Viana Do Castelo - Leixoes 22.9.2011 07.35 utc - 22.9.2011 15.00 utc = 7h 25’ / 37,6 Nm

Olemme muutaman kerran seonneet ajoissa tullessamme uudelle aikavyöhykkeelle ja sen vuoksi aloitimme kirjoittaa ajat utc–aikoina.

"Sumujen silta" Viana Do Castelossa

Heräämme taas sumuiseen aamuun. Huono näkyvyys, ahdas marina ja sen ulosmenoaukolla vallitseva kova virta ei onneksi aiheuta ongelmia, kun peruutamme marinasta ulos. Kääntyminen sisällä marinassa ei tilanpuutteen vuoksi olisi onnistunut. Sumuista jokea pitkin etenemme ns. mittarissa eli tutkan, elektronisen kartan ja AIS:n avulla. Veneen alkaessa keinua tiedämme muustakin kuin elektroniikasta, että olemme tulleet aallonmurtajan suojasta ulos merelle.  Tuulta ei ole edes sen vertaa kuin edellisellä legillä, eikä sumukaan ota hälvetäkseen. Myöhemmin päivällä laivaliikenne vilkastuu johtuen siitä, että olemme menossa kohti suurta satamaa. Toisen istuessa sisällä tutkan ja AIS:n ääressä yrittää kannella oleva parhaansa mukaan väistellä sumun ja korkean mainingin seasta eteen ilmestyviä kalastajien pyydysmerkkejä. Niitä on vielä enemmän kuin edellisellä legillä.  Sumussa kuului aina välillä jonkun laivan sumutorven törähtely. Sumu hälveni vähän ennen Leixoesiin tuloa ja samalla virisi tuuli, mutta kuten edelliselläkin legillä, se oli liian myöhäistä. Marinaan tulo sujui ongelmitta, VHF-kutsuun vastattiin heti hyvällä englannilla: tervetuloa laiturilla ollaan vastassa.  Kahden satamamiehen avustamana kiinnityimme laituriin. Satamakonttorissa vaaditaan täällä kaikki mahdolliset dokumentit passeista veneen vakuutustodistukseen ym. Satamamaksu on Chenoan kokoiselta veneeltä 23,75/vrk. Ilahduimme, kun saimme taas netin toimimaan veneestä, vaikka sen piti toimia vain toimistorakennuksessa.

Leixoes/Porto

Leixoes on Porton ulkosatama täynnä isoja rahtilaivoja, vieressä suuri kalasatama, jonka yllä valtava lokkiparvi.  Kaupunkikuva on sekoitus hienosta täysin ränsistyneeseen. Rantaa pitkin kulkeva parin kilometrin pituinen kävelykatu ja sen edustalla olevat hiekkarannat ovat todella upeita.  Espanjaan verrattuna Portugali on vähän nukkavieru, mutta ystävällisyys, tietynlainen hyväntahtoinen välinpitämättömyys ja kiireetön elämäntapa luo kaiken ylle tietynlaisen harmonian. Kenelläköhän meillä EU:ssa on kaikki asiat ihan kunnossa.

Leixoes

Teimme n. 30 minuutin bussimatkan Portoon. Matkalla sai hyvän kuvan tavallisesta kaupungista ja sen esikaupunkialueesta. Portossa teimme sight-seeing-kierroksen 2-kerroksisella turistibussilla. Doura-joen yli kulkevat sillat, joen jyrkät rannat, sekä joella kulkevat perinteiset portugalilaiset pienveneet tekivät turistimaisuudestaan huolimatta meihin vaikutuksen, samoin hienot kirkot ja vanhat palatsit. Kokonaisuudessaan Portosta jäi kaupunkina sympaattinen ja maisemallisesti hieno kuva.

Porto

Viimeisenä päivänä Leixoesissa törmäsin sattumalta kirkolliseen juhlakulkueeseen, joka luterilaiseen koruttomuuteen tottuneelle oli elämys soittokuntineen ja värikkäine pyhimyksen- kuvineen.

Bayona – Viana Do Castelo (Portugali)

20.9.2011   06.40 utc    -   20.9.2011   14.15  utc =   7h 35’ / 36,9 Nm

Herättiin aikaisin ja laitettiin kunnon aamiainen, pekonia, munia ja paistettuja perunoita. Kesken aamiaisen valmistuksen loppui tietenkin kaasu ja takakannen lokerosta kaiken muun tavaran alta piti kaivaa uusi kaasupullo esiin. No, joskus se olisi loppunut kuitenkin. Edellisestä legistä viisastuneena vedettiin isopurje ylös jo satamalahdella. Sataman edusta oli täynnä pikkuveneissä olevia aamukalastajia, joita piti väistellä ulos ajaessa. Alkumatkasta päästiin purjeilla jonkin matkaa myötäisessä tuulessa, mutta sitten tuuli tyyntyi ja oli taas käynnistettävä moottori. Tuuli virisi uudestaan vähän ennen perille tuloa, mutta se ei meitä enää paljon auttanut.  Kalastajien verkkoja oli tosi paljon, vaikka ajoimme tämän legin juuri verkkoja välttääksemme ja tuulen toivossa reilusti rannikosta ulos. Korkea maininki teki verkkomerkkien näkemisen todella hankalaksi ja niinpä välillä mentiin ihan merkin vierestä, kun sellainen yhtäkkiä ilmestyi eteen.

Chenoa odotuslaiturissa, taustalla Eiffel-silta

Viana Do Castelo on Lima-joen suulla. Kohtalaisen kova keinuminen lakkaa, kun pääsemme aallonmurtajan  suojaan. Joella ihmettelimme, että missä marina on. Se löytyi vasta, kun oltiin aivan sen kohdalla. Sisäänajoaukon sulkee silta, joten päätämme kiinnittyä vieressä olevaan odotuslaituriin,  johon sopivasti ilmestyy ystävällinen satamakapteeni. Hän kertoi, että voimme myöhemmin tulla sisälle marinaan, kun kääntösilta  kello 18 avataan. Silloin vesi olisi tarpeeksi korkealla meidän syväykselle. Kun Biskajan lahden pohjoispuolella tottui jopa 11 m vuoroveteen, ei 2,5 metriä tunnu kovinkaan merkitykselliseltä, mutta onhan sekin huomioitava, kun tekee tiukkaa. Pienessä ja ahtaassa marinassa vene kiinnitetään keula laituriin ja perä pohjassa kiinni olevilla köysillä, mikä oli meille uusi ja outo tapa,  mutta avuliaan satamakapteenin avulla vene saatiin kiinnitettyä.

 Viana-patsas, kaupungin symboli Portugalin merivalta-ajoilta

Viana Do Castelo on kaunis pikkukaupunki. Monet taloista on päällystetty koristeellisilla laatoilla. Vanhassa kaupungissa on tori, jonka keskellä vanha suihkukaivo. Kaupungin yläpuolella Saint Lucia –vuorella on Saint Lucian Basilica, joka näkyy ensimmäisenä, kun lähestyy kaupunkia. Lima-joen yli kulkee Eiffel-silta, jonka on suunnitellut sama arkkitehtitoimisto kuin Pariisin Eiffel-tornin. Silta kieltämättä muistuttaa   hieman vaakatasoon kaadettua Eiffel-tornia.

Toisena iltana Viana Do Castelossa halusimme mennä ulos syömään. Totesimme, että turistikausi on ilmeisesti ohi. Kaupungin kadut ja ravintolat olivat täysin tyhjiä. Lopulta löysimme ravintolan, jossa oli muitakin asiakkaita. Ravintola oli vuonna 2009 saanut Michelin-tähden, joten uskoimme saavamme todella hyvää ruokaa. Ei ruoassa mitään valittamista ollutkaan ja palvelu oli tosi ystävällistä, mutta olisimme odottaneet ehkä jotain vielä suussa sulavampaa. Olisi ehkä pitänyt käydä täällä 2 vuotta sitten.

Kaakeleilla päällystetty julkisivu

Keskustori suihkukaivoineen

Islas Cies – Bayona

17.09.2011   08.35 utc    – 17.9.2011   11.05 utc  = 10 Nm/2 h 30’

 Nostettiin ankkuri aamulla Islas Cies’issä melko navakassa tuulessa. Saatiin sen verran hyvä vauhti pelkällä genualla n. 15 solmun myötätuulessa, että päätimme jatkaa suoraan Viana do Casteloon Bayonan sijasta, joka oli suunnitelmamme. Lisää purjetta ylös, mutta ison falli on kietoutunut ylimmän saalingin ympäri eikä veneemme muutenkaan ole ihan ”seashape”; tiskit tiskaamatta, punkat petaamatta ym.,  ja kun keikutus jo nyt on melkoista ja tuulen pitäisi ennustuksen mukaan voimistua aina 25 solmuun asti, teemme taas suunnitelman muutoksen. Omasta hölmöydestä nolona suuntaamme Bayonaan. Taas kerran, kun pitäisi jotain tehdä, se pitäisi tehdä heti. Ei auta vaikka kyseessä oli vain lyhyt,  reilu tunnin mittainen matka. Kiinnityimme Monte Realin marinaan ystävällisen satamapojan avustuksella. Bayona osoittautui ihan näkemisen arvoiseksi paikaksi. Marinan vieressä on Monte Realin vanha linnoitus, jonka muureilta on hienot näköalat merelle. Islas Cies muodostaa upean taustan merimaisemalle. Teimme kaupunkikierroksen ja kävimme juomassa hyvät cortadot. Lenski löysi lihakaupan ja sieltä kauan kaipaamaansa lammasta. Se paistettiin illalla uunissa ja nautittiin rosmariiniperunoiden ja punaviinin kanssa.

Viivyimme Bayonassa 3 päivää. Törmäsimme taas Runwayn ruotsalaispariskuntaan. He olivat ankkurissa marinan ulkopuolella. Ruotsalaisia purjehtijoita näkee aika paljon näillä vesillä (onkohan siellä Ruotsissa enää ketään). Suomalaisveneitä emme ole nähneet La Corunan jälkeen yhtään.

Mandariinisorsa ja ankanpoikasia Linnan puistossa

   

Islas Cies

 Matka Vigosta Islas Cies’iin kesti 2 tuntia. Laskimme ankkurin eteläisimmän saaren, San Martinon edustalle. Islas Cies –saariryhmään kuuluu kolme saarta: Illa Do Monteagudo (pohjoinen saari), Illa do Faro (keskisaari) ja Illa de San Martino (eteläinen saari). Pohjoisen ja keskimmäisen saari on yhdistetty toisiinsa joskus viime vuosisadan alussa rakennetulla betonisillalla. Saaret ovat osa Atlantic Islands of Galicia –kansallispuistoa. Maisemat ovat huikaisevan hienot. Jokaisessa saaressa on pehmeän valkoisen hiekan peittämiä poukamia, joiden yläpuolelle kohoavat korkeat vuoret.

Laskimme jollan vesille ja ajoimme pitkin rantoja. Uiminen onnistui sekä veneestä että hiekkarannalta. Vesi tosin oli yllättävän kylmää (n. +18ºC), mutta tuntui silti ihanalta. Näillä seuduilla on yleistä, että aamuisin on sumua. Niinpä oli melkoinen pettymys, kun tulomme jälkeisenä aamuna koko hieno maisema oli peittynyt sumuun. Onneksi sumu hälveni puolenpäivän jälkeen ja pystyimme taas nauttimaan näköaloista. Oman ohjelmansa tarjosivat kalastajaveneet, jotka aamuin ja illoin kävivät laittamassa ja kokemassa verkkojaan saarten rannoilla.

Kolmantena päivänä vaihdoimme ankkuripaikkaa. Menimme isommalle lahdelle, joka oli pohjoisen ja keskisaaren välissä. Lahdella oli ankkurissa myös ruotsalaisvene, joka oltiin tavattu Murosissa. Ttarkoituksena oli mennä tutkimaan lähemmin saaria maista käsin. Oli alkanut tuulla aika navakasti eikä Lenski halunnut jättää venettä kauaksi aikaa yksin ankkuriin, joten lähdin yksin maihin. Saarilla oli  hienosti merkittyjä retkeilyreittejä. Näköalat ylhäältä vuorelta olivat tietysti tosi upeat. En tosin ihan huipulle asti kiivennyt.

Illalla tuuli yltyi edelleen ja ankkuripaikkamme oli vähän suojaton. Nostimme jollan ja sen moottorin ylös veneeseen, mikä melkoisessa aallokossa oli kohtalaisen vaativa suoritus. Ankkuri piti meidät onneksi koko yön tukevasti paikoillamme. Aamulla tuuli edelleen, joten päätimme lähteä johonkin suojaiseen marinaan mantereelle.

         

Muros – Vigo

12.9.2011   12.50 utc    -   12.9.2011   23.00  utc =   9h 50’ / 47,3 Nm

 Koko matkan heikohkoa vastatuulta. Isoa pidämme ylhäällä vaimentaaksemme melkoista rullausta, jonka taas korkea ja tällä kertaa lyhyt maininki saa aikaan. Delfiinit tekivät pikavierailun lähes heti kun olimme päässet lahdesta avomerelle. Valitettavasti niillä ei tällä kertaa ollut aikaa jäädä seurustelemaan kanssamme. Näimme hienon auringonlaskun, joka vähän myöhemmin muuttui upeaksi kuutamoksi. Tulimme Vigon lahdelle yöllä pimeässä. Tarkoituksenamme oli mennä Islas Cies –saarille, mutta pimeässä hyvän ankkuripaikan löytäminen osoittautui vaikeammaksi kuin olimme kuvitelleet. Lisäksi seuraavaksi päiväksi luvattiin Vigo Trafice -säätiedoituksessa  kovaa tuulta, joten päätimme mennä yöksi Vigoon. Oikean Marinan löytäminen pimeässä vähän vanhalla kartalla tuotti pieniä vaikeuksia. Vaivan palkkasi löysimme Bouzasista  etsimämme  todella hienon  Marina Davilan (parhaat laiturit mitä olemme ikinä nähneet). Yövahti tuli ottamaan meidät vastaan ja antamaan meille sähköt. Marina oli lähes tyhjä. Vaikutti siltä, että nekin harvat veneet, joita siellä oli, ovat pitkäaikaissäilytyksessä. Seuraavana aamuna kävimme satamatoimistossa, joka muistutti luxushotellin respaa. Tuli tunne, että tämä marina on tarkoitettu isoille luxusveneille. Satamamaksu oli kuitenkin ihan kohtuullinen 41 €/vrk. 

Satamatoimistossa kuulimme, että Islas Cies –saarille, joka on osa Espanjan Atlantin Kansallispuistoa, vaaditaan siellä vierailevilta veneilijöiltä lupa. Ilman lupaa voi joutua maksamaan  tuntuvat sakot (100 – 6000 €). Lupa anotaan netissä tai faxilla ja sen saaminen kestää 5 vrk . Kuulimme, että lupia myöntävä virasto on ihan lähellä. Voittehan käydä virastossa, neuvoi ystävällinen marinan toimistoa hoitava rouva. Fillarit esille ja saman tien virastolle, mutta kiinnihän se tietenkin oli, joten uusi yritys seuraavana aamuna. Meitä pyydettiin täyttämään anomuslomake ja liittämään siihen vaadittavat 10 valokopiota vakuutustodistuksesta, veneen kuljettajapätevyydestä ym. ym., niin lupa lähetetään  postissa 5 päivän kuluttua. Ilmeisesti onneton olomuotoni yhdistettynä surkeaan espanjan kieleeni sai ystävällisen naisvirkailijan sulamaan, sillä 2 tunnin kuluttua meillä oli kyseinen lupa. Kuka puhuu Espanjalaisesta byrokratiasta, voimme vain kiittää erittäin ystävällisestä ja hienosta palvelusta. Lisäksi saimme kassillisen hienoa kirjallisuutta sekä espanjaksi että englanniksi  alueen luonnonpuistosta. Saatoimme siis hyvällä omallatunnolla suunnistaa kohti Islas Cies’iä.

Vigossa tapasimme erittäin sympaattisen saksalaispariskunnan, Ellin ja Jörgin. Elli oli viettänyt osan lapsuuttaan Suomessa ja puhui hyvin suomea. He olivat lähdössä kotiin Kölniin ja jättivät veneensä talveksi Vigoon. Silloin tällöin tapaa ihmisiä, jotka tuntuvat heti kuin vanhoilta tutuilta. Elli ja Jörg olivat juuri sellaisia. Hyvästelimme heidät ennen kuin suuntasimme kohti Islas Cies –saaria.

Bouzas Davila Marina Vigossa

Camarinas – Muros

8.9.2011   07.25 utc    -   8.9.2011   15.40  =   8h 15’ / 43,7 Nm

 Kerrankin päästiin ajoissa lähtemään. Sää ei meitä taaskaan suosinut. Maisema oli harmaan sumun peitossa ja satoi hienoa tihkua, joka kasteli tehokkaasti kaiken. Tuulta ei ollut, joten taas mentiin Perkinsin voimin. Sumu tiheni paikoitellen niin, ettei nähnyt juuri mitään. Oli luotettava tutkaan  ja AIS:ään. Lähes 3-metrinen maininki keikutti venettä melko lailla. Iltapäivällä sumu hälveni täysin. Lenski näki vilauksen pienistä valaista, mutta ne olivat liian nopeita kuvattavaksi. Kun lähestyttiin rannikkoa, niin jouduttiin taas sankkaan sumuun, joka hälveni vasta sisällä Muroksen lahdella. Laskettiin ankkuri Muroksen sataman edustalle. Maisema oli tosi hieno, lahtea ympäröi joka puolella korkeat vuoret. Muroksen kaupunki kiersi vuoren rinteessä lahden pohjukkaa. Nautimme lämpimästä ilta-auringosta, joka myöhemmin muuttui kirkkaaksi kuutamoksi. Illan kruunasi maista näkyvä ilotulitus.

Suuri meripelastusalus Don Inda pienessä Muroksen kalasatamassa

Seuraavana päivänä siirryimme Muroksen marinaan, joka oli niin uusi, että se ei vielä ollut virallisesti auki; ei ollut palveluita, mutta ei myöskään satamamaksua. Viereisessä laiturissa oli ruotsalaisvene ”Runway”, jonka omistajat tulivat juttelemaan. Ovat matkalla Brasiliaan.

Edellisen illan kaunis ilma oli aamulla muuttunut harmaaksi sumuksi. Lähdin kuitenkin tutustumaan kaupunkiin Lenskin jäädessä veneelle.  Muros on vanha viehättävä pikkukaupunki, jonka keskellä keskiaikainen kirkko. Kapeat kujat ja portaat kiertävät rinnettä ylös. Vahinko vain, että sumu haittasi näkyvyyttä. Sumu pysyi paikallaan 3 päivää. Lisäksi aina välillä satoi vettä. Sää vaikutti myös mielialaamme ja koko purjehdushomma tuntui jotenkin ankealta.

Neljäntenä päivänä Murokseen tulomme jälkeen sää kirkastui ja sen myötä mielialammekin. Kävimme paikallisessa kirjastossa katsomassa netistä säätiedot. Kirjastossa oli iso sali täynnä tietokoneita, jotka olivat vapaasti käytettävissä, todella hienoa palvelua espanjalaisessa pikkukaupungissa. Saatuamme säätiedot päätimme lähteä kohti Islas Cies –saaria.

Pikkupoikien kalansaalis

La Coruna – Mugia

1.9.2011  15.15 utc    -   2.9.2011   02.05  =   10h 50’ /56,4 Nm

Aamulla oli vielä kaikennäköisiä asioita hoidettavana, joten lähtö siirtyi iltapäivään. Kun käytiin maksamassa 9 päivän satamamaksut, niin saatiin lahjaksi 3 pullon pakkaus espanjalaisia viinejä. Taidettiin olla hyviä asiakkaita.

Myöhäinen lähtö tarkoitti jälleen kerran sitä, että edessä oli yöpurjehdus. Tuulikarttojen mukaan vastatuulen piti olla vain 5 kn, mutta sitä oli parhaimmillaan 17 kn, 1,5 m:n aallokko hidasti tiukkaa kryssiämme, joten jouduttiin löysäämään ja suuntaamaan enemmän länteen, poispäin rannikosta. Näin pääsimme ainakin osittain eroon kalastajien verkoista ja saimme sen verran vauhtia, että ensimmäinen aalto pyyhkäisi kannelle ja sisään auki unohtuneesta salongin kattoluukusta, jonka alla satuin istumaan. Vendan jälkeen veneemme ei paapuurin halssilla tahdo kulkea, on laskettava tosi alas, jotta saamme edes jonkinlaisen vauhdin. Nyt alkoi keulaluukusta tulla vettä keulapiikkiin, jonka luukun toinen lukitus on rikki. Työkalu sen korjaamiseksi ostettiin kyllä La Corunassa, mutta ajateltiin tehdä työ vasta perillä Mugiassa. Taas kerran opimme, että kun pitäisi tehdä jotain, olisi parempi tehdä se nyt, eikä huomenna.   Kun tuuli alkoi laantua ja muutenkin kehno vauhti ja matkan edistyminen hiipua, hiipuivat Lenskin kryssimishalutkin. Perkins sai taas tehdä töitä. Ehkä vaivan palkaksi surkeasta kryssimisestä saimme alkuyöstä ihailla tämän kauden ensimmäistä todella hienoa tähtitaivasta laskiessamme ankkurin pimeälle Mugian lahdelle.

Mugia

 Seuraava päivä valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Ilma oli täysin tyyni ja lahdella ympärillämme oli liuta kalastajia pienissä veneissään. Oli ensimmäinen todella helteinen päivä Suomesta lähtömme (yli vuosi sitten) jälkeen. Ankkurissa olo olisi ollut tosi mukavaa, ellei Lenski olisi saanut vatsatautia, joka vaikutti jonkinlaiselta ruokamyrkytykseltä. Hänen  päivänsä meni salongin sohvalla maatessa. Taudin alkuperä jäi  mysteeriksi. Omituista oli, että vain toinen meistä sairastui, vaikka syödään lähes samaa ruokaa ja eletään tiiviisti yhdessä. Pitkän matkan purjehduksesta sanotaan, että liikuttaessa hitaasti on  aikaa totuttautua uusiin elintarvikkeisiin ja bakteerikantoihin. Ruoka valmistetaan myös omassa veneessä noudattaen lähes samoja hygieniasääntöjä kuin kotona. Se teoria ei vain näytä aina pitävän paikkaansa.

 

Camarinas

 Oltiin lahdella vielä toinenkin yö, mutta aamulla alkoi tuulla sen verran, että ankkurissa ei ollut enää mukava olla. Kun Lenskillä oli vielä aika huono olo, päätettiin varmuuden vuoksi siirtyä lahden toiselle puolelle Camarinaksen marinaan. Laiturissa oli ruotsalaisvene, jonka miehistö tuli ystävällisesti auttamaan meitä rantautumisessa. Marina on melko pieni, mutta hyvin varustettu, vuorokausimaksu 33 €. Palveluun kuuluu mm. langaton nettiyhteys ja ilmainen pesukone ja kuivuri.

Sillä välin, kun Lenski poti edelleen huonoa ja voimatonta oloa, tutustuin kaupunkiin, joka vaikutti mukavalta pikkukaupungilta. Kalastusalukset olivat leimaa-antavia.   Ilo siitä, että olisin säästynyt vatsataudilta, oli täysin ennenaikainen. Sama tauti iski 2 päivän viiveellä, joten seuraava päivä meni minulta takakajuutassa vaaka-asennossa. Nyt on tauti voitettu ja huomenna voidaan jatkaa matkaa rannikkoa alaspäin.

Camarinas

Faro Villanon majakka, n. 5 km Camarinaksesta