Yhden yön
kunnollisen levon jälkeen olo oli aamulla virkeä. Saimme välttämättömät
huoltotoimenpiteet tehtyä ja kun vielä saimme nettiyhteyden toimimaan, päivitimme
blogin. Iltapäivällä katselimme sääennusteita ja verrattuamme niitä perjantaina
Vekalta Suomesta saamiimme säätietoihin totesimme, että nyt olisi hyvä
sääikkuna lähteä matkamme varsinaiselle viimeiselle legille. Noin 15 solmun
avotuuli saatteli meidät matkaan. Purjeet ylös ja kun vielä sattui olemaan
sunnuntai, levitimme virsikirjan. Illalla taivas vetäytyi pilveen, joten emme
nähneet täysikuuta jonka aika nyt oli. Yöllä satoi ajoittain vettä, mutta
sekään ei tuntunut kurjalta tällä viimeisellä hienolla legillä.
Maanantaiaamu valkeni auringonpaisteessa ja hyvässä tuulessa, joten jo aamuyöllä päätimme ohittaa Visbyn ja jatkaa suoraan kohti Koti-Suomea. Suotuisa tuuli jatkui iltaan asti, jolloin tuuli heikkeni ja kääntyi taas täysin myötäiseksi. Viritettiin taas virsikirja, jolla päästiin tiistaiaamupäivään asti. Tuuli tyyntyi lähes kokonaan, joten aina uskollinen Perkins sai huolehtia eteenpäin pääsystä. Iltapäivällä ohitimme Utön, rupesi tuntumaan jo ihan kotoisalta. Ilma oli tosi lämmin, Suomen kesä parhaimmillaan. Ystävämme Hesassa seurasivat meidän matkantekoamme AIS:n välityksellä ja jopa Utön webkamerasta. Utön ohituksen jälkeen virisi tuuli uudestaan, joten pääsimme purjeilla aina Borstön läntisen sisääntuloväylän alkuun.
Maanantaiaamu valkeni auringonpaisteessa ja hyvässä tuulessa, joten jo aamuyöllä päätimme ohittaa Visbyn ja jatkaa suoraan kohti Koti-Suomea. Suotuisa tuuli jatkui iltaan asti, jolloin tuuli heikkeni ja kääntyi taas täysin myötäiseksi. Viritettiin taas virsikirja, jolla päästiin tiistaiaamupäivään asti. Tuuli tyyntyi lähes kokonaan, joten aina uskollinen Perkins sai huolehtia eteenpäin pääsystä. Iltapäivällä ohitimme Utön, rupesi tuntumaan jo ihan kotoisalta. Ilma oli tosi lämmin, Suomen kesä parhaimmillaan. Ystävämme Hesassa seurasivat meidän matkantekoamme AIS:n välityksellä ja jopa Utön webkamerasta. Utön ohituksen jälkeen virisi tuuli uudestaan, joten pääsimme purjeilla aina Borstön läntisen sisääntuloväylän alkuun.
Utö |
Illalla 20:30
kiinnityimme Borstössä Månsin ja
Magnuksen laituriin, samaan paikkaan, josta olimme lähteneet 3 vuotta 18 päivää ja 6 tuntia aikaisemmin.
Lähtiessämme Magnus kehotti meitä tulemaan samaan paikkaan, kun joskus
palaamme. Nyt laituri on tyhjä, haikeus onnistuneen matkan päättymisestä
sekoittuu suruun sillä sekä Måns että Magnus ovat poissa ikuisesti.
Chenoa in Borstö |
Istuttiin
pitkään sitloodassa ja muisteltiin ystäviämme ja ihailtiin Borstön upeita
maisemia täysin tyynessä ja lämpimässä säässä. Tuli pakostakin mieleen, että
miksi ihmeessä täältä on pitänyt lähteä pois, niin upeaa kuin täällä on.
Seuraavana
päivänä koimme yllätyksen, kun entiset gastimme Pekka ja Jussi tulivat Pekan
veneellä toivottamaan meidät tervetulleiksi Suomeen. He tarjosivat meille Pekan
veneessään valmistaman loistavan
aterian. Vietimme mukavan illan yhteistä purjehdusta muistellen ja kun entiset
lentäjäkollegat taas tapasivat, niin kyllä illan ja yön mittaan jonkin verran
myös lennettiin. Myöskin gastimme Seppo, jonka viimeksi tapasimme Azoreilla,
tuli Borstöseen toivottamaan meidät
tervettulleiksi Suomeen hienosti omalla
vesitasollaan. Näistä
tervetulovisiiteistä jäi meille tunne, että kaikki kolme gastiamme olivat
viihtyneet seurassamme. Hieno tunne, kiitos Seppo, Pekka ja Jussi. Vaikka emme
vielä ihan olekaan kotona, on Borstö matkamme päätepiste. Haluamme viettää
muutaman rauhallisen viikon täällä purkaen tunteitamme ja sopeutua ajatukseen toisenlaisen elämän
realiteeteistä. Edessä on vielä tämän blogin vaikea päättäminen, jonka toivon
mukaan saamme lähiaikoina tehtyä. Lennart, Pekka and Jussi visiting Gumma, the old lady of Borstö |