JOULUTERVEISET TRINIDADISTA

Kaikille blogimme lukijoille haluamme toivottaa oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.

GRENADA

Vaikka olemme olleet Grenadassa yhteensä jo yli kuukauden, emme ole ehtineet vielä tutustua saareen telakkaa ja sen lähiympäristöä lukuun ottamatta.  Nyt vihdoinkin se puute on ainakin jossain määrin korjattu.
Oltuamme vajaat 2 viikkoa ankkurissa Prickly Bayssa siirryimme 2 tunnin purjehduksella ankkuriin St. George´sin edustalle.  Siellä juhlistimme itsenäisyyspäivää  nauttimalla pullollisen kuohuviiniä. Kynttilöitä ei voinut polttaa, koska maininki keikutti venettä sen verran, että se ei paloturvallisesti olisi ollut viisasta. Muutaman päivän ankkurissa olon jälkeen siirryimme Port Louisin marinaan. Marina on todella hieno, viimeisen päälle siisti ja hyvin hoidettu.

Swimming Pool in the Port Louis Marina 

Chenoa in Port Louis Marina

Marinassa tapasimme telakkanaapurimme Windflowerin. Erik on jo lähtenyt takaisin Suomeen, mutta Kalle valmisteli venettä n.  3 viikon seisokkia varten. Halusivat vietttää joulun Koto-Suomessa.

Kun Chenoa oli turvallisesti marinassa, lähdimme saarikierrokselle. Oppaanamme oli Mr. Cutti. Mukana oli kaikkiaan 6 veneilijää. Cutti on todella tehtäväänsä paneutunut. Hän kertoi yksityiskohtaisesti saaren kasveista ja hedelmistä ja hyppäsi aina välillä tien poskeen poimimaan maistiaisia.

Mr. Cutti

 Kävimme Annandalen vesiputouksilla, jossa osa porukasta kävi uimassa. Matkamme jatkui Grand Etang -luonnonsuojelualueelle, jossa tutustuimme paikallisiin apinoihin (Mona Monkey).

Riitta at the water falls

Mona Monkey

  Kävimme myös kaakaopapujen lajittelulaitoksessa sekä muskottien käsittelykeskuksessa. Muskotti on Grenadan kansalliskasvi, joka on kuvattu maan lipussakin. Grenada on maailman toiseksi suurin muskotin tuottaja Indonesian jälkeen. Mausteet ovat hedelmien ja rommin ohella Grenadan tärkeimpiä vientituotteita. Grenadaa kutsutaankin Maustesaareksi, Spice Island. Ohjelmaan kuului tietysti myös käynti rommitehtaalla. Kohteemme oli maan vanhin rommitehdas, jossa valmistus tapahtuu ilmeisesti lähes alkuperäisen menetelmän mukaan (tehdas tuottaa ainoastaan valkoista rommia). Lopputulosta voi verrata vaikka Suomalaiseen pontikkaan.

Cocoa beans drying in the sun

Retken kohokohta oli varmaan ainakin Lenskin mielestä käynti saaren vanhalla lentokentällä,  jossa kuvernöörin luvalla pidetään autojen kiihdytyskilpailuja. Paikallista ilmailuhistoriaa oli se verran jäljellä, että lehmälaitumella oli neuvostovalmisteiset  AN-2  ja ilmeisesti AN-24 -hylyt. Koneet olivat jäänteitä maan vasemmistokaudelta,  jolloin Grenadalla oli läheiset suhteet Neuvostoliittoon ja Kuubaan. Vuonna 1983 amerikkalaiset tekivät Grenadaan maihinnousun estääkseen Grenadaa muuttumasta liiaksi Neuvostoliiton vasallivaltioksi Kuuban tavoin.

Tällä hetkellä Grenada on demokraattinen, itsenäinen saarivaltio, johon kuuluu pääsaaren lisäksi kaksi pienempää saarta, Carriacou ja Petit Martinique. Kokonaispinta-ala on 344 km2 . Asukasluku on n. 100.000, kieli englanti, valuutta East Caribbean Dollari. Pääkaupunki on   St. George´s. Ihmiset ovat tosi ystävällisiä ja huumorintajuisia.

St. George´s

Saarikierroksen jälkeen olemme vielä marinassa joitakin päiviä ja valmistaudumme tämän kauden ensimmäiselle pitemmälle purjehdukselle kohti Trinidadia.

PALUU VENEELLE

Kesä Suomessa on jo kaukana takana, joidenkin mielestä satoi liikaa ja oli kylmä.  Me  nautimme Suomen kesästä, kotona olosta ja ennen kaikkea yhdessä olosta lastemme ja lastenlasten kanssa. Kun suunniteltu Karibialle paluun päivämäärä lähestyi, huomasimme että tekemistä kotona oli vielä niin paljon, että siirsimme lähtöä useamman kerran. Kun sitten lopulta piti lähteä, keksi Sandy-myrsky tulla riehumaan USA:n itäranikolle,  joten matkaa siirrettiin vielä lähes viikolla. Lopulta lähdimme 4.11. Helsingistä New Yorkin kautta Floridaan. Seuraavana aamuna kello 9 etsimme vedentekokonefirmaa Ft. Lauderdalesta menetelmällä  tässä sen pitäisi olla (edellisestä käynnistä on 8 vuotta).
Viime keväänä sovimme Floridassa Ft. Lauderdalessa sijaitsevan Offshore Marine Laboratoriesin kanssa, että tuomme vedentekokoneen sinne korjattavaksi syksyllä, kun olemme palaamassa Karibialle. Firma on vaihtanut omistajaa, nimeä, henkilökuntaa  ja osoitetta, mutta löytyi muutaman sadan metrin päästä entisestä paikasta. Lähes heti todettiin,  että olimme aikoinaan saaneet viallisen osan ja kun kone ei toiminut tilasimme uuden osan, joka sekin oli viallinen. Firmassa myönsivät,  että heillä on ollut ongelmia membraneiden kanssa.  Kun uusi membran saatiin asennettua, kone toimi firman testipenkissä juuri niin kuin pitääkin. Kone purettiin ja pakattiin toivomustemme mukaisesti lentokuljetusta varten. Lisäksi saimme suuren kassillisen suodattimia ja varaosia sekä monen tunnin huolto- ja käyttöopastuksen superystävälliseltä henkilökunnalta. Lasku oli 0 US dollaria.

Ft. Lauderdale, Florida

Sillä välin kun Lenski hoiteli vedentekokonetta, Riitta lekotteli rannalla ja nautti Floridan auringosta ja pulikoimisesta lämpimässä vedessä.
Koska vedentekokoneen korjaus hoidettiin päivässä, jäi meille  Ft. Lauderdalessa yksi päivä vapaata ennen Miamista Grenadaan keskiviikkona lähtevää suoraa lentoa. Vapaapäivä käytettiin Lenskin alusvaatevaraston täydentämiseen. Hänen vuodesta 1964 käyttämiään Fruit of the Loom -merkkisiä alusvaatteita saa ainoastaan K-Martista, joka oli myös Dustin Hoffmanin lempikauppa elokuvassa "Rain Man".  Kyseinen halpiskauppa löytyi kaupungin laidalta ja nyt on alusvaatevarasto täydennetty ainakin suraavaksi 10 vuodeksi.
Keskiviikkoaamuna ajoimme hyvissä ajoin Miamin kentälle, koska tiesimme, että lentolippumme, suomalaiset passit ja suuri matkatavaramäärä ei ihan noin vain mene  läpi "self-check-in"istä. Pääsimme kuitenkin onnellisesti koneeseen ja 3 tunnin lennon jälkeen laskeutui American Airlinesin Boeing 737  Grenadan Maurice Bischopin lentokentälle klo 19.00. Pari tuntia myöhemmin seisoimme veneen alla ja ihmettelimme, miten hiivatussa saadaan 120 kiloa matkatavaraa hilattua  5 metriä ylös veneen kannelle säkkipimeässä illassa. Homma onnistui köysien ja suomalaisen sisun avulla. Pari tuntia myöhemmin oli saatu jotenkin raivattua makuupaikat ummehtuneen hajuiseen ja puoliksi purettuun veneeseen. Ensimmäisenä yönä kuumuus ja hyttyset vaivasivat varsinkin Riittaa. Joka tapauksessa purjehduskausi on alkanut.

Aamulla tavattiin telakalle jo aikaisemmin tulleet Riitta ja Jorma Draconis II -veneensä kunnostuspuuhissa. Vuosien Karibia-kokemksella he olivat laittaneet veneensä nopeasti todella siistiin kuntoon ja odottivat nyt vesillelaskua.  Nyt pitäisi meidänkin saada vene siihen kuntoon, että sen voi laskea veteen. Meidän kohdalla se kestänee vielä ainakin viikon; pohja pitää hioa ennen maalausta, Suomesta tuodut uudet läpivientiventiilit asentaa, moottori huoltaa, asentaa vedentekokone paikoilleen, korjata jolla  ym. ym.  Työntekoa hankaloittaa kuumuus, joka pukkaa hien pintaan pienimmästäkin fyysisestä ponnistuksesta.
Aika telakalla menee tosi nopeasti eikä työt oikein tahdo edistyä. Draconis on päässyt veteen ja seurattiin kateellisena Riitan ja Jorman lähtöä kohti vilvoittavia vesiä ja tuulia.  Meidän vene on siirretty väljempään paikkaan, jossa pääsee paremmin hiomaan ja maalaamaan pohjaa. Ollaan saatu myös lisää suomalaisseuraa; Windflowerin Erik ja Kalle ovat tulleet aloittamaan purjehduskauttaan. Nyt on jo tiedossa kummankin veneen, sekä Windflowerin että Chenoan, vesillelaskupäivä eli torstai 22.11. Tuntuu, ettei millään jaksaisi odottaa niin kauan tässä  kuumuudessa.

Meidän viereen ilmestyi seuraavana päivänä BVI:n lipulla alla purjehtiva ranskalais- valmisteinen Amel. Saalingissa on sekä Kanadan että Saksan pienoisliput. Omistajat ovat saksalaissyntyinen Hans, joka on asunut Kanadassa 40 vuotta, ja kanadalainen vaimo Hazel. Olemme matkamme aikan tavanneet muutamia ihmisiä, joihin ystävyys syntyy heti ja tulee tunne, että heidät on tuntenut jo vaikka kuinka kauan.  Hans ja Hazel ovat juuri sellaisia. Kun vielä käy ilmi, että Hans on eläkkeellä oleva Air Canadan 767 -kippari, suihkumoottoreiden suunnitteluinsinööri ja lisäksi lentänyt Hercules-rahtikonetta Kanadan arktisilla alueilla ja Afrikassa, ei yhteisillä lentojutuilla tuntunut olevan loppua ja veneen kunnostushommat tuppasivat jäämään vähemmälle huomiolle.

s/y Geode leaving Prickly Bay

Chenoa laskettiin veteen aikataulun mukaisesti 22.11.  Sekä Hansin ja Hazelin Geode että Windflower laskettiin veteen samana päivänä kuin Chenoa. Windlower ja me jäimme yöksi veteenlaskulaituriin. Aamulla Windflower lähti St. George´siin. Me jäimme vielä päiväksi laituriin korjaamaan Barbadoksella vääntynyttä keulakaidetta.
 Lauantaina 24.11. siirryimme ankkuriin Prickly Bay -lahdelle. Tuntui tosi ihanalta päästä vihdoinkin uimaan ja eroon maissa piinanneista hyttysistä.  Veneen kunnostus jatkuu ankkurissa ollessa. Haluamme varmistaa, että kaikki toimii ennen kuin lähdemme eteenpäin.
Puolen vuoden telakointi tropiikissa jättää vääjäämättä jälkensä veneeseen. Jollasta on yhdestä ponttoonista kaikki saumat auki ja pohja on lähes irronnut. Niitä ei millään kaupan liimapurkilla paikata, joten oli pakko ostaa uusi Karibian oloihin tehty kovalla alumiinipohjalla varustettu jolla, johon meillä oikeastaan ei olisi varaa, mutta jolla on täällä aivan välttämätön.
Generaattorin starttiakusta loppui puhti. Se on samanlainen pyöreä lasikuituakku, jollainen  paloi vuosi sitten Madeiralta lähtiessämme. Tämä on nyt Exide-merkkinen, edellinen oli Optima. Ainoa saatavilla oleva starttiakku on hieman vanhaa akkua suurempi. Lähes päivän ähertämisen jälkeen saimme illan pimetessä taskulampun valossa viimeiset johdot paikoilleen, yhteensä 11 akkua, joista kaikista piti irrottaa kaikki johdot. Moottorin käynnistysakun johtoja kytkettäessä Lenski laittoi ne vahingossa vääriin napoihin, kun akku on nyt toisin päin kuin aikasemmin. Virheen luonnollisesti huomasi heti,  kun laittoi mootorin pääkatkaisimen päälle. Yöllä selviteltiin tapahtunutta sähkömies Matin kanssa  kännykän välityksellä lumimyrskyisestä Suomesta. Nyt on taas kaikki kunnossa,  joskin vähän tilapäisasennuksilla,  ja tiistaina pitäisi Amerikasta tulla uusi jakodiodi kärähtäneen tilalle. Mutta uusia ongelmia ilmenee: nyt tyhjenee generaattorin uusi starttiakku. Generaattorin starttiakun lataus ei toimi. Tällä järjestelmällä ei ole minkäänlaista indikaattoria tai varoitusvaloa. Taas kerran Mastervolt-generaattorin ongelmia, jotka kyllä jotenkin pitää saada kuntoon.
Veneessä tuntuu olevan koko ajan jotain korjaamista, mutta se kai on osa tätä purjehduselämää, oltiin sitten kotivesillä tai Karibialla.