Sarvasto, Helsinki

Kolme vuotta kestänyt seikkailumme Chenoalla on päättynyt. Olemme palanneet kotisatamaamme Sarvastoon jo syyskuun alussa. Mutta vene-elämämme jatkuu toistaiseksi edelleen, sillä asunnossamme on meneillään putkiremontti eikä siellä voi tällä hetkellä asua.

Pitkään suunnittelemamme Karibian purjehdus onnistui kaikin puolin yli odotusten. Pieniä teknisiä murheita lukuunottamatta kaikki sujui todella hienosti. Koimme upeita elämyksiä sekä merellä että maissa ja tapasimme paljon ystävällisiä ja mukavia ihmisiä. Tällä hetkellä syystuulen ja sateen tuivertaessa kaipaamme tietysti Karibian lämpöä, mutta sen korvaa monin verroin lastenlasten ja muiden läheisten suoma inhimillinen lämpö.

Kiitämme kaikkia blogiamme seuranneita mielenkiinnosta ja pahoittelemme, että blogipäivityksemme ovat olleet varsin epäsäännöllisiä ja sattumanvaraisia. Joka tapauksessa ne ovat tarjonneet meille itsellemmekin rungon matkakertomukselle, jota on mukava jälkeenkin päin muistella.
Hyvää syksyä ja tulevaa talvea!
Riitta ja Lennart, s/y Chenoa

Chenoa kotisatamassa Helsingin Sarvastossa

Borgholm, Sweden 18.08.2013 * 16.45 - Borstö, Finland 20.08.2013 * 20.30 = 2 d, 3h, 45'/255.4 Nm

Yhden yön kunnollisen levon jälkeen olo oli aamulla virkeä. Saimme välttämättömät huoltotoimenpiteet tehtyä ja kun vielä saimme nettiyhteyden toimimaan, päivitimme blogin. Iltapäivällä katselimme sääennusteita ja verrattuamme niitä perjantaina Vekalta Suomesta saamiimme säätietoihin totesimme, että nyt olisi hyvä sääikkuna lähteä matkamme varsinaiselle viimeiselle legille. Noin 15 solmun avotuuli saatteli meidät matkaan. Purjeet ylös ja kun vielä sattui olemaan sunnuntai, levitimme virsikirjan. Illalla taivas vetäytyi pilveen, joten emme nähneet täysikuuta jonka aika nyt oli. Yöllä satoi ajoittain vettä, mutta sekään ei tuntunut kurjalta tällä viimeisellä hienolla legillä. 

Maanantaiaamu valkeni auringonpaisteessa ja hyvässä tuulessa, joten jo aamuyöllä päätimme ohittaa Visbyn ja jatkaa suoraan kohti Koti-Suomea. Suotuisa tuuli jatkui iltaan asti, jolloin tuuli heikkeni ja kääntyi taas täysin myötäiseksi. Viritettiin taas virsikirja, jolla päästiin tiistaiaamupäivään asti. Tuuli tyyntyi lähes kokonaan, joten aina uskollinen Perkins  sai huolehtia eteenpäin pääsystä. Iltapäivällä ohitimme Utön,  rupesi tuntumaan jo ihan kotoisalta. Ilma  oli tosi lämmin, Suomen kesä parhaimmillaan. Ystävämme Hesassa seurasivat meidän matkantekoamme AIS:n välityksellä ja jopa Utön webkamerasta. Utön ohituksen jälkeen virisi tuuli uudestaan, joten pääsimme purjeilla aina Borstön läntisen sisääntuloväylän alkuun.    

Utö

Illalla 20:30 kiinnityimme Borstössä Månsin  ja Magnuksen laituriin, samaan paikkaan, josta olimme lähteneet 3  vuotta 18 päivää ja 6 tuntia aikaisemmin. Lähtiessämme Magnus kehotti meitä tulemaan samaan paikkaan, kun joskus palaamme. Nyt laituri on tyhjä, haikeus onnistuneen matkan päättymisestä sekoittuu suruun sillä sekä Måns että Magnus ovat poissa ikuisesti.

Chenoa in Borstö

Istuttiin pitkään sitloodassa ja muisteltiin ystäviämme ja ihailtiin Borstön upeita maisemia täysin tyynessä ja lämpimässä säässä. Tuli pakostakin mieleen, että miksi ihmeessä täältä on pitänyt lähteä pois, niin upeaa kuin täällä on.

Seuraavana päivänä koimme yllätyksen, kun entiset gastimme Pekka ja Jussi tulivat Pekan veneellä toivottamaan meidät tervetulleiksi Suomeen. He tarjosivat meille Pekan veneessään valmistaman  loistavan aterian. Vietimme mukavan illan yhteistä purjehdusta muistellen ja kun entiset lentäjäkollegat taas tapasivat, niin kyllä illan ja yön mittaan jonkin verran myös lennettiin. Myöskin gastimme Seppo, jonka viimeksi tapasimme Azoreilla, tuli Borstöseen  toivottamaan meidät tervettulleiksi Suomeen  hienosti omalla vesitasollaan.  Näistä tervetulovisiiteistä jäi meille tunne, että kaikki kolme gastiamme olivat viihtyneet seurassamme. Hieno tunne, kiitos Seppo, Pekka ja Jussi. Vaikka emme vielä ihan olekaan kotona, on Borstö matkamme päätepiste. Haluamme viettää muutaman rauhallisen viikon täällä purkaen tunteitamme ja sopeutua  ajatukseen toisenlaisen elämän realiteeteistä. Edessä on vielä tämän blogin vaikea päättäminen, jonka toivon mukaan saamme lähiaikoina tehtyä. 

Lennart, Pekka and Jussi visiting Gumma, the old lady of Borstö

Heiligenhafen, Germany 15.08.2013 *07.05 - Borgholm, Sweden 17.08.2013 * 08.45 = 2 vrk 1h 40'/270 Nm

Tuuli on laantunut ja sääennusteiden mukaan on sopiva rako lähteä kohti pohjoista. Irrotettiin köydet aamulla klo 7.05. On upea ilma. Nostettiin purjeet Fehmarnin sillan jälkeen. Aamukoleuden jälkeen tuli päivästä tosi kuuma. Iltapävällä tuuli tyyntyi lähes täysin, mutta voimistui taas illalla.  Yöllä päästiin hyvää vauhtia eteenpäin n. 15 solmun etelätuulella. Logissa näemme välillä jopa 9 solmun nopeuksia, mutta todellinen nopeus pohjan suhteen on vain 7 solmua. Lähes koko matkan Karibialta tänne Itämerelle asti olemme kulkeneet vastavirtaan; jossain tuolla etelässä tai lännessä pitää olla hurjan paljon vettä, jonka toiset virrat tuovat takaisin. Niitä virtoja pitkin olisi vissiin kotimatka pitänyt tehdä.

Bridge of Fehmarn

Captain Lennart

Cheaf officer Riitta

Liikuttiin koko ajan vilkasliikenteisten laivaväylien lähellä. Väylille ei pienveneillä saa mennä muutoin kuin väylää ylitettäessä, mikä pitää tehdä 90 aseen kulmassa.  Onneksi meillä  on sekä vastaanottava että lähettävä  AIS. Laivat näkevät meidät nimeltä samoin kuin me näemme heidät; tämä jo luo tietyn ammattimaisuuden kuvan,  sujuva englanin kielen radiopuhelin (VHF) kielen hallinta vahvistaa tätä kuvaa. Kun olemme kommunikoineet laivojen tai viranomaisten kanssa väistöliikkeistä ja/tai liikennetiedoista, on meitä kohdeltu aina täysin tasa-arvoisina merenkulkijoina, ja lisäksi hyvin kohteliaasti, vaikka näkevät että kyseessä on purjevene  eli ns. huvialus.

The very polite and helpful Dutch M/S Merwedgracht, destination Rauma Finland

Tuulet ja sää suosii meitä, joten päätämme ohittaa  Bornholmilla sijaitsevan Haslen sataman, jonka olimme asettaneet päämääräksi. Jatkamme kohti Ruotsia, Kalmariin, Borgholmiin tai jopa Visbyhyn.

Pienen epämielyttävän jännitysmomentin aiheutti pakastin, jonka huomasimme menneen epäkuntoon. Onneksi havaitsimme vian eikä pakastin kovinkaan kummasti kerennyt sulaa. Taas kerran on muuntaja hajonnut. Johtoja yhdistelemällä saimme muuntajan ohitettua ja näin pakastimen toimimaan. Ei tarvinnut ruveta pakkosyömään pakastimen sisältöä.

Vähän ennen Kalmaria meitä kutsuttiin VHF:llä. Meidän takaa tuleva kemikaalitankkilaiva kysyi, josko voisimme muuuttaa hivenen kurssia, jotta hän pääsisi ohittamaan meidät kapealla väylällä, kun hänellä on syväystä  6 metriä. Merikortista näkee, että laiva juuri ja juuri pääsee kulkemaan syväyksensä puitteissa. Laivan nopeus on vain puoli solmua meitä nopeampi. Siirryimme väylältä sivuun, pienensimme purjeita ja päästimme näin laivan ohitsemme. Hetken kuluttua näimme luotsiveneen valot. Luotsin noustua laivaan se lisäsi huomattavasti nopeutta.
Alitamme Kalmarin ja Öölannin välisen sillan juuri aamuhämärän alussa. Vaikka kuinka on tottunut liikkumaan öisin ja pimeässä, on kieltämättä helpompaa liikkua, kun on edes vähän päivän valoa.

Kalmar Bridge

Öölannissa siaitsevan Borgholmin edustalla olimme aamulla  8 aikaan. Kun väsymys tänä aamuna painoi meitä molempia ja lisäksi oli odotettavissa ehkä vähän reippaamman puoleinen keli Öölanin ja Gotlanin välillä, päätimme antaa periksi ja mennä meille ennestään tuttuun Borgholmiin lepäämään. Satamassa oli hyvin tilaa. Saimme veneen kyljittäin laituriin. Lennart kävi  satamatoimistossa kirjautumassa ja maksamassa.  Sen kunniaksi, että oltiin jo melkein kotivesillä, nautittiin Skandinaviaan-tulo-aamiainen kuohuviinin  kera.

Borgholm

Rendsburg, Germany 10.08.2013 *09.15 - Heiligenhafen, Germany 10.08.2013 *19.45 = 10 h 30'/55,9 Nm

Aikaisen aamiaisen jälkeen laitettiin vene lähtökuntoon, köydet irrotettiin  09:15.    Rendsburgista on lyhyt matka varsinaiseen kanavaan. Noin kolmen tunnin köröttelyn jälkeen saavuimme Holtenauhun. Puolen tunnin odottelun jälkeen pääsimme sulkuun. Täälläkin jouduttiin samaan sulkuun rahtilaivojen kanssa, jotka olivat sulun vasemmalla puolella ja pienveneet oikealla. Sulutuksen hankalin vaihe oli ainakin Riitan kannalta kiipeäminen pystysuoria, pieniä tikkaita pitkin ylös maksamaan kanavamaksu (35 €). Vielä hirveämpää oli alastulo. Vaikeinta oli päästä takaisin veneeseen  veden pinnan tasolla olevalta kiinnitysponttoonilta. Lennart sai kiskoa hartiavoimin, että sai Riitan takaisin veneeseen.

Rendsburg

Kun oltiin selvitty sulusta, harkittiin menoa Kielissän tuttuun Düsternbrookin marinaan yöksi, mutta koska keli näytti hyvältä ja tuulikin suosi matkan jatkamista, päätettiin jatkaa kohti Fehmarnia ja sen eteläpuolella sijaitsevaa Heilingenhafenia. Lähes heti tämän päätöksen jälkeen tuli raju sadekuuro, joka kasteli Lenskin läpimäräksi. Kylmä tuuli sai hänen hampaansa kalisemaan. Johtuneeko tästä, että nyt puuttuu yhdestä hampaasa iso pala. On ilmeisesti sekä vene että miehistö isomman huollon tarpeessa.

A long time ago I was flying Skytruck, now somebody is sailing Seatruck

Tulimme Heiligenhafeniin illan suussa. Avuliaat saksalaiset ottivat narut vastaan laituriin tultaessa. Täällä kiinnitys tapahtuu saksalaiseen tapaan kahden perätolpan väliin.
Heiligenhafen on pieni, vilkas lomakaupunki, jonka keskellä historiallinen vanhakaupunki. Iso marina on hyvin varustettu ja kohtuuhintainen,  satamamaksu Chenoan kokoisesta veneestä 24,50 € + 2 € sähköstä, nettiyhteys 6 €/vrk. Muutenkin kohtuuhintaisuutta kannatti täällä hyödyntää, joten teimme viimeiset proviantti- ja juomahankinnat ennen kalliiseen Skandinaviaan siirtymistä.
Odotimme Heiligenhafenissa neljä päivää tuulten kääntymistä ja laantumista. Samalla saimme hyvin ansaittua lepoa ja venettä huollettua.

Rathaus of Heiligenhafen

Fisher harbor Heiligenhafen

Our guard

Geese arriving at the protected area of  Heiligenhafen

Brunsbüttel, Germany 08.08.2013*08.40 - Rendsburg, Germany 08.08.2013*15.55 = 7 h 15'/36,3 Nm

Naapurivene, joka osoittautui suomalaiseksi, halusi lähteä kahdeksalta. Unet pois silmistä, paikat äkkiä kuntoon ja kanavalle. Köröteltiin pitkn Kielin kanavaa hiljakseen. Liikennettä oli mielestämme paljon vähemmäm kuin edellisillä kerroilla. Tihkutti vettä ja oli kylmä, joten rupesi tuntumaan jotenkin ihan kotoiselta. Ajoimme ilmeisesti jossain vaiheessa liian lähellä rantaa, koska saimme pari kertaa pienen pohjakosketuksen. Tuntui aika surkuhupaisalta, että koko 3 vuoden aikana ei ole sattunut mitään vastaavaa ja sitten tasaisessa kanavassa pitää kosketella pohjaa.

Päätimme mennä lepäämään pariksi yöksi kanavan varrella olevaan Rendsburgin marinaan, jossa ollaan käyty pari kertaa aikaisemminkin. Marinassa on naispuolinen satamapäällikkö Frau Hafenmaisterin. Edelliseltä käynniltämme on tapahtunut sen verran edistystä, että nyt on ilmainen, toimiva nettiyhteys. Saimme päivitetyksi pienen pätkän blogia, joka ei kyllä vieläkään ole läheskään ajan tasalla.

Kävimme Rendsburgissa myös tekemässä edullisia ostoksia ja totesimme taas kerran, että ruoka on täällä Suomeen verrattuna paljon halvempaa..

Helgoland, Germany 07.08.2013 *13.10 - Brunsbüttel, Germany 08.08.2013* 01.50 = 12 h 40'/58,3 Nm

Ennen lähtöä käytiin tankkaamassa vene. Polttoainelaituriin pääsee tuntia ennen ja tuntia jälkeen korkean veden. Tämä ajoitus määräsi lähtöaikamme, joten edessä oli taas kerran ajo vastavirtaan. Diesel maksoi 1,06 €/l, halvempaa kuin Euroopan verollinen hinta, mutta ei niin halpaa kuin muistimme edelliseltä käynniltämme.

Satamasta ulos päästyämme nostimme ison purjeen. Matkan ainana sää muuttui aika epämiellyttäväksi. Satoi vettä ja tuuli kiihtyi yli 25 solmuun. Päätimme laittaa ison purjeen kakkosreiviin. Varsinkin yöaikana on mahdolliset väistöliikkeet helpompi tehdä vähän pienemmillä purjeilla. Hyvästä tuulesta huolimatta matka edistyi hitaasti kovasta vastavirrasta johtuen. Laivaliikenne tällä Elbe-joelle vievällä alueella on todella vilkasta.  

Mietimme Cuxhavenissa yöpymistä, kun ohitimme  marinan portin, mutta päätimme kuitenkin jatkaa Brunsbütteliin asti.  Yöstä tulee erittäin epämielyttävä, on ajettava laivaväylän ja matalan rannan välissä. Kaikkialla on jos jonkinlaista valaistua ja valaisematonta merkkiä ja poijua. Lisäksi alkaa sataa vettä ja näkyvyys menee  välillä tosi surkeaksi, kaiken lisäksi olen likomärkä.  Ennen Brunsbüttelin sulkuja piti vielä ylittää Elben laivaväylä. Onneksi siellä ei juuri silloin ollut muuta liikennettä, joten ylitys kävi ongelmitta. Tulimme sulkujen odotuspaikalle keskellä yötä, otimme yhteyttä VHF:llä kanavan valvontaan. Kysyimme saadaanko tulla sulkuun. Meille vastattiin, että sulku on auki,  Christina on ensimmäisenä menossa sulkuun ja te olette toisena. Christinaa vain ei näkynyt missään.  Tiesimme olevamme oikeassa paikassa, mutta ihmettelimme, missä se Christina on, kunnes huomasimme edessä olevan suuren rahtilaivan perässä nimen Christina. Vanha sulku eli ”North Lock”  on pienveneille tarkoitettu sulku, mutta koska uusi sulku on nyt remontissa, käyttävät suuretkin alukset vanhaa sulkua. Tämä vähän hämäsi meitä.  Pyysimme kanavan valvojaa vahvistamaan, että hän tarkoitti edessämme olevaa suurta rahtilaivaa.  -Näin on, te menette sulkuun rahtilaivan jälkeen ja ohitatte se paapuurin puolelta ja menette sen eteen. Sulun seinän ja rahtilaivan väliin jäi juuri ja juuri riittävä rako meille, laivan potkuri pyöri aiheuttaen voimakkaat virtaukset laivan ympärillä.  Pienveneet pääsevät suluista läpi   yöaikaan, mutta kanavassa saa liikkua ainoastaan auringon nousun ja laskun välisenä aikana.  Sulusta ulos päästyämme menimme Brunsbüttelin  marinaan kanavan sisäpuolella. Kanavassa sisällä olevat pienveneet eivät pääse suluista merelle yöaikaan, joten pieni marina oli ihan täynnä. Kiinnityimme ainoaan meille mahdolliseen paikkaan isohkon purjeveneen kylkeen. Aamulla huomasimme, että vene oli suomalainen.

Delfzijl, Holland 04.08.2013 *19.40 - Helgoland, Germany 05.08.2013 *16.40 = 21 h/107 Nm

Lähtö laiturista oli hankalaa ahtaassa tilassa,  tuuli painoi lisäksi väärään suuntaan. Kun lopulta saimme veneen oikeaan suuntaan, se kääntyi yllättäen poikittain kapeassa tilassa suuren jokilaivan ja laitureiden välissä. Ei auttanut muuta kuin yrittää pakilla ulos kapeikosta, mutta vene kääntyi aina paapuuriin päin. Huomasin, että peräsin oli lukkintunut  täysin paapuurin puolelle ja ratti pyöri tyhjää.  Käyttämällä konetta vuoroin eteen ja pakille sain meidät kahden laiturin väliin, jossa sitten tuuli auttoi ja painoi meidät laituriin. Kaksi hollantilaispurjehtijaa oli ottamassa veneen vastaan, kun olivat huomanneet tilanteen.  ”Whitlock”-ohjaustolpan liian pieni kvadrantti oli mennyt ääriasentoon, jolloin ratin hammaspyörä jää pyörimään tyhjää.  Ei auttanut muu kuin purkaa koko ohjausjärjestelmä, jotta saatiin lukkiutunut peräsin toimimaan ja ohjaustolpassa kvadrantti oikeaan paikkaan.  Korjaushommissa meni monta tuntia, vaikka korjaustoimenpiteet ovat tuttuja ennestään. Sama ongelma oli peruskorjauksen jälkeisenä ensimmäisenä kautena. Vika korjattiin asentamalla vahvat säädettävät stopparit, jotta peräsin ei pääsisi kääntymää liiaksi ja lukkiutuisi. Systeemi on toiminut moitteetta kuusi vuotta kaikissa olosuhteissa. Ilmeisesti  paapuurin stoppariin pitää asentaa yksi säätölevy lisää estämään vastaavanlaiset tilanteet. Olimme onnekkaita, kun selvisimme varsin epämielyttävästä tilanteesta vain yhdellä pienellä naarmulla paapuurin kyljessä.  Illalla päästiin lähtemään uudestaan laiturista. Meidän viereen oli tullut saksalainen moottorivene, jonka miehistö auttoi meitä lähdössä. Tuulikin oli jo tyyntynyt, joten päästiin lähtemään ilman ongelmia. Päiväksi ajoitettu korkean veden lähtöaika oli ja meni,  joten vastassa  oli 4 solmun vastavirta,  mutta pääasia  oli, että päästiin liikkeelle.

North Sea wind farm

Somebody bought a crane

Helgoland

Olemme käyneet Helgolandissa 4 vuotta sitten, joten se on meille ennestään tuttu. Vierasvenesatamassa venepaikat on ryhmitelty veneen koon mukaan ja veneet kiinnitetään kyljittäin toisiinsa.  Me kiinnityimme hollantilaisen purkkarin kylkeen, joka oli neljäs vene laiturista lukien. Myöhemmin samaan pakkaan tuli vielä 4 hollantilaisvenettä lisää, joten pakassa oli yhteensä 9 venettä. Jos ja kun joku haluaa lähteä pois pakasta, on usein seurauksena jonkinasteinen sirkus, jossa sirkustirehtöörejä on monta. Jos itse ei ole esiintymässä, on katseleminen ilmaista huvia.

Helgolandin maaperä on punaista hiekkakiveä, josta meri ja eroosio ovat muovanneet upeita rantajyrkänteitä ja pilareita. Hienoin on "Lange Anna" aivan saaren luoteiskärjessä. Rantajyrkänteet ovat täynnä lintuja, joita kuvasimme taas uudestaan, vaikka meillä on edelliseltä käynniltämme runnsaasti lintukuvia täältä.

Lange Anna

Helgoland on taxfree-aluetta, joten teimme edullisia ostoksia: tupakkaa, nestemäisiä virvokkeita, argentiinalaista sisäfilettä ja suomalaista lakritsaa sekä dieseliä. Saarella käy paljon turisteja, enimmäkseen saksalaisia, joita tulee monta laivalastillista päivässä manner-Saksasta. Laivat eivät pääse rantaan asti isoa katamaraania lukuunottamatta, jonka laituripaikka on vierasvenesataman päädyssä. Ihmiset kuljetetaan laivoista rantaan isoilla avoveneillä.

Helgolandin pääsaaren vieressä on matala dyynisaari Düne, jossa on hienot hiekkarannat  ja iso hyljeyhdyskunta. Tällä kertaa emme ehtineet käydä siellä, mutta edellisellä käynnillämme kävimme siellä uimassa ja tervehtimässä hylkeitä.