Lähtö Atlantille

Riitan flunssa osoittautui normaalia sitkeämmäksi. Kuumetta kesti runsaat 5 päivää ja olo oli senkin jälkeen vielä melko voimaton. Nyt rupeaa voimat pikkuhiljaa palaamaan ja voidaan tosissamme suunnitella Atlantille lähtöä.
Luovuimme veneen ylösnostosta ja annoimme sen sijaan sukeltajien puhdistaa veneen pohjan tässä marinan rannassa. Täältä on koko ajan lähtenyt veneitä kohti Azoreita. Ystävämme Matti lähti  Snoopyllään 23.5. Olemme saaneet häneltä muutaman raportin matkn varrellta. Alku oli ollut vähän hankalaa, mutta sen jälkeen ovat kuulemma olosuhteet parantuneet. Samassa laiturissa meidän kanssa ollut s/y Eira lähti 24.5.
Näillä näkymin yritämme lähteä tiistaina 28.5. Ollaan käyty ostamassa jo loput ruokatarvikkeet eli tuoremuona. Vielä on otettava vettä ja polttoainetta, laitettava vene viimeisen päälle lähtökuntoon ja käytävä kirjautumassa ulos. Tuulet ovat meille Azoreita ajatellen varsun epäedulliset, mutta purjehditaan pohjoiseen, kunnes pääsemme kääntymään kohti Azoreita ellei Bermuda tule vastaan sitä ennen, jolloin jäämme sinne odottamaan suotuisempia tuulia, aika näyttää.
Lähtö viivästyi taas päivällä, mutta tänään mennään!

St. Maarten 2

Olemme olleet St. Maartenilla nyt yli kuukauden. Koko sen ajan olemme valmistautuneet  Atlantin ylitykseen täältä Azoreille. Kaikki veneessä ilmenneet viat on korjattu.

Kävimme  viikko sitten Ranskan puolella Marigotissa. Pääsyy käyntiimme oli, että halusimme hyvästellä Riitan ja Jorman (Draconis II), jotka lähtivät kohti Azoreita 11.5. Samalla reissulla saimme korjautettua Riitan silmälasit. Tapasimme myös s/y Elainen eli Kallen ja Helinän ja juttelimme heidän kanssaan jonkin aikaa. Kävimme myös tapaamassa vanhaa ystäväämme Mattia Snoopy-veneellä. Saaren ranskalainen puoli näytti paljon viihtyisämmältä kuin Hollannin puoli, mutta kaikki palvelut ovat jostain syystä keskittyneet Hollannin puolelle.

Marigot, St. Martin 

Statue dedicated to the market women of St. Martin

Viikko sitten kuulimme huhun mahdollisuudesta lähettää vene laivarahtina Rotterdamiin. Asia tietenkin tutkittiin, käytiin laivalla, jossa erittäin sympaattinen omistaja  kapteeni vahvisti huhun olevan totta. Lisäksi hinta oli niin edullinen, että tartuimme oitis mahdollisuuteen . Kyseessä oli hollantilainen rahtialus Marietje Andrea, joka toi tänne uuden kääntösillan osan Hollannista ja olisi paluulastina ottanut veneitä kansilastiksi. Meidän piti ottaa yhteyttä Rotterdamissa olevaan brokeriin. Niin tehtiin ja ilmoitettiin kaikki veneen tiedot. Parin päivän päästä saimme hintatarjouksen, joka olikin kolminkertainen alkuperäiseen hintaan verrattuna. Homma kaatui siihen, ei ainoastaan meidän, vaan myös muiden asiasta kiinnostuneiden osalta. Valitettavaa on se, että lähes viikko kului hukkaan, kun ei kannattanut jatkaa purjehdusvalmisteluja niin kauan kuin laivausdiili oli auki.  Nyt on jatkettu intensiivistä valmistautumista. Lähtö täältä olisi ollut tänä viikonloppuna, mutta toisin kävi.
Meidän lähtövalmisteluihimme tuli uusi hidaste. Lenski on nimittäin saanut pahan flunssan, joka on vienyt kaikki voimat. Käytiin lääkärissä, joka määräsi lepoa ja antibioottikuurin varmuuden vuoksi jälkitautien estämiseksi. Nyt on vain kiltisti odotettava, että flunssa hellittää, jonka jälkeen päästään jatkamaan lähtövalmisteluja. Näin kirjoitti Riitta eilen , nyt hän makaa ilmeisesti samassa flunssassa punkan pohjalla ja on todella surkeassa kunnossa . Lisäksi ensi viikon puolen välin jälkeen on luvattu useaksi päiväksi huonoa säätä. Ei auta muu kuin ottaa päivä kerrallaan, vaikka me molemmat haluaisimme aloittaa kotimatkan mahdollisimman pian ja aikakin alkaa käydä vähiin, sillä hurrikaanikausi lähestyy.

Twilight time in Simpson Bay Lagoon

  

Sint Maarten/St. Martin

Simpson Bayn lahdella oli koko ajan melko kova tuuli ja voimakas svelli, mikä teki olon siellä vähän epämukavaksi. Svelli oli kuulemma Ranskan puoleisella lahdella vielä pahempi, joten jossain vaiheessa Riitta ja Jorma siirtyivät Draconiksella Philipsburgin edustalle, joka kuulemma on suojaisampi.  Me keikuimme ankkurissa 1,5 viikkoa, kunnes saimme paikan Lagoon Marinasta, tosin toisen veneen kyljestä, mutta hyvä niinkin.  Laguuniin pääsee vain tiettyinä aikoina, jolloin nostosilta avataan (siitä joutuu tietysti maksamaan siltamaksun).  Kun yritimme nostaa ankkuria, niin se oli takertunut kiinni ja jouduimme jonkin aikaa koneella repimään ketjua edestakaisin, että saimme ankkurin ylös.  Marinaan ajo sujui sitten ihan hienosti. Tuukka Clipper Nitehawkista tuli meitä jollalla vastaan ja opasti meidät marinaan. Kaiken lisäksi hän järjesti mukavat tervetulobileet laiturilla. Ämpärllinen jäitä, sekaan muutama pullo rommia. Kansallsuudesta ja ihonväristä riippumatta kaikilla oli ilmeisen hauskaa.

Lagoon Marina

Chenoa in the middle

Marinassa olo on tietysti tasaisempaa kuin ankkurissa, mutta haittapuoli on kuumuus ja uimamahdollisuuden puute. Laguunin vesi on niin likaista, että siihen ei tee mieli koskea edes pikkusormella. Ollaan kuitenkin saatu tehtyä huolto ja korjaustöitä ja kaikki tarvikeliikkeet ovat ihan vieressä. Alternaattorin rikkoutunut jalka on korjattu,  vahvistettu ja modifioitu niin että siihen voi myöskin kiinnittää täältä ostamamme pienemmä ja paljon kevyemmän alternaattorin. Myöskin generaattori, jonka sähkön tuotto on talven aikana pikkuhiljaa hiipunut, on nyt kunnossa.  
Marinan vieressä olevassa ravintolassa pidettiin infotilaisuus Atlantin ylittystä suunniteleville. Tupa oli täynnä, myös Riitta ja Jorma tulivat Philipsburgista. Tilaisuuden suuri hyöty oli tutustua muihin samoihin aikoihin yli lähteviin ja ennen kaikkea saada asiantuntevaa informatiota Atlantilla tänä keväänä valitsevasta poikkeavasta säästä.

Sint Maartenilla on huhtikuun viimeisinä päivinä karnevaalit. Samaan aikaan vietetään kuningattaren syntymäpäivää 30.4. Tänä vuonna siihen liittyi vielä kruunun siirtyminen kuningatar Beatrixilta kuningas Willem Alexanderille. Olimme Philipsburgissa katsomassa Riitan ja Jorman kanssa karnevaaliparaatia. Tapasimme siellä myös Matin Snoopy-veneestä.  Karnevaalikulkue oli tosi komea, toinen toistaan upeampia sulka- ja töyhtöasusteita tanssahteli ohitse latinalaismusiikin tahdissa.

Matti and 2 Riittas

Philipsburg on saaren hollantilaisen puolen pääkaupunki. Koko saari on taxfreealuetta ja Philipsburg on täynnä liikkeitä, jotka myyvät lähes kaikkea tyypillistä taxfreekamaa  parfyymeistä kameroihin ja muuhun eletroniikkaan. Kaikkea tietysti huippuedullisesti.  Kaupungissa käy viikoittain useita suuria risteilyaluksia ja silloin kadut ja liikkeet ovat täynnä turisteja. Mutta kun laivat lähtevät, niin kaupunki muuttuu hiljaiseksi pikkukyläksi.

Philipsburg

Ranskan puolella olemme käyneet vain pari kertaa jollalla, mutta toistaiseksi emme ole käyneet siellä maissa ollenkaan. Se puute korjaantunee, jos saamme neuvoteltua sieltä edullisemman telakkatarjouksen kuin täältä Hollannin puolelta. Haluamme saada veneen pohjan pestyä ja potkurin huollettua ennen lähtöä täältä.

Palmetto Point North, Barbuda 12.04.2013 * 14.55 - Simpson Bay, Sint Maarten 13.04.2013 * 05.40 = 14 h 45* /78,8 Nm

Hankalan maihin pääsyn takia kirjauduimme ulos Barbudalta ainoan maissa käynin yhteydessä, sen jälkeen on 24 tuntia aikaa lähteä maasta. Seuraavana iltapäivänä lähdimme ehkä vähän haikein mielin tältä upealta ankkuripaikalta kohti St. Bartsia. Haikein mielin siksi, että tämä saari on tehnyt meihin molempiin vaikutuksen edustaen aitoa, oikeaa  Karibiaa. Mutta myöskin siksi, että tiedostamme edessä olevan legin olevan todennäköisesti viimeisiä Karibian purjehduksiamme. St. Maartenilta alkaa mitä todennäköisimmin pitkä matka kotiin.
Aajatus palata kotiin tänä keväänä on talven aikana vahvistunut. Syitä on monia, ehkä päällimmäisenä halu viettää aikaa lastenlasten kanssa. Etelä-Amerikan kiertäminen, Panaman kanavan ja Tyynen meren kautta kotiin matkaaminen tuntuu liian pitkältä. Lisäksi Lenskin osalta hän tuntee elämänsä aikana kiertäneensä ja nähneensä tarpeeksi maailmaa ja sen meriä.
Barbudalta lähdettäessä saatiin hyvä myötätuuli. Upea tähtitaivas ja lähes yhdeksän solmun nopeus kiidätti meidät St. Bartsin edustalle jo yhden aikaan yöllä. Lahdella oli niin paljon veneitä ankkurissa, että emme säkkipimeässä yössä halunneet etsiä sieltä ankkuripaikkaa, joten päätimme jatkaa St. Martinille, varsinkin kun oli hyvä myötätuuli. Päätöstä puolsi myös huoli vajaatoimisesta sähköjärjestelmästä. St. Martinilla saisimme toivon mukaan heti aloitettua korjaus- ja huoltotoimet kotimatkaa  varten. Vauhti yllätti meidät taas, olimme Simpson Bayn suulla saaren hollantilaisella puolella aamuyöstä vielä ihan pimeässä. Laskimme ankkurin Simpson Bayhin muiden veneiden taakse turvallisen matkan päähän aamulla klo 05.40.
Aamu-unien jälkeen lähdimme kirjautumaan sisään St. Maarteniin, joka kuuluu Hollannille. Toinen puoli saarta, St. Martin,  kuuluu Ranskalle. Veneellä liikuttaessa kummallekin puolelle on kirjauduttava erikseen ulos ja sisään. Jollalla, kävellen tai autolla sen sijaan voi liikkua vapaasti puolelta toiselle. Hollantilaiset tuntuvat rahastavan lähes kaikesta, myös ankkuripaikasta joutuu maksamaan. Halusimme kuitenkin tulla nimen omaan Hollannin puolelle, koska täällä on todennäköisesti paremmat mahdollisuudet saada rikkoutunut laturin jalka korjattua, löytää tarvittavia varaosia ja saada teknistä apua, jota ehkä tarvitsemme. Sisäänkirjoitus ei kuitenkaan sinä päivänä onnistunut, koska toimiston tietokone ei toiminut. Käskivät tulla huomenna uudestaa. Toimiston ulkopuolella paistatteli päivää 3 liskoa, jotka auliisti antoivat kuvata itseään.

Ajoimme jollalla Lagoon Marinaan, jonka vieressä on suuri purjeveneiden mastojen ja rikiin erikoistunut korjausliike. Liikkeesä työskentelee talviajat meille tuttu Ville, joka kesäisin tekee Helsingissä samoja töitä.  Marina sijaitsee laguunin hollantilaisessa päässä. Raja kulkee jossain laguunin puolessa välissä. Kun kävelimme mastokorjausfirmaan oli ensimmäinen vastaantulija Ville, joka heti neuvoi kenen puoleen kääntyä alternaattorin  kiinnitysjalan korjauksessa. Tapasimme Villen lisäksi marinassa 2 suomalaisvenettä, joista toisen, Clipper Nitehawkin, olimme nähneet viime vuonna Martiniquella ja toisen, Susannen, viimeksi vähän aikaa sitten Les Saintsilla. Myöhemmin saimme VHF:llä yhteyden myös Draconis II:een ja Snoopyyn, jotka molemmat olivat Marigot Bayssa Ranskan puolella.
Koska tulimme Sint Maartenille viikonloppuna, pääsimme vasta maanantaina selvittämään teknisiä korjausasioita.

Simpson Bay, St. Maarten