Heinäkuu on vierähtänyt Port du Leguéssa. Koko kuun on ollut kylmää ja sateista (toisin kuin koto-Suomen hellekesässä). Parempia säitä odotellessa on kunnostettu venettä ja täydennetty varustetasoa. Hugo on ystävällisesti lainannut autoaan niin että ollaan päästy asioille kauppaan, pesulaan ym. Autopilotin ja AIS:n asentamiset ovat, kuten tavallista veneissä, olleet melko työläitä operaatioita. Kattopaneeleita piti irrottaa, lattioita avata ja tehdä muutoksia sähkö- ja mittaripaneeleihin, kun vielä vaihdettiin SSB-radion ja modeemin paikkaa ja molemmat kytkettiin GPS:ää. Autopilotti odottaa vielä 3 pientä hydrauliletkua, joita on jo odotettu 2 viikkoa. Ranskassakin on alkanut kesälomakausi, mikä tuntuu vaikuttavan palvelujen nopeuteen.   Lenskin ähertäessä veneellä Riitta on tutkinut lähitienoot melko tarkasti joko polkupyörällä tai bussilla. Tuli tehtyä jopa turistikierros St. Brieucissa videokameran kanssa. Vähitellen alkaa tuntua siltä, että pitäisi päästä jo eteenpäin. Toivottavasti se ensi viikolla onnistuu. Säät ainakin näyttävät nyt aika lupaavilta.

St. Etiennen katedraali

Vanha kauppahalli

Kaupungintalo

Heinäkuu 2011, Port du Legué

Heinäkuun alku on vietetty  Port du Leguéssa. Veneeseen on  asennettu uusia laitteita mm. AIS, joka on huomattava turvallisuuslisä. Laitteessa näkyy  24 nm:n alueella olevat alukset nimellä ja meidän veneemme näkyy nimellä muiden alusten AIS-laitteessa. Lisäksi meidän veneemme ja sen tiedot näkyvät AIS-kartalla, jonka kuka tahansa voi internetin kautta käynnistää kotitietokoneellaan. Paikallinen hitsari saatiin hitsaamaan kiinnityskorvakkeet uuteen autopilottiin Hugon (jonka kanssa ollaan ystävystytty hänen rakentaessaan omaa venettään rannassa) tulkkausavustuksella. Lisäksi tilattiin paikalliselta purjemaakarilta pienempi  aurinkokatos tulevia trooppisia vesiä varten. Tällä hetkellä tuntuu, että aurinkokatosta ei tarvita, pikemminkin sadekatos (joka meillä on ollutkin päällä 2 viikkoa). Kateellisena kuuntelemme taas tietoja Suomen hellesäistä aivan kuten viime vuonnakin. Mutta kaipa se päivä paistaa vielä joskus meillekin.
Port du Leguén kohokohtia oli kuun ensimmäisenä viikonloppuna iso satamajuhla. Satama täyttyi veneistä ja torilla oli musiikki- ja kansantanssiesityksiä. Jokaiseen juhlaan kuuluu täällä ilmeisesti vanhojen autojen näyttely ja kirpputori. Torilla sai myös ruokaa ja juomaa. Tarjolla oli simpukoita ranskalaisten kera (moules frites), paistettuja makkaroita ja creppejä. Me herkuteltiin taas kerran simpukoilla ja ranskalaisilla (7,50 €/annos). Valkoviinilasillinen maksoi 1 €. Toinen kohokohta oli Tour de France, jonka reitti tänä vuonna  kulki Port du Leguén läpi, 10 m päästä veneestämme.  Ennen pyöräilijöitä tuli valtava karavaani sponsoreitten autoja varustettuna mitä ihmeellisimmillä hahmoilla ja härveleillä. Autoista heiteltiin kaikenlaista mainosrekvisiittaa tien varsilla oleville katsojille. Mekin saatiin monta pussia karkkeja, muutaman lippiksen, avaimenperiä yms. Mainosletkan jälkeen kesti vielä yli tunnin ennen kuin pyöräilijät tulivat. Noin 200 pyörää hurahti alta minuutissa ohi, mutta nähtiinpä Tour De France livenä. Onneksi saatiin videoitua  tapahtuma, niin että pystytään jälkeenpäin katsomaan mitä tapahtui. Taas kerran huomattiin, miten onnistunut  hankinta ennen tänne tuloa ostettu videokamera oli.

Kesäkuu 2011

Lähdettiin Suomesta juhannuksen aatonaattona (23.6.) melkoisen muuttokuorman kanssa. Ajo Pariisista Port du Leguéhen meni jo rutiinilla Pariisin ruuhkista huolimatta. Veneellä alkoi kuumeinen siivous ja järjestely juhannuspäivänä saapuvia vieraita varten. Milja perheineen oli tulossa viikon visiitille. Kaksi ensimmäistä yötä he asuivat läheisessä hotellissa ja muuttivat sitten meidän kanssamme veneeseen. Me siirryttiin Lenskin kanssa keulapunkkaan ja koko takaosa annettiin vieraiden käyttöön. Purjehtimaan ei päästy huonojen sääennusteiden ja ajan vähyyden vuoksi, mutta kierreltiin autolla jonkin verran katsomassa nähtävyyksiä. Käytiin Binicissä, Cap Frehelissä ja Fort la Lattessa. Myös Mont-Saint-Michel tuli nähtyä (aika vaikuttava) ja St. Malo, jossa oltiin oltu jo viime vuonna veneellä. Onneksi viikon aikana oli sen verran hellesäätä, että päästiin kokeilemaan myös paikallisia hiekkarantoja. Pojista, Laurista ja Tuomaksesta, oli tosi hauska pomppia rantaan tulevissa mainingeissa. Viikko meni valitettavan nopeasti ja tuli tosi haikea olo, kun venevieraat lähtivät kotiin. Vene tuntui sen jälkeen hyvin tyhjältä ja hiljaiselta.

Binic

Cap Frehel

Fort la Latte

Fort la Latte, sisäpiha

Fort la Latte

Mont-Saint-Michel