immigration) peritään maksu 70 EC (East Caribian dollars) ja leimataan passit.
Bequia |
Emme olleet Bequialla kuin 2 päivää, sillä meillä oli kiire Grenadaan tai Trinidadiin, jotta saisimme telakkapaikan puoleksi vuodeksi. Purjehduskausi Karibialla lähestyy loppuaan ja veneelle pitää löytää varma telakointipaikka puoleksi vuodeksi. Toukokuusta lokakuuhun on hurrikaanikausi Karibialla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti