Jolly Harbour, Antigua 06.04.2013 * 11.10 - Cocoa Point, Barbuda 06.04.2013 * 18.30 = 7h 20'/35,1 Nm

Jolly Harbourista ulos johtava väylä on tosi matala. Välillä kaikuluotain näytti 2 metriä, mikä on oikeastaan täysin mahdotonta, koska veneen syvyys on 2,6 m. Päästiin kuitenkin avomerelle ilman pohjakosketusta. Purjehdus Barbudalle sujui hienosti. Oli sopiva sivutuuli mutta melko korkea aallokko, joka oli kuitenkin sen verran pyöreää,  että vene kulki aika  pehmeästi. Loppumatka Cocoa Point -lahdelle oli ajettava tosi tarkasti riuttoja väistellen. Laskimme ankkurin auringonlaskun aikaan. Lahdella oli vain muutama vene ankkurissa.
Aamulla näimme Cocoa Point -lahden kaikessa upeudessaan: vesi on silmiä hivelevän turkoosia ja rannassa kilometrikaupalla vaaleanpunertavaa, lähes autiota hiekkarantaa. Meistä tuntui, että olimme vihdoin löytäneet sen oikean ja aidon Karibiaan, josta nykyään  voi vain uneksia,  sillä Karibian saaret elävät turismilla ja sen tuomilla ehdoilla. Rannalla on kyllä kaksikin suurehkoa beach resortia, joista toinen on lopettanut toimintansa aikoja sitten, nyt palmut peittävät sen näkyvistä. Toinen resortti toimii edelleen, mutta näyttää lähes autiolta. Se on ilmoittanut, että veneilijät eivät ole tervetulleita heidän alueellensa.

Cocoa beach Barbuda

Lahden edustalla on riuttoja, joilla on aivan upeita snorklauspaikkoja ja isoja kilpikonnia uiskenteli edestakaisin. Yritimme kuvata niitä, mutta  ne ehtivät yleensä sukeltaa ennenkuin saimme kameran esille. Näillä riutoilla näimme meren pohjassa ensimmäisen kerran paljon ja todella isoja simpukoita, concheja, jotka täällä Karibialla ovat varsin yleisiä.  Ajattelin tuoda muutaman ihan aidon mukanani matkamuistona,  mutta Riitan ehdoton kielto sai minut palauttamaan conchit samaan paikkaan, mistä ne sukelsin (metrin syvyydestä). Karibialla on ulkomaalaisilta kalastaminen kielletty rantojen läheisyydessä eikä meren pohjalla saisi koskea mihinkään. Kaksi kookospähkinää, jotka kiipeämisen ja repimisen jälkeen sain alas puusta, sain kuitenkin Riitan suostumuksella pitää. Neste näissä pähkinöissä ei kuitenkaan ollut yhtä hyvän makuista kun aiemmin nauttimamme.

Riitta snorkling

Barbuda muodostaa yhdessä Antiguan kanssa itsenäisen saarivaltion Antigua & Barbuda, joka kuuluu British Commonwealthiin. Barbuda ei ole samalla tavalla turismin kyllästämä kuin Antigua. Voisi ehkä sanoa, että Barbuda on jäänyt tai jättäytynyt jälkeen kehityksestä, mutta juuri se tekee saaresta meidän mielestämme kiehtovan ja saarelaisten itsensä mielestä ilmeisesti juuri sellaisen elinympäristön, jonka he haluavat. Silmänkantamattomat hiekkarannat ja turkoosi vesi sekä kiireetön elämän rytmi ovat Barbudan valtteja. Saarella asuu vain 1500 ihmistä, jotka kuulemma tuntevat kaikki toisensa. Jotenkin tulee mieleen se Karibia, jonka joskus 60-luvulla koin. Onneksi päätimme tulla Barbudaan jättäen  Kittsin & Nevisin väliin.



Cocoa Point, Barbuda 10.04.2013 * 13.00 - Palmetto Point North, Barbuda 10.04.2013 * 15.15 = 
2h 15'/10,2 Nm

Vietimme Cocoa Pointissa 4 päivää. Meidän piti päästä Barbudan pääkaupunkiin Codringtoniin, joka on saaren ainoa uloskirjautumispaikka. Veneellä ei Codringtoniin pääse, joten on  parasta ankkuroitua Palmeto Pointin pohjoispuolella olevalle lahdelle ja toivoa, että maininki ei ole aivan mahdoton.  Juuri kun olimme lähdössä, niin jostain veneen uumenista kuului kova kolaus. Sen aiheuttajaksi osoittautui moottorin kylkeen kiinnitetty suuri laturi, sen kiinnitysteline oli murtunut irti poikki. Taas oli edessä uusi tekniikkaongelma juuri kun oltiin selvitty edellisistä. Onneksi laturin putoaminen ei aiheuttanut muita vaurioita.  Lenski sai tunnin uurastamisen jälkeen koko laturin,  rikkinäisen telineen ja hihnat pois konehuoneesta sekä kytkettyä irtonaiset johdot oikeaan järjestykseen. Onneksi meillä on generaattori ja nyt uudet akut, joten kaipa näillä pärjätään.

Kun saavuimme Palmetto Pointin pohjoispuolella olevalle Palm Beachille, totesimme että paikka on ainakin yhtä upea kuin edellinen ankkuripaikka. Maninki oli sinä päivänä niin suuri, että rannalle ei jollan kanssa ollut mitään asiaa. Ainoa tapa päästä Codringtoniin on ankkuroitua Palm Beachille, ajaa jollalla rannalle, joka on kapea hiekkakannas meren ja sisälaguunin välissä. Laguunin rantaan saa VHF:llä tai puhelimella tilattua taksiveneen, joka kuljettaa Codringtoniin laguunin toiselle puolelle.

Chenoa at anchor north of Palmetto Point Barbuda

Laguunin toisessa päässä on iso fregattilintujen suojelualue, jonka halusimme nähdä. Tilasimme VHF:llä kuljetuksen ja oppaan sinne. Ongelma oli päästä jollalla maihin kaatumatta. Maininki oli edelleen aika korkeaa, mutta ei murtunut rantaan yhtä voimakkaasti kuin eilen. Onnistuimme ajamaan jollan rantaan oikein päin ja vieläpä ihan kuivana (repussa oli kyllä varmuuden vuoksi varavaatteet). Yhtä hyvin ei käynyt kanadalaispariskunnalle, jotka lähtivät samaan aikaan rannasta. Iso aalto käänsi jollan poikittain ja se täyttyi vedellä.
Oppaamme Pat haki meidät veneellään hiekkakannaksen toiselta puolelta. Ajettiin laguunin toiseen päähän, jossa fregattilintujen yhdyskunta on keskellä mangrovealuetta. Joka puskasta kurkisti valkoisia fregatinpoikasia. Poikaset ovat valkoisia, uroslinnut aivan mustia ja naarailla valkoinen rinnus. Tähän vuodenaikaan useimmat urokset ovat jossain muualla ja palaavat vasta syksyllä, jolloin pariutumisaika alkaa. Silloin urokset pullistelevat kirkkaanpunaisia kaulapussejaan saadakseen naaraiden huomion.  Nyt paikalla oli enimmäkseen naaraita ja poikasia. Oli tosi mielenkiintoista nähdä lintuja aivan läheltä. Ne eivät tuntuneet häiriintyvän yhtään, vaikka vene meni ihan niiden pesien ohi.

Frigatt bird sanctuary in Barbuda

Yhdistimme Codringtonissa käynnin fregattilinturetkeen. Pat vei meidät kaupunkiin ja neuvoi, missä tulli ja immigration ovat. Tulli oli omakotitalon sivuhuoneessa. Siellä oli parhaillaan lounastauko, joten piti odottaa puoli tuntia. Immigration oli toisella puolella kaupunkia pienessä tönössä, jonka ovessa lappu "closed". Onneksi oli puhelinnumero, johon pyydettiin soittamaan. Lupasivat tulla 10 minuutin kuluttua. Noin puolen tunnin odotuksen jälkeen paikalle tuli vähän kärttyinen naisvirkailija, joka osoittautui lopulta ihan ystävälliseksi, kun vähän aikaa oli juteltu.

Immigration Office in Codrington

 Boys riding on donkeys in Codrington

 Käytiin myös paikallisessa supermarketissa, joka oli kuin 50-luvun sekatavarakauppa. Eipä sieltä juuri mitään ostettavaa löytynyt. Saatiin sentään leipää ja pakastetut kalafileet illallistarpeiksi. Meillä oli vielä yksi ongelma, jäljellä olevat EC-dollarit, joita ei vaihdeta missään eivätkä kelpaa muilla saarilla, jonne on tarkoitus vielä mennä. Käytiin ostamassa niillä muutama pullo rommia ym. juomia.

Pat vei meidät takaisin laguunin toiselle puolelle, jossa jollamme oli parkkeerattuna rantahiekalle. Nyt oli edessä retken vaikein osuus, eli miten päästä jollalla pois rannasta kaatumatta. Odotettiin sopivaa hetkeä maininkien välissä. Kun se tuli, vedettiin jolla nopeasti veteen. Muuten homma meni ihan hyvin, mutta Riitta ei päässytkään jollaan oikealla hetkellä. Onneksi Lenski sai moottorin käyntiin, niin että päästiin pois rannasta ennen seuraavaa isoa maininkia. Kastumatta ei selvitty, mutta jolla pysyi sentään pystyssä ja kuivana.

Our Guide Pat and Lennart

Barbuda jää mieleemme yhtenä Karibian hienoimmista paikoista. Oikeastaan siellä tuntui, että olimme päässeet kosketukseen sen alkuperäisen ja aidon Karibian kanssa, jota olimme lähteneet etsimään.    

Sunset in Barbuda

Les Saintes, Guadeloupe 26.03.2013 *15.35 - Jolly Harbour, Antigua 27.03.2013 * 08.45 = 17h 10'/80,2 Nm

On taas kerran pakko todeta, että olemme liiankin riippuvaisia toimivasta sähköjärjestelmästä. Toki veneitä on purjehtinut satoja vuosia ilman sähköä ja moottoreita. Kyllä mekin jotenkin hätätapauksessa pärjättäisiin ilman sähköä, mutta hankalaa se olisi. Esimerkiksi satojen kilojen painoisen ankkurin ja ketjun ylössaaminen ilman konevoimaa on lähes mahdotonta.
Illalla poistimme oikosulkuun meneen akun järjestelmästä ja totesimme, että akkujen varassa emme oikeastaan enää pärjää. Toki generaattori ja kone tuottavat sähköä yllin kyllin silloin kun ne ovat käynnissä. Seuraavana aamuna tilaamme Antiguan Jolly Harbourin venetarvikekaupasta (Budget Marine) uudet akut. Päätämme lähteä Antiguan eteläosassa sijaitsevaan English Harbouriin, josta mm. löytyy Mastervoltin edustaja ja korjaaja, jos uusien akkujen kanssa tulisi ongelmia. Ajoitamme lähdön iltapäiväksi, jolloin olisimme perillä auringon nousun aikoihin.  Aamupäivällä käymme kirjautumassa ulos. Jollalaiturilla tapaamme suomalaiset Matin ja Iidan Meriida-veneestä, jonka huomasimme lahdella aamulla. Kävimme yhdessä kahvilla ja juttelimme pitkään. Taas löytyi yhteisiä tuttuja. Oli aika harvinaista, että tällä pienellä lahdella oli vajaan viikon aikana yhteensä kuusi suomalaista venettä.
Lähdemme poijusta  iltapäivällä 15.35.  Meillä on loistava purjehdussää, sivumyötäinen tuuli noin metrinen aallokko ja yöllä täysikuu, mikä tekee  purjehduksesta vieläkin nautittavamman. Kova vauhti yllättää taas kerran, tulisimme Antigualle aivan liian aikaisin. Päätämme ajaa Jolly Harbouriin English Harbourin sijaan, joka oli alkuperäinen päämäärämme. Jolly Harbouriin on vähän pitempi matka, mutta tulemme sinnekin muutamaa tuntia liian aikaisin. Marina avautuu vasta klo 8 aamulla. Siihen asti ajelehdimme sataman väylän suulla. 8:n jälkeen marina vastaa kutsuumme ja neuvoo meidät tullilaituriin. Sisäänkirjoittautumisen jälkeen meidät ohjataan sisälle marinaan. Veneen kiinnitys tapahtuu täällä keulasta paaluihin ja perästä laituriin. Yllätykseksemme laiturilla on vastassa suomalainen kaveri, joka auttaa kiinnittymisessä. Hän kipparoi laiturin päässä olevaa isoa brittivenettä, Suomessa  rakenettu Swan 70.

Nyt kun olemme Jolly Harbourissa, on akkukauppa,  Budget Marine, lähes vieressä,  ei tarvitse ajaa taksilla hakemaan akkuja saaren toisesta päästä. Ilo on kuitenkin lyhytaikainen,  sillä käy ilmi, että  Budget Marinen katalogissa on painovirhe juuri meidän tilaamiemme akkujen kohdalla, ne eivät sovikaan meille. Koko homma pitää miettiä uusiksi. Lisäksi on edessä pääsiäispyhät, jolloin kaupat ovat tietysti kiinni. Pitkäperjantaina sataa rankasti koko päivän, joten pysymme veneessä ja suunnittelemme  eri akkuvaihtoehtojen sijoittamista, liian  suuria akkuja liian pieneen tilaan
Lauantaina tehdään lopulliset akkukaupat: 8 kpl Trojan 6 V akkuja. Akut tuodaan laiturille, josta nostamme ne purjenostimella suoraan salongin lattialle. Ensin pitää kuitenkin saada vanhat akut ylös, osa todella ahtaista paikoista. 30 kilon painoista  akkua on paljon helpompi liikuttaa alaspäin kuin ylöspäin.  Operaatiota varten piti myös kääntää vene pitkittäin laituriin. Onneksi vieressä oli tyhjää tilaa, joten homma onnistui. Uudet akut ovat kooltaan eri mittaisia kuin vanhat, joten niiden sovittamisessa on melkoinen pähkäily. Lopulta kuin ihmeen kautta kaikki saadaan mahtumaan ja jopa vanhat akkukaapelit käyvät lähes selaisenaan.

New batteries, big job almost done 

Tiistaina pääsiäisen jälkeen soitan (Lenski) Suomeen sähkömies Matille ja varmistan akkulatureiden uudet asetukset. Samoin soitan Kaliforniaan Trojan- akkuvalmistajalle ja varmistan heiltä akkujen latausarvot. Kun akkuja on aika monta ja ne on "tee-se-itse" kytketty rinnan ja sarjaan, niin on viisainta vähän varmistella. Nyt on akkuja testattu ja käytetty parin päivän ajan ja kaikki näyttää toimivan. Aika tai viat toistavat itseään, sillä vuosi sitten pääsiäispyhinä meillä oli myöskin sähköongelmia. Silloin oli kyseessä kärähtäneet akkulaturit.  Jälkiviisaana olisi varmaankin pitänyt varautua ajoissa akkujen loppumiseen, mutta akut eivät antaneet juuri mitään ennakkovaroitusta loppumisesta, vaan se tapahti hyvin lyhyellä varoituksella. Akut oli Suomesta monen mutkan kautta ostetut erittäin edulliset Kiinassa valmistetut hyytelöakut, lähinnä tarkoitettu varavoima-akuiksi. Ne kuitenkin kestivät Suomen ja Karibian olosuhteissa 7 vuotta, mitä on pidettävä harvinaisen hyvänä akkujen kestoikänä.
Akkuoperaation takia meillä ei juuri ole ollut aikaa tutustua Antiguaan sen kummemmin. Jolly Harbour on hieno marina, mutta jostain syystä puoliksi tyhjä. Rannassa on pramea kasinorakennus, joka on ollut suljettuna jo monta vuotta. Marinan vieressä on lomakylä, jossa jokaisen asunnon edessä on oma laituripaikka. Yleinen kulkuneuvo näyttää olevan golfauto. Vajaan kilometrin päässä marinasta on hieno biitsi, jonka vieressä ylellinen resorthotelli. Antigua tuntuu olevan suurelta osin turistien rantalomakohde ja eteläosassa  isojen huvijahtien säilytyspaikka. Ja tietysti on maailmankuulu Antigua Race week eli klassikkomegajahtien kisaviikko.  Meistä tuntuu kuitenkin, että uusia akkuja lukuun ottamatta täältä ei meille löydy juuri mitään mielenkiintoista. Toivottavasti seuraava saari Barbuda tarjoaa meille enemmän luonnonläheisyyttä ja vähemmän tekniikkaongelmia.

Closed casino at Jolly Harbour

Chenoa at Jolly Harbour Marina