Mindelo, Cap Verde 18. – 23.1.2012

Cap Verden saarivaltio muodostuu 10 isommasta ja 4 pienemmästä tuliperäisestä saaresta. Toimivia tulivuoria on enää Fogon saarella. Asukkaita on n. 420.000, pääkaupunki on Praia, joka sijaitsee Santiagon saarella. Mindelo on Sao Vicenten saarella ja se on toiseksi suurin kaupunki, asukkaita n. 60.000. 
Mindelon uusi marina osoittautui erittäin hyvin hoidetuksi. Lenski muisteli edellistä käyntiään Kap Verdellä (2002), jolloin ainoa mahdollisuus oli jäädä ankkuriin ja tulla jollalla maihin. Kaupungissa on selvästi afrikkalainen meininki. Kadulla myydään kaikenlaista kaloista perunoihin ja hedelmiin.

Mindelo

Perjantaina 20.1. oli paikallinen juhlapäivä ja kaupungilla oli illalla iso ulkoilmakonsertti. Kansaa oli mustanaan  kaduilla ja rytmi oli tosi tarttuvaa.  

Tehtiin Jussin kanssa sight-seeingkierros Sao Vicente –saaren ympäri. Oppaanamme oli unkarilainen tyttö, joka oli ollut 2 vuotta Kap Verdellä ja oppinut siinä ajassa paikallisen kreolikielen. Heti Mindelon ulkopuolella on todella karua ja köyhän näköistä. Saaren ongelma on ääretön kuivuus. Sadetta tulee keskimäärin 3 päivää vuodessa ja silloin kun sataa, niin vesi tulee ryöppynä vuoren rinteitä alas tuoden tullessaan kaiken irtonaisen. Eroosio kuluttaa maastoa todella voimakkaasti. Käyttövesi tehdään merestä sähköllä, mikä tekee veden kalliiksi. Marinassakin pitää maksaa erikseen vedestä (2 c/l). Kävimme paikallisella maatilalla, joka suomalaisen mittapuun mukaan näytti todelliselta ryysyrannalta, mutta oli kap-verdeläisittäin erittäin hyvin menestyvä farmi, koska heillä on oma kaivo. Saaren korkein vuori, Monte Verde, on 750 m korkea. Huipulle menee mukulakivillä päällystetty tie, jota pitkin rämisteltiin ylös vanhalla pakettivolkkarilla. Ylhäältä oli upeat näköalat, joita tosin hieman himmensi vähän sumuinen sää.

Kapverdeläinen maatila

Dyynirantaa saaren pohjoispuolella

Sillä välin, kun Jussi ja Riitta olivat saarikierroksella, Lenski ja Pekka laittoivat venettä matkakuntoon. Mindelon satama on välietappi matkalla Euroopasta Atlantin yli joko Karibialle tai Brasiliaan. Joka päivä näkee, miten veneisiin kannetaan ruokaa ja vettä, minkä jälkeen ne häipyvät satamasta. Mekin täydensimme varastojamme ja yritimme kuumeisesti miettiä, mitä kaikkea vielä tarvitsemme Atlantin ylitykselle. Vähitellen alkaa kaikki olla kunnossa ja voimme aloittaa purjehduksemme ”ison veden” yli.  

Pasito Blanco, Gran Canaria 12.01.2012*19.00 UTC - Mindelo, Cap Verde 18.1.2012 *18.15 UTC = 837,1 Nm/5 vrk 23h 15’

Valmistauduttiin koko päivä lähtöön. Kovan tuulen takia satamakapteeni ei antanut lupaa siirtyä marinan vastakkaisella puolella olevaan polttoainelaituriin. Illansuussa tuuli tyyntyi sen verran, että saimme luvan ajaa polttoainelaituriin ”omalla vastuullamme”. Marinan marinerot ja ystävämme Mörri auttoivat laituriin kiinnittymisessä. Tuntia myöhemmin olimme valmiina lähtemään merelle ja kuinkas ollakaan,  taas juuri auringon laskeutuessa. Marinassa puhaltanut lähes 30 solmun tuuli heikkeni merellä n. 20 solmun avotuuleksi antaen meille pelkällä genualla kuitenkin noin 6 solmun nopeuden, mikäpä tässä suunta 221º ja kohti Cap Verdeä.

Vahtivuoroksi sovittiin 3/6 (3 t vahdissa, 6 t vapaata). Riitta otti hoitaakseni vakituisen keittiövuoron ja sai vapautuksen yövahdista. Vähitellen muodostui säännöllinen rytmi. Pekka oli yleensä aina ensimmäisenä hereillä ja autteli aamuisin kahvinkeitossa.

Lauantaina (14.1.) tuuli tyyntyi päivällä ja  hyvä myötätuulemme hiipui niin että jouduimme pitkästä aikaa turvautumaan Perkinsin apuun. Olimme juuri paikassa, jossa kaksi merivirtaa yhtyy ja sen seurauksena meressä  on runsaasti ravintoa. Näimme useita suuria merikilpikonnia ja purjekaloja, jonkinlaisia purjeella varustettuja meduusoita, joita kilpikonnat syövät. Kilpikonnat päästivät meidät välillä jopa valokuvausetäisyydelle, ennen kuin laiskasti sukelsivat noustakseen taas pintaan, kun olimme ohittaneet ne. Sunnuntaina saimme seuraksemme parven delfiinejä, jotka ilmeisesti viettivät rauhallista pyhäpäivää, kun eivät esittäneet hyppyohjelmaansa. Sunnuntai-iltana  juhlimme puolivälin etappia kuohuviinillä ja Pekan tekemällä superhyvällä katkarapupastalla. Viikonlopun levolla ollut tuuli virisi illalla taas suoraan reittiviivan suuntaisena ja sen verran reippaana, että saimme logiin 156 Nm vuorokaudessa ja loppumatkan vuorokausimatkoiksi 140 Nm. Reipas tuuli luonnollisesti nosti aallokon, joka välillä lähenteli 5 m:ä tehden taas kerran elämän epämukavaksi. Ruoanlaitto ja jopa syöminen oli tässä keikutuksessa taas melkoinen taitolaji. Nukkuminenkaan ei ollut ihan helppoa; varsinkin Jussi, joka asuu keulassa, taisi nukkua ilmassa jossain punkan ja katon välissä, eikä ollut Pekan nukkuminenkaan sen helpompaa käytävän yläpunkassa, josta pelkäsimme hänen putoavan.

Merikilpikonna

Purjekala

3 kipparin kopla

 Santo Antaon ja Sao Vicenten –saarien välisessä salmessa on merenkäynti usein erittäin kovaa, kun suuri vesimäärä pakkautuu kapeaan salmeen ja meren pohja nousee jyrkästi useasta kilometristä muutamaan kymmeneen metriin. Meillä oli kuitenkin aivan kohtuullinen merenkäynti, tuuli ainoastaan tuplasi voimansa kapeassa salmessa kiihtyen noin 15 solmusta 30 solmuun.

Edellisestä saapumisestani Mindeloon on kulunut 10 vuotta. Paikka on luonnollisesti sama, mutta jotenkin siistimpi ja luhistunen vanhan laiturin paikalla on moderni eurooppalaistyylinen marina kaikkineen palveluineen. Keula köydet kiinni, upponarut ylös, takaknaapeihin kiinni, 837 Nm:n  vajaassa 6 vuorokaudessa, hieno nopea legi. Kipparin yksinkertainen kiitos miehistölle hyvin tehdystä työstä. Iltamyöhään salongissa nautittu juhla-ateria (sisäfileepihvit valkosipuliperunoiden kera) oli hyvin ansaittu.

Pasito Blanco 28.12.2011 – 12.1.2012

Pasito Blanco on rauhallinen pikkumarina. Ympäristössä on melko uuden näköisiä loma-asuntoja ja  pikkuinen Spar-kauppa, josta saa välttämättömimmät ruokatarvikkeet. Marinasta löytyi hyvä polettipesukone ja kuivuri, joten pyykit saatiin pestyiksi. Uusi vuosi otettiin vastaan veneen kannella upeaa ilotulitusta ihaillen. Täällä rakettien paukuttelu on paljon kurinalaisempaa kuin Suomessa; ilotulitus alkoi tasan klo 24 ja kesti n. 45 minuuttia. Sen jälkeen oli kaikki ohi.

Pasito Blancon marina

Tulevaa proviantin hankkimista varten tarvitsimme auton, joten vuokrattiin se E-bookersilta (osoittautui edelleen kaikkein edullisimmaksi). Auto piti hakea lentokentältä, joten ajettiin sinne bussilla.
Seuraavana päivänä kierrettiin Gran Canarian sisäosan vuoristossa, joka teki tiukkoine serpentiiniteineen ja mahtavine maisemineen melkoisen vaikutuksen. Paluumatkalla käytiin katsastamassa Puerto Moganin marina, joka on kyllä melkoinen ”turistirysä”.

Norjalaisväriä Puerto Moganissa

Loppiaisena saimme Suomesta miehistövahvistusta, kun Lenskin entiset kollegat Pekka ja Jussi saapuivat. Täällä asuva, myös entinen kollega, Mörri haki pojat lentokentältä. Mörristä on ollut muutenkin suunnaton apu  paikallistuntemuksensa ansiosta. Saimme myös vieraita Sarvaston Venekerhosta: Liisa ja Pentti ajoivat Las Palmasista moikkaamaan meitä. Vietimme porukalla mukavan illan Playa del Inglesissä finnairilaisten hyväksi tietämässä lammasravintolassa.

Loppuaika Pasito Blancossa on mennyt proviantin hankkimiseen n. 3 viikkoa kestävää Atlantin ylitystä varten ja lisäksi varamuonaa ja vettä noin kolmeksi viikoksi. Ajettiin monta autokuormallista vettä, säilykkeitä, pakasteita ja tuoremuonaa. Suurin hankaluus oli saada kaikki mahtumaan veneeseen. Aluksi tehtävä näytti täysin mahdottomalta, mutta pikkuhiljaa röykkiö kannelta hupeni veneen uumeniin. Kaikki pitää pakata kunnolla, jotta tavarat pysyvät paikoillaan kovassakin merenkäynnissä. Lisäksi pitäisi muistaa, mitä missäkin lokerossa on (digikamera on tässäkin veraton muistiväline). Meidän piti alkuperäisen suunnitelman mukaan päästä lähtemään keskiviikkoiltana, mutta vakioseuralaisemme Murphy puuttui taas peliin: Lenskiltä lohkesi hammas, joka piti hoitaa ennen lähtöä. Onneksi Maspalomasista löytyi hammaslääkäri, joka hoiti hampaan heti samana päivänä. Nyt olemme valmiit lähtemään huomenna (12.1.2012) kohti Kap Verdeä.

Jussi ja Pekka tsekkaavat vesilastia

Ahtaaja hommissa